Kasvatus

Kasvatussuunnitelma 2011 | Kasvatussuunnitelma 2014 | Kasvatussuunnitelma 2018 (tulossa)


Olen Leena, ja kasvatan sekarotuisia paimenkoiria epävirallisella nimellä Paimenlauman.

Paimenlauma-blogi sai alkunsa, kun päätin teettää sekarotuisen pentueen vuonna 2011. Pitkäaikainen tavoite sekarotuisesta pentueesta toteutui monien mutkien ja pohdintojen kautta. Pääsin kokemaan, millaista on kasvattaa pentue maailmalle, ja millaisten kysymysten eteen kasvattaja joutuu.

Olen kiinnostunut fiksusta koirien kasvattamisesta, ja minulle koirassa ei ratkaise rotu tai roduttomuus, vaan koiran yksilölliset ominaisuudet. On aivan sama, onko koira rodullinen vai roduton, sillä tärkeintä on, että koira on sekä fyysisesti että henkisesti terve ja että sillä on oikeanlainen luonne toimivaan arkeen ja harrastuksiin. Koiria voi kasvattaa monella tavalla, ja tämä on väylä, jonka minä koen toimivaksi. Toivon, että tämä kirjoitus avartaa näkemyksiä toisenlaista koirankasvatusta kohtaan. Kasvatusta, jossa rikotaan ikiaikaiset ja mielestäni liian ehdottomat roturajat.

Kannatan koirien eettisissä puitteissa tapahtuvaa harkittua ja päämäärätietoista kasvattamista - olipa kyseessä rotukoirien tai sekarotuisten kasvatus. Näen, että sisäsiittoisten rotukoirien ja kahdeksannen polven terveydeltään tutkimattomien sekarotuisten koirien välissä on vielä yksi kasti, ja tähän kastiin luokittelen rationaaliset sekarotuiset yhdistelmät. Mielestäni on mustavalkoista jakaa koirat joko ladon alla kasvaneisiin kymmenrotuisiin koiriin tai ääripuhtaisiin rotukoiriin. Ihanteellinen koira ei mielestäni ole sisäsiittoisuuden loppuunajama, vaan ei taustoiltaan tuntematon, äärisekarotuinen koirakaan.

Tarkoituksella teetettyjen pentueiden lisäksi on vielä niin kutsutut vahinkopentueet. Yleensä niiden taustalla on välinpitämättömyys tai huolimattomuus. Juoksuista narttua ei ole vahdittu riittävästi tai nartun kanssa samassa taloudessa on leikkaamaton uros. Tiineyden ehkäisemiseksi ja keskeyttämiseksi on olemassa monia vaihtoehtoja. Tietysti toisinaan on tilanteita, että juoksuinen narttu on päässyt karkuteille, tai että pentuja ei millään tavoin ole turvallista estää syntymästä, tai nartun tiineyttä ei huomata ennen kuin pennut jo tulevat maailmaan. Ehkäpä toisinaan ihmiset väittävät pentuja vahingoiksi vain saadakseen enemmän ymmärrystä ja anteeksiantoa välinpitämättömyyttään tai huolimattomuuttaan kohtaan. On paljon helpompi sanoa että pentue on vahinko, kuin perustella provoavalle ihmisjoukolle, miksi teetit juuri tuon yhdistelmän.

Koirankasvatuksen ongelmakohdat
Yhtä lailla sekarotuisella kuin puhdasrotuisellakin voi olla syytä saada jälkeläiset tai jättää ne saamatta. Minullakin on laumassani narttuja jotka eivät ikinä tule saamaan pentuja, vaikka ne ovat yhtä lailla toimivia koiria arjessa ilman mitään suuria puutteita. On kasvattajan vastuulla nähdä tämä ero kasvatukseen potentiaalisen koiran ja kasvatukseen kelpaamattoman koiran välillä. Täytyy tietää mitä haluaa ja mitä kasvattaa.

Koirien kasvattamisessa piilee haasteita kuten sisäsiittoisuus, ylijalostus ja pentutehtailu. Sisäsiittoisuus on väistämätön ilmiö suljetun populaation kuten jonkun rodun sisällä, ja sen seuraamukset voivat olla tuhoisia. Rotukoirat sekä toisinaan myös sekarotuiset yhdistelmät ovat auttamattomasti enemmän tai vähemmän sisäsiittoisia, mikä kohottaa riskiä perinnöllisiin sairauksiin.

Yksittäinen rotu on helppo esimerkki tähän. Rotukoirissa voidaan nimetä tyyppisairauksia rotujen mukaan, ja rotukoirat muistuttavat toisiaan mm. ulkomuodoltaan ja luonteeltaan. Ympäripyöreästi ilmaistuna koirat ovat sitä enemmän toistensa kaltaisia, mitä yhteneväisempi niiden perimä on. Kun tällaiseen jo valmiiksi aika samanlaiseen geenisoppaan eksyy mukaan haitallisia ominaisuuksia kuten sairauksia, ja varsinkin jos tätä ei havaita ennen kuin haitalliset geenit ovat levinneet rotuun, on tällaisen haitallisen ominaisuuden karsiminen rodusta haastavaa. Voimakas jalostuskoirien karsinta itsessään supistaa entisestään geenipoolia, mikä on jatkon kannalta kohtalokasta. Tiedämme kaikki esimerkkejä roduista, joissa on enemmän sääntö kuin poikkeus että rodussa on vaikkapa allergiaa tai silmäsairauksia. Pelottavaa tässä on se, että koirarodut ovat keskenäänkin todella samanperimäisiä, saatika että puhuttaisi vain yksittäisestä rodusta tai rodusta, joka on nk. pelastettu vain muutamasta yksilöstä.

Entä ikuisuuskiista koirapiireissä: kumpi on terveempi; puhdasrotuinen vai sekarotuinen koira? Lyhyesti sanottuna, kyse on pitkälti todennäköisyyksistä. On itsestäänselvyys että kummastakin kastista löytyy sairaita ja terveitä yksilöitä. On kuitenkin epätodennäköisempää, että sekarotuisen koiran kumpikin vanhempi kantaa samaa sairautta aiheuttavaa geeniä. On otettava huomioon, että jos yhdistää kaksi samoja sairauksia kantavaa erirotuista koiraa toisiinsa, on tällainen sekarotuinen jälkikasvu yhtä lailla vaarassa sairastua perinnöllisiin sairauksiin kuin puhdasrotuinen pentue.

Jalostus on järkevää. Monia sairauksia on saatu karsittua pois roduista ja koirien terveyttä ja ominaisuuksia parannettua valikoimalla jalostukseen sopivia koiria. Ylijalostus on terminä hieman vapaamuotoinen, mutta sillä tarkoitetaan sitä että jalostus menee ns. överiksi. Yleensä tämä liittyy nimenomaan ulkonäöllisiin seikkoihin. Voimakas jalostus tietynlaisen ulkonäön eteen ilman että huomioidaan koiran terveys tai luonne on suoranaista julmuutta. Esimerkkejä ylijalostuksen tuhoisasta vaikutuksesta nostetaan esille mediassa tasaiseen tahtiin, ja näitä esimerkkejä voisi listata lukemattomasti aina luuston sairauksista vuotavaan hermorakenteeseen, arkuuteen, perinnöllisiin sairauksiin, lisääntymisvaikeuksiin ja moniin liioiteltuihin ulkonäköominaisuuksiin.

Pentutehtailu lienee terminä tuttu monelle tätäkin tekstiä lukevalle. Pentutehtailijat vaanivat lyhytnäköisiä ja kokemattomia koiranostajia. Ehkä ajatellaan vielä, että tehdään uroteko kun pelastetaan pentu huonoista oloista. Jokainen pentutehtaasta ostettu pentu tukee tehtailijan toimintaa. Pentutehtaasta et saa sosiaalista, luottavaista ja tervettä pentua, ja joudut tekemään sen kanssa tuplasti töitä, jotta saat kasvatettua siitä yhteiskuntakelpoisen koiran - jos se siis elää aikuiseksi saakka. Varmista, että pentua ostaessasi näet aina kasvattajan, pennun kotiolot ja ainakin pennun emän. Kysele ja kyseenalaista kasvattajan motiiveja ja valintoja ja ole varuillasi jos et saa näihin hyvää vastausta. Kokeneen, koiramaailmaa jo pidempään kolunneen ihmisen pyytäminen avuksi pentua hankkiessa on fiksua.

Eettinen kasvatus
Mielestäni SKL ei puutu riittävän tiukasti ylijalostuksen tuomiin ongelmiin. SKL:llä on Suomessa monopoliasema, ja taloudellinen hyöty on tietenkin tärkeää. Ymmärrän liiton toiminnan ja merkityksen koiraharrastuksen kannalta ja se saa aikaan myös paljon hyvää, mutta liiton otteet ovat minun näkemykseeni nähden tehottomat, ahdasmieliset ja vanhanaikaiset.


Minulta on joskus kysytty monta kertaa, miksi en hankkinut puhdasrotuista koiraa, vaan lähdin toteuttamaan jotakin omanlaista. No, en ole ikinä omistanut muita kuin sekarotuisia koiria ja suosikkiroduissanikin on ominaisuuksia, jotka eivät miellytä minua ja joiden tulevaisuus mietityttää. Vaikka löytäisin rehellisen ja oikeilla periaatteilla kasvattavan kasvattajan, kiinnostavan yhdistelmän ja elämäntilanteeni sattuisi olemaan sopiva juuri tietyn yksilön hankkimiselle, niin täytyy myöntää, että minua aidosti kiinnosti lähteä kasvattamaan koiria omien periaatteideni ajamana. Sekarotuisten kasvatukselle on tullut kysyntää muualtakin kuin itseltäni, minkä koen myös tärkeäksi.

Sekarotuisten kasvatuksessa on kuitenkin heikkouksia, joita jo kaavoihinsa kangistuneessa rotukoirien kasvatuksessa ei ole. Sekarotuisten kasvattaja ei ole samalla tavalla vastuussa tekemisistään kuin rotukoirakasvattaja on kennelliitolle. Periaatteessa vain eläinsuojelulaki valvoo, mitä kennelliiton ulkopuolella tapahtuu. Mitä Suomen eläinsuojelulakiin tulee, niin eläimillä saa olla todella kehnot oltavat, ennen kuin asioihin puututaan (vähäpätöisellä sakolla tai eläintenpitokiellolla, jota kukaan ei muuten valvo). 

Sekarotuisten koirien kasvatuksessa piilee heikkouksia, jotka on hyvä tiedostaa. Ensimmäisenä esille nousee yleensä taustojen tietämättömyys. Sekarotuisen pennun kumpikin vanhempi saattaa olla rekisteröity rotukoita, mutta koiranetin tietokantakin on aika suppea eikä todellakaan kerro koirasta yksilönä juuri mitään. Jos taas pentue on teetetty ns. toisen polven sekarotuisista eli yhdistelmässä on käytetty sekarotuista, korostuu varsinkin tällaisessa tilanteessa se että kasvattajan on tunnettava käyttämiensä koirien taustat. Yhtenä heikkoutena mainittakoon myös ettei kukaan valvo sekarotuisten pentujen tietojen (terveystiedot, vanhemmat) oikeellisuutta. 

Sekarotuisten kasvattajan sanoilla on siis iso painoarvo. Sekä hyvät että huonot puolet kasvateista on tuotava rehellisesti esille. Sekarotuiset pentueet eivät näy automaattisesti missään tietokannassa, joten pennunottajan on oltava valmis selvittämään pennun taustat kasvattajan kautta. Tietyllä tapaa on oltava valmis hyväksymään myös se ettei aivan kaikkea aina saa selville. Koska kasvattaja voi toimia ns. anonyymisti, hän saattaa kadota totaalisesti kun kaupat pennusta on tehty, ja ostajan voi olla mahdotonta saada kasvattajaa vastuuseen jos pennussa ilmenee puutteita. Nämä heikkoudet on tärkeä tiedostaa, eikä niitä kannata peitellä.

Kasvattajia löytyy joka lähtöön. Toisten yhdistelmistä on helppo löytää heikot lenkit ja ne asiat joissa kasvattaja on joustanut, jolloin unohdetaan kokonaisuus, mikä merkitsee yleensä enemmän kuin jokin yksittäinen tekijä yhdistelmässä. Täydellistä koiraa tai yhdistelmää ei ole olemassakaan, ja kasvattaja joutuu punnitsemaan, millaisissa ominaisuuksissa voi joustaa hieman ja millaisissa ei voi joustaa laisinkaan. Tämä tekee kasvattajista niin erilaisia, sillä jokainen painottaa kasvatuksessaan hieman erilaisia asioita. Siinä missä toiselle merkitsevät hyvä menestyminen näyttelyissä, toiselle riittää se että kasvatit ovat edes jokseenkin tunnistettavissa rotunsa edustajiksi, ja pääasia on että koirat toimivat työssä tai harrastuksissa. Kolmas saattaa painottaa rodun terveyden edistämistä ja neljäs jotakin siltä väliltä. Kukaan ei kehity ilman oikealla tavalla kohdennettua kritiikkiä, ja kun kyseessä on koirien hyvinvointi, on kasvattajien kasvatustyön kriittinen tarkastelu täysin aiheellista.

Sekarotuisten kasvatus rinnastetaan usein virheellisesti vastuuttomaan kasvatukseen. On hyvä tiedostaa, ettei roduttomuus tai rodullisuus ratkaise sitä, mikä on vastuullista kasvatusta ja mikä ei. Kummassakin tapauksessa voi ilmetä huomattavia laiminlyöntejä ja virheellisiä toimintatapoja, kuten rekisteröimättömät välipentueet ja huonot valinnat terveyden ja luonteen osalta. Jatkuvasti juuri ja juuri raja-arvojen puitteissa tapahtuva kasvatus ei tee autuaaksi.

Sekarotuisten tarkoituksellinen teettäminen on ilmiönä käsittääkseni suhteellisen tuore. Ihmisolennolla on luontainen taipumus vastustaa kaikkea muutosta, joten sekarotuisten kasvatus saattaa siksi saada vielä nykyaikana osakseen oudoksuvia ja hyökkääviä argumentteja. Ihmiset elävät mielellään tuttudessa ja turvallisuudessa ja tekevät niin kuin on toimittu jo vuosisatojen ajan - joskus olisikin syytä suunnata katseita hieman toiseen suuntaan.

Kasvatustyöni tarkoitus
Koiria ei pitäisi teettää maailmaan ilman järkevää tarkoitusta. Syy koiransa pennuttamiseen ei voi olla maailmanmenoa muuttava, mutta jokin rationaalinen syy tulisi löytyä jokaisen pentueen takaa.

Kasvatukseni tarkoitus on teettää ensisijaisesti omaa tarvettani ajatellen hyväluonteisia, terveitä, sirohkoja, puolipitkä- tai pitkäturkkisia, terverakenteisia, liioittelemattomia, 40-50cm korkuisia, aktiivisia, hyvähermoisia ja ohjaajakeskeisiä harrastuskoiria. Arjen tulee olla helppoa, kun koira on peruskoulutettu. Ympäristöä kohtaan täytyy löytyä kovuutta, mutta ohjaajaa kohtaan koiran tulee olla enemmän pehmeä kuin kova. Arkuus, riistavietti, terävyys ja huonohermoisuus kuuluvat vältettäviin ominaisuuksiin. Pyrin kasvattamaan koiria jotka palkkautuvat helposti saalisvietin ja laumavietin kautta. Sellaisia perushelppoja harrastuskoiria, joilla on pää ja kroppa kunnossa.

Haluan ehdottomasti kuulla kasvattieni kuulumisia ja arvioida niiden kehittymistä saaden samalla arvokasta ja kokonaisvaltaista palautetta pentueista, joten etsin kasvateilleni huolellisesti sopivat kodit, joissa ymmärretään koirien päälle, ollaan aidosti kiinnostuneita juuri minun kasvatistani, terveystutkimuksista ja koiraharrastuksista sekä lähetetään silloin tällöin kuulumisia kasvattajalle. Pentutapaamisia järjestän mielelläni. Tavoitteeni kasvattajana on olla avoin, helposti lähestyttävä ja perusteellinen.

Mikäli kasvatillani todetaan kivesvika tai kasvattini käy luustokuvissa, palautan 10% koiran kauppahinnasta (kivesviasta on oltava eläinlääkärin todistus ja koiran on oltava vähintään 1-vuotias). Kasvattini varjovalioituessa missä tahansa lajissa korvaan takaisin 50% kasvatin myyntihinnasta.

Kasvatukseni historia
Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2011. Aloin pikkuhiljaa luomaan ideantynkää ensimmäisestä pentueesta jo vuosia ennen ensimmäistä pentuetta. Loin pohjaa ajatuksilleni itseopiskelemalla ja keskustelemalla netissä koirankasvatuksesta ja genetiikasta.

Eri ominaisuudet voivat ponnahtaa esille kaukaakin suvusta. Tällaisia riskejä tulisi välttää käyttämällä vain mahdollisimman hyvät ominaisuudet omaavia koiria. On muistettava, että yhdistelmän toisen osapuolen heikkouksia voi kompensoida puolison tarkalla valinnalla - tiettyyn rajaan saakka. Loppujen lopuksi koirien risteyttäminen toisiinsa ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. On punnittava monia eri tekijöitä ja niiden vaikutusta toisiinsa, ja genetiikka osaa olla oikukas. Kaikkea ei pysty ennakoimaan., sillä luonto on aina ihmistä viisaampi.

Katastrofista ei tietenkään voi hioa timanttia. En käyttä huomattavan sairaita koiria kasvatuksessani laisinkaan, tai jos koiralla tai sen lähisuvussa esiintyy jotakin periytyvää ja koiran elämänlaatua heikentävää sairautta, tai jos koiran luonteessa tai rakenteessa on suuria puutteita. Haluan edetä kasvatustyössä, enkä koe järkeväksi tuottaa kahta samanlaista yhdistelmää, ellei siihen ole hyvää syytä kuten pentueen pieni koko tai väärä sukupuoli jatkokasvatusta ajatellen.

Sekarotuisia koiria teetettäessä on periaatteessa vara valita vanhemmiksi vain täydellisimmät yksilöt, sillä onhan geenejä käytettävissä hurja kirjo vailla pelkoa sisäsiittoisuudesta, kunhan yhdistelmä valitaan huolellisesti. Vaihtoehtoinakin on koko repertuaari koirarotuja. Uroksen löytäminen sekarotuiseen kasvatustyöhön on kuitenkin huomattava haaste ja lainanartulla kasvattaminen lähes mahdotonta. Läheskään kaikkia rotuja ei kannata sekoittaa toisiinsa, vaikka koirat ovatkin aina yksilöitä rodustaan huolimatta. Kasvattajan velvollisuus on luopua ajatuksista yhdistelmän suhteen, mikäli yhdistelmä ei selvästikään ole toimiva.

Kasvatukseni tulevaisuus
Haluan kasvattaa koiria eettistä tarkastelua kestävällä tavalla, ja jokaisen kasvattamani pentueen taustalla on tarkkaan harkittuja ratkaisuja ja tarkoitus. Yksikään pentue ei synny huvikseen, vaan tässä on kyse pitkän kaavan elämänprojektista, jonka koiraihanne ja tavoitteet saattavat muuttua elämäntilanteen ja mieltymysten sekä tarpeen mukaan.

Monet ovat ymmärtäneet mitä ajan takaa projektillani, ja se on ollut kannustavaa. Mielipiteeni aiheuttaa joissakin niskakarvojen nousua, mutta relatkaa, tämä on minun mielipiteeni ja tapani harrastaa koiria ja minä koen tämän olevan oikein. Kasvatukseni ei vaikuta juuri kenenkään elämään, ei toivottavasti satuta ketään eikä uhkaa rotukoirien olemassaoloa millään lailla.

Jotta voin toteuttaa kasvatustyötäni, tarvitsen sopivia uroksia kasvatusta varten. Mikäli koet että terveeksi tutkittu, tervepäinen uroksesi saattaisi soveltua kasvatustyöni jatkopalaksi, ota yhteyttä. Tarvittaessa uroksen lainaaminen yhdistelmään pysyy anonyyminä, jotta urokseno mistajan ei tarvitse murehtia lähipiirin mielipiteistä. Jos olet kiinnostunut sijoituspennusta tai kasvatista tai sinulla on muuta sanottavaa minulle, niin ota yhteyttä leenamayah@gmail.com

Tällä hetkellä minun on realistista kasvattaa pentueita harvakseltaan, ja kasvattien rotuprosentit pyörivät vahvasti paimenkoirissa myös tulevaisuudessa. Toivon, että jonain päivänä Suomessa sekarotuisten kasvatus on yhtä tavallista ja organisoitua kuin rotukoirien kasvatus on.

Kasvattajana minua ajavat eteenpäin puhdas kiinnostus genetiikkaan ja kasvatuksellisiin kysymyksiin sekä itsekäs tarve tietynlaisille koirille.



Jokainen kasvattaja joutuu tekemään paljon valintoja, joista osa on vaikeita.  Kasvattamiseen liittyy aina paljon tunteita, mikä tekee tästä mielenkiintoista ja palkitsevaa. Viime hetkellä vastuullisen ja kauaskantoisen valinnan tekee pennunottaja, joten valitse elämänkumppanisi viisaasti ja tue vain eettisesti oikeanlaista koirankasvatusta.