Kasvatus





Olen Leena, ja kasvatan sekarotuisia paimenkoiria epävirallisella nimellä Paimenlauman.

Paimenlauma-blogi sai alkunsa, kun päätin teettää sekarotuisen pentueen vuonna 2011. Pitkäaikainen tavoite sekarotuisesta pentueesta toteutui monien mutkien ja pohdintojen kautta. Pääsin kokemaan, millaista on kasvattaa pentue maailmalle, ja millaisten kysymysten eteen kasvattaja joutuu. A-pentueesta jätettiin perheenjäseneksi ja harrastuskoiriksi kotiin kaksi narttupentua.

Olen kiinnostunut fiksusta koirien kasvattamisesta, ja minulle koirassa ei ratkaise rotu tai roduttomuus, vaan koiran yksilölliset ominaisuudet. On aivan sama, onko koira rodullinen vai roduton, sillä tärkeintä on, että koira on sekä fyysisesti että henkisesti terve ja että sillä on oikeanlainen luonne toimivaan arkeen ja harrastuksiin. Koiria voi kasvattaa monella tavalla, ja tämä on väylä, jonka minä koen toimivaksi. Toivon, että tämä kirjoitus avartaa näkemyksiä toisenlaista koirankasvatusta kohtaan. Kasvatusta, jossa rikotaan ikiaikaiset ja mielestäni liian ehdottomat roturajat.

Kannatan koirien eettisissä puitteissa tapahtuvaa harkittua ja päämäärätietoista kasvattamista - olipa kyseessä rotukoirien tai sekarotuisten kasvatus. Näen, että sisäsiittoisten rotukoirien ja kahdeksannen polven terveydeltään tutkimattomien sekarotuisten koirien välissä on vielä yksi kasti, ja tähän kastiin luokittelen rationaaliset sekarotuiset yhdistelmät. Mielestäni on mustavalkoista jakaa koirat joko ladon alla kasvaneisiin kymmenrotuisiin koiriin tai ääripuhtaisiin rotukoiriin. Ihanteellinen koira ei mielestäni ole sisäsiittoisuuden loppuunajama, vaan ei taustoiltaan tuntematon, äärisekarotuinen koirakaan.

Koirankasvatuksesta yleisesti
Yhtä lailla sekarotuisella kuin puhdasrotuisellakin voi olla syytä saada jälkeläiset tai jättää ne saamatta. On koiran omistajan vastuulla päättää, mikä on järkevin tapa menetellä.

Koirien kasvattamisessa piilee haasteita, esimerkiksi sisäsiittoisuus, ylijalostus ja pentutehtailu. Sisäsiittoisuus on väistämätön ilmiö suljetun populaation sisällä, ja sen seuraamukset ovat tuhoisat. Rotukoirat sekä toisinaan myös sekarotuiset yhdistelmät ovat auttamattomasti enemmän tai vähemmän sisäsiittoisia, mikä aiheuttaa perinnöllisten sairauksien esiintymisen suurentuneen riskin. Esimerkkejä ylijalostuksen tuhoisasta vaikutuksesta voisi listata lukemattomasti aina luuston sairauksista vuotavaan hermorakenteeseen, perinnöllisiin sairauksiin, lisääntymisvaikeuksiin ja liioitelluihin ulkonäköominaisuuksiin.

Tarkoituksella teetettyjen pentueiden lisäksi on vielä niin kutsutut vahinkopentueet, joita ei ole olemassakaan. Nykyaikana tiineyden ehkäisemiseksi ja keskeyttämiseksi on olemassa niin monia vaihtoehtoja, että mikäli joku karttaa kaikki nämä vaihtoehdot aina pentujen syntymään saakka, ovat pennut tarkoituksella teetetyt. Tietysti toisinaan on ääritilanteita, että pentuja ei millään tavoin ole turvallista estää syntymästä, tai nartun tiineyttä ei huomata ennen kuin pennut jo tulevat maailmaan. Väitän, että kuitenkin suurimmassa osassa vahinkotiineyksiä nartun päätetään tietoisesti pitää pentunsa.

Rotukoirien määrän lisäämisestä sen verran, että Suomen kenneliiton toimintaa en oman etiikkani nojalla halua tukea, sillä liitto ei mielestäni toimi eettisesti riittävän oikein. SKL esimerkiksi hyväksyy hiljaa ylijalostettujen rotujen kasvattamisen, vaikka monet rodut kärsivät liioitelluista ominaisuuksista. Mielestäni SKL ei puutu riittävän tiukasti ylijalostuksen tuomiin ongelmiin. SKL:llä on Suomessa monopoliasema, ja taloudellinen hyötyminen menee toisinaan koirien hyvinvoinnin edelle. Ymmärrän liiton toiminnan tärkeyden Suomen koiraharrastuksen kannalta ja se saa aikaan myös paljon hyvää, mutta liiton otteet ovat minun näkemykseeni nähden tehottomat, mustavalkoiset ja vanhanaikaiset.

Minulta on joskus kysytty, miksi en hankkinut puhdasrotuista koiraa, vaan lähdin toteuttamaan jotakin omanlaista. Ensimmäiseksi mainitsen, että suosikkiroduissanikin on ominaisuuksia, jotka eivät miellytä minua. Vaikka löytäisin rehellisen kasvattajan, kiinnostavan yhdistelmän ja elämäntilanteeni sattuisi olemaan sopiva juuri tietyn yksilön hankkimiselle, niin täytyy myöntää, että minua aidosti kiinnosti lähteä kasvattamaan nimenomaan sekarotuisia koiria. Sekarotuisten kasvatukselle on tullut kysyntää muualtakin kuin itseltäni, minkä koen myös tärkeäksi. 

Sekarotuisten kasvatuksessa on kuitenkin heikkouksia, joita jo kaavoihinsa kangistuneessa rotukoirien kasvatuksessa ei ole. Kuka tahansa voi kutsua itseään kasvattajaksi, mikä lisää epärehtien kasvattajien riskiä. Lisäksi sekarotuisten kasvattaja ei ole samalla tavalla vastuussa mitä rotukoirakasvattaja on (esimerkiksi kasvattajasitoumus). Periaatteessa vain eläinsuojelulaki valvoo, mitä teet. Ja mitä Suomen eläinsuojelulakiin tulee, saa eläimillä olla todella kehnot oltavat, että asioihin puututaan vähäpätöisellä sakolla tai eläintenpitokiellolla, jota kukaan ei muuten valvo. Sekarotuisilla koirilla ei lisäksi ole välttämättä juuri sukua tiedossa, ja kukaan ei valvo koirien tietojen (terveystiedot, vanhemmat) oikeellisuutta. Kasvattajan kasvattamat pentueet eivät näy missään, joten vaarana on pentutehtailu ja "perävalotakuu". Nämä heikkoudet on tärkeää tiedostaa, eikä niitä kannata peitellä.

Kasvattajia löytyy joka lähtöön, eikä yksi voi miellyttää kaikkia. Ihmiset löytävät heikot lenkit
toisten yhdistelmistä, jolloin unohdetaan kokonaisuus, mikä merkitsee yleensä enemmän kuin yksittäinen tekijä yhdistelmässä. Jokainen kasvattaja on mielestään oikeassa, onhan hän itse tehnyt vaikeita valintoja yhdistelmäänsä koskien ja tuntuu ikävältä, jos näitä tehtyjä valintoja arvostellaan. Kukaan ei kuitenkaan kehity ilman oikealla tavalla kohdennettua kritiikkiä, ja kun kyseessä on koirien hyvinvointi, on kriittinen tarkastelu täysin aiheellista.

Sekarotuisten kasvatus rinnastetaan usein vastuuttomaan kasvatukseen tai jopa suoranaiseen pentutehtailuun. On hyvä tiedostaa, että rotukoiriakin kasvatetaan vastuuttomasti, esimerkkinä rekisteröimättömät välipentueet ja kyseenalaiset yhdistelmävalinnat terveyden ja luonteen osalta. Koirien kasvattamisen järkevyys ja eettisyys ei katsokaan sitä, kasvatetaanko sekarotuisia vai puhdasrotuisia koiria. On siis merkityksetöntä, kasvattaako joku sekarotuisia vai puhdasrotuisia koiria.

Sekarotuisten tarkoituksellinen teettäminen on ilmiönä suhteellisen tuore. Ihmisillä on luontainen taipumus vastustaa kaikkea muutosta, joten sekarotuisten kasvatus saattaa siksi saada toisinaan outoja katseita. Ihmiset elävät mielellään tuttudessa ja turvallisuudessa ja tekevät niin kuin on toimittu jo vuosisatojen ajan.

Terveys vai sairaus
Entä ikuisuuskiista koirapiireissä: kumpi on terveempi; puhdasrotuinen vai sekarotuinen koira? Lyhyesti sanottuna, kyse on pitkälti todennäköisyyksistä. On itsestäänselvyys että kummastakin kastista löytyy sairaita ja terveitä yksilöitä. On julkaistu kaikenlaisia faktoja aiheeseen liittyen, ja näissä painotetaan pitkälti sitä, kuinka sekarotuisen geenipooli on todennäköisesti monipuolisempi kuin puhdasrotuisen, mikä vähentää sekarotuisen koiran riskiä sairastua perinnöllisiin sairauksiin, jotka taas riivaavat useita rotukoiria. On olemassa lukuisia rotuja, joiden sairauslista on pitkä, ja on todennäköisempää että yksilö kantaa tai sairastaa vähintään yhtä rotunsa sairauksista, kuin että se on täysin terve.

On epätodennäköisempää, että sekarotuisen koiran kumpikin vanhempi kantaa samaa sairautta aiheuttavaa geeniä. On otettava huomioon, että jos yhdistää kaksi samoja sairauksia kantavaa erirotuista koiraa toisiinsa, on tällainen sekarotuinen jälkikasvu yhtä lailla vaarassa sairastua perinnöllisiin sairauksiin kuin puhdasrotuinen pentue. Ikuisuuskysymyksen vastauksen aikaan saamiseksi on myös turvauduttu erinäisiin vakuutustilastoihin. Toiset vakuutustilastot kertovat, että sekarotuisten koirien vakuutushinnat ovat korkeammat kuin rotukoirien vastaavat, mikä kertoisi siitä, että sekarotuiset ovat sairastelleet rotukoiria enemmän tai ovat riskialttiimpia esimerkiksi tapaturmille, kun taas toisaalla vakuutustilastot kertovat päinvastaista. Tarkempaa tietoa itselläni ei näistä toisinaan esillenostetuista mystisistä tilastoista ole, joten en pohjaa väitteitäni niihin enempää kuin kevyellä maininnalla.

Mikäli kasvatillani todetaan kivesvika tai kasvattini käy luustokuvissa, palautan 10% koiran kauppahinnasta (kivesviasta on oltava eläinlääkärin todistus ja koiran on oltava vähintään 1-vuotias). Kasvattini varjovalioituessa missä tahansa lajissa palautan takaisin 50% kauppahinnasta.

Kasvatukseni tarkoitus ja tavoite
Koiria ei pitäisi teettää maailmaan ilman järkevää tarkoitusta. Syy koiransa pennuttamiseen ei voi olla maailmanmenoa muuttava, mutta jokin rationaalinen syy tulisi löytyä jokaisen pentueen takaa.

Minun projektini tarkoitus on alusta saakka ollut teettää ensisijaisesti omaa tarvettani ajatellen hyväluonteisia, terveitä, sirohkoja, puolipitkä- tai pitkäturkkisia, terverakenteisia, liioittelemattomia, 40 - 50cm korkuisia, harrastuksissa energisiä mutta keskittymiskykyisiä, ohjaajakeskeisiä harrastuskoiria, jotka kykenevät rauhoittumaan kotioloissa. Ympäristöä kohtaan koiralta täytyy löytyä kovuutta, mutta ohjaajaa kohtaan sopivasti pehmeyttä. Arkuus ja huonohermoisuus kuuluvat ehdottomasti vältettäviin ominaisuuksiin. Keskinkertainen saalisvietti ja taistelutahto ovat toivottuja, kun taas kaikki liioitellut ulkonäköominaisuudet välteltäviä ominaisuuksia.

Haluan ehdottomasti kuulla kasvattieni kuulumisia ja arvioida niiden kehittymistä saaden samalla arvokasta ja kokonaisvaltaista palautetta pentueista, joten etsin kasvateilleni huolellisesti sopivat kodit, joissa ymmärretään koirien päälle, ollaan aidosti kiinnostuneita juuri minun kasvatistani, terveystutkimuksista ja koiraharrastuksista sekä lähetetään silloin tällöin kuulumisia kasvattajalle. Pentutapaamisia järjestän mielelläni. Tavoitteeni kasvattajana on olla avoin ja perusteellinen ja pitää yhteyttä kasvatteihini. Jos kasvattini terveystutkitaan, palautan osan näistä kustannuksista kasvattini omistajalle.

Kasvatukseni historia
Ensimmäinen pentue syntyi vuoden 2011 toukokuussa ja toinen pentue vuonna 2016. Aloin pikkuhiljaa luomaan ideantynkää ensimmäisestä pentueesta vuosia ennen ensimmäistä pentuetta. Loin pohjaa ajatuksilleni opiskelemalla ja keskustelemalla koirankasvatuksesta ja genetiikasta.

Oli aika tehdä päätöksiä, kun nartulla lähestyivät tärppipäivät ja piti tehdä päätös siitä, vaikuttaako luustokuvissa nartulla ilmennyt lonkkamaljojen mataluus kasvatustyön alkuun myöntävästi vai kieltävästi, vaikka kaikki muut ominaisuudet yhdistelmässä natsasivat aina sulhasta myöten. Tulin pitkän harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että toteutan yhdistelmän.

Olen tietoinen siitä, että eri ominaisuudet voivat ponnahtaa esille kaukaakin suvusta. Nämä riskit tulisi aina minimoida käyttämällä vain mahdollisimman hyvät ominaisuudet omaavia koiria, huomioimalla samalla kuitenkin kaikki muut tekijät jotka vaikuttavat yhdistelmän laatuun. On muistettava, että yhdistelmän toisen osapuolen heikkouksia voi kompensoida puolison tarkalla valinnalla - tiettyyn rajaan saakka. Loppujen lopuksi, koirien risteyttäminen toisiinsa ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Kaikki tekijät vaikuttavat toisiinsa, ja genetiikka on hyvin oikukas. Kaikkea ei kasvattaja pysty ennakoimaan. Luonto on aina hivenen viisaampi.

Katastrofista ei tietenkään voi hioa timanttia. En käyttäisi joltakin ominaisuudeltaan erityisen heikkoa yksilöä projektissani ollenkaan. En käyttäisi sairasta koiraa kasvatuksessani laisinkaan, tai jos koiralla tai sen lähisuvussa esiintyisi yksittäistä tapausta enemmän jotakin periytyvää sairautta, tai jos koiran luonteessa tai rakenteessa olisi puutteita. Haluan edetä kasvatustyössä, enkä koe järkeväksi tuottaa kahta samanlaista yhdistelmää, ellei siihen ole hyvää syytä kuten pentueen pieni koko tai väärä sukupuoli.

Sekarotuisia koiria teetettäessä on vara valita vanhemmiksi vain täydellisimmät koirayksilöt, sillä onhan geenejä käytettävissä hurja kirjo vailla pelkoa sisäsiittoisuudesta, kunhan yhdistelmä valitaan huolellisesti. Uroksen löytäminen sekarotuiseen kasvatustyöhön on kuitenkin huomattava haaste ja lainanartulla kasvattaminen lähes mahdotonta. Monikaan ei voi haalia itselleen kymmentä koiraa, jotta joku niistä ilmenisi olevan täydellinen kasvatusta ajatellen. Kasvattajan velvollisuus on luopua ajatuksista yhdistelmän suhteen, mikäli yhdistelmä ei selvästikään tulisi olemaan toimiva. Tässä on hyvä kirjoitus yhdistelmien arviointia koskien.

Kasvatukseni tulevaisuus
Tähtään eettisesti oikeanlaiseen koirien kasvattamiseen, ja jokaisen kasvattamani pentueen taustalla on tarkkaan harkittuja ratkaisuja ja tarkoitus. Yksikään pentue ei synny huvikseen, vaan tässä on kyse pitkän kaavan elämänprojektista, jonka koiraihanne ja tavoitteet saattavat muuttua elämäntilanteen ja mieltymysten sekä tarpeen mukaan.

Monet ovat ymmärtäneet mitä ajan takaa projektillani, ja se on ollut kannustavaa. Mielipiteeni aiheuttaa joissakin niskakarvojen nousua, mutta relatkaa, tämä on minun mielipiteeni ja tapani harrastaa koiria ja minä koen tämän eettisesti oikeaksi ja kestäväksi. Kasvatukseni ei vaikuta juuri kenenkään elämään, ei toivottavasti satuta ketään eikä uhkaa rotukoirien olemassaoloa millään lailla.

Jotta voin toteuttaa kasvatustyötäni, tarvitsen sopivia uroksia kasvatustani varten. Mikäli koet että terveeksi tutkittu, tervepäinen uroksesi saattaisi soveltua kasvatustyöni jatkopalaksi, olisit kiinnostunut sijoituspennusta tai pennusta, tai jos sinulla on muuta sanottavaa, niin ota minuun yhteyttä leenamayah@gmail.com. Tarvittaessa uroksen lainaaminen yhdistelmään pysyy anonyyminä, jotta uroksenomistajan ei tarvitse murehtia lähipiirin mielipiteistä.

Tällä hetkellä suunnitelmissani on kasvattaa harvakseltaan muutama miellyttävä pentue elämäni varrella, joiden rodut pyörivät lähinnä paimenten ympärillä. Toivon, että jonain päivänä Suomessa sekarotuisten kasvatus on yhtä tavallista kuin rotukoirien kasvatus.

Kasvattajana minua ajavat eteenpäin puhdas kiinnostus genetiikkaan ja kasvatuksellisiin kysymyksiin sekä itsekäs tarve tietynlaisille koirille.

Tehköön jokainen kasvattaja itse omat, myös ne vaikeat valintansa. Vastuullisen valinnan viime hetkellä tekee aina pennunottaja, joten valitse elämänkumppanisi viisaasti ja tue vain eettisesti oikeanlaista koirankasvatusta.
- Leena