19.3.2017

Kisatauko päättyi

Käytiin juoksemassa. Neljä rataa on kyllä maksimi minkä ite jaksaa keskittyä ja juosta. Tuomarina oli J. Suomalainen jonka radoista ja tuomarointityylistä tykkään kovin. Cicaro sai Suomalaisen radoilta tuplanollansa sillon joskus. Ei mitään vaikeita ratoja laisinkaan, mutta jotakin pientä koukkua ja kikkailua silti.

Näissä kisoissa päättyi Caran vuoden ja Cican 0,5 vuoden kisatauko. Samoja asioita joudutaan edelleen vahvistamaan mitä ennen kisataukoja, mutta monta asiaa on mennyt myös eteenpäin. En suunnitellut tällasta taukoa, niin vaan kävi. Yritetään ettei jatkossa sentään ihan näin pitkään oltas pois kisakentiltä.

+ Vauhti
+ Keppien nopeus ja keskiosuus
+ Caran sokkari
+ Caran lähdössä odottaminen
+ Cicarolla onnistui poispäinkääntö tai jokin sen puolikas tai jotakin
+ Superhienot renkaat
+ Sikahienot keinut ja A:t, vähän puomilla Cicaro roiskas mut osu silti eikä tullut lainkaan kontaktivirheitä tänään
+ En varmistellut liikaa missään, ehkä saatoin Caran toisinaan hieman liian lähelle hyppyjä
- Caran umpiputkeen haku (edelleen)
- Cicaron lähdössä odottaminen hätäinen (edelleen)
- Keppien eka ja vika väli molemmilla hakusessa
- Malta ohjata joka rata loppuun saakka vaikka kuinka ois jo nollat menetetty

Vaikka sijoituksia ei tällä kertaa tippunut (ihme kyllä, kun aina normaalisti sijoitutaan ainaki jollakin radalla) niin ei lainkaan huono saldo ole tämä että joka radalta tuli tulos. Yliaika selittyy tietysti keppien uusimisilla, muutoin vauhti oli suurimmalti osin kohillaan. Hurjasti on tullut nopeutta lisää, enkä itsekään enää himmaile radoilla. Tästäpä jatketaan.

Cicaro

  • agirata +1,81s, 15rv, sij 8/12, virheet 10 kepeiltä ja 5 viimeseltä hypyltä
  • hyppyrata + 12,95s, 5rv, sij. 8/13, virhe kepeiltä

Caramel 

  • hyppyrata -2,48s, 10rv, sij. 5/10, virheet ekasta putkesta ja kepeiltä
  • agirata +1,80s, 5rv, sij 6/11, nolla oli vain keppien vikasta välistä kiinni ärärärmurrär

16.3.2017

Agivalmennus


12.3. käytiin aamulla Tanja Kurikan agilityvalmennuksessa Cicaron kanssa, ja samalla ensimmäisessä agivalkassa ikuna. Treeniaikaa oli normaaliin viikkotreeniin nähden tuplasti (10min + 10min), joten Cicaro oli jo hieman väsynyt seuraavalla kierroksella. Toin ennen valmennusta esille että haluaisin saada vinkkejä Cicaron kuumumiseen kisatilanteissa.


Alkuun tehtiin fysiikkaharjoituksia ohjaajille: nopeita pyrähdyksiä ja jarrutuksia, nopeita suunnanmuutoksia, selkä- ja vatsalihasliikkeitä sekä nopeita valsseja suoralla. Ihanteellinen agilityohjaaja on fyysisesti tasapainoinen, sillä jos jossakin kohtaa kroppaa on heikko kohta, aivot säästelevät tätä aluetta tapaturman välttääkseen, eikä kroppa voi tällöin toimia täysillä.

Ohjaajan liikkuminen radalla mahdollisimman tehokkaasti on kiinni kolmesta tekijästä: nopeista kiihdytyksistä, jarrutuksista ja suunnanmuutoksista. Työ tehdään pääasiassa jaloilla ja lantiolla. Juostessa käsien pitäminen 90 asteen koukussa ja liikuttaminen lähellä vartaloa taskusta kasvojen kohdalle antaa parhaan nopeuden edetä radalla.




Mielenkiintoinen huomio oli se, että käytämme aivoistamme vain 2% kapasiteettia, kun harjoittelemme esim. uutta ohjauskuviota. Se on siksi niin hemmetin hidasta siinä vaiheessa. Kun treenaamme hyväntuulisena ja toistamme samaa liikesarjaa riittävästi, se tipahtaa tietoisen tekemisen alueelta automaation tasolle, ja kun valmentaja huutaa kesken radan että tee valssi, se tulee sieltä automaattisesti miettimättä. Silloin kyseessä on automaattinen toiminto, ja toiminto tapahtuu hyvin nopeasti koska sen suorittamiseen ei tarvita sen kummempia miettimisiä. 98%:sti radalla etenemisemme on tätä tällaista automaatiota. Jokaista liikettä radalla tulee siksi harjoitella niin paljon, että niistä tulee automaattisia. Toisto on kaiken avain, ja nimenomaan tietoinen toisto eikä se että liikkeitä nyt vaan tehdään kesken radan sen kummemmin miettimättä.

Valmennusrata
Cicaro oli valkassa hyvällä päällä ja toimi oikein näppärästi. Alkuun teimme focusharjoituksia, ja seuraavalla kierroksella katsoimme menoamme yleisesti. Radan alku oli pitkälti paikallaan ohjaamista, joten tässä kokeilimme Cicaron vauhdin hiipuessa tehoaskeleita. Tein korostuneen nopeita kiihdytyksiä kohti seuraavaa estettä vaikka esteet olivat hyvin lähellä toisiaan. Koiran vauhti ei hyytynyt ja se kiihdytti nopeasti esteeltä toiselle! Eron ns. "normaaliin ohjaamiseen" huomasi heti. Tätä hyödynnämme jatkossa ehdottomasti.

Toisella kierroksella keskityimme keppien aloitukseen. Kepeillä voin auttaa sitä kääntämällä hieman yläkroppaa sitä kohti, jotta se ymmärtää hakea paremmin aloitusvälin, ja antaa samalla tukea etummaisella kädelläni kuitenkin ohjaten sen kepeille taimmaisella kädellä. Valssissa voisin edelleen suorittaa valssin nopeammin loppuun eli en saa jäädä puolitiehen, tai valssi valuu.

Cicarolle toimii välistävedoilla käden avaaminen, sillä sitä se lukee hienosti. Cicaro muuttaa focustaan esteistä liiaksi ohjaajaan kuumuessaan. Tämä näkyy mm. kisasuorituksissa keppivaikeuksina ja yleisenä hermostuneisuutena ja sähläämisenä. Eihän ohjaajaa tapittava ja komentava koira voi suorittaa rataa. Yleisesti minulla on hyvä tyyli ohjata koiraa sekä tarkka ajoitus koiran vapautuksissa ja palkkaamisessa.


Estefocuspeli 1 Koira jätetään istumaan, ja kun koira katsoo estettä, se vapautetaan esteelle. Voi jatkaa yhden esteen jälkeen kahdella esteellä jne.

Estefocuspeli 2 Viedään namitarget askeleen päähän hypyltä hypyn siivekkeen taakse koiran kanssa, ja koira lähetetään esteelle. Kun koira on lukinnut esteen, käännytäänkin napakasti vastakkaiseen suuntaan. Koiran tulee suorittaa este vaikka ohjaajan liike muuttuu. Tätä voi vaikeuttaa lähettämällä koiraa esteelle kauempaa ja kääntymällä itse napakammin ja aikaisemmin vastakkaiseen suuntaan.

Estefocuspeli 3 Kävellään pienin askelin ja koiralle ei anneta käskyä edetä radalla ennen kuin se katsoo estettä, jolloin kiihdytetään vauhtia ja annetaan koiralle käsky edetä radalla. Jos koiran focus palaa liiaksi takaisin ohjaajaan, töpötetään jälleen ja odotetaan koiralta estefocusta.

Nuuskimispeli Koiralle heitetään nami maahan nuuskittavaksi kun se vilkaisee ohjaajaa - nuuskimisesta tehdään näin luvallista ja luvanvaraista toimintaa (vertaa käskystä haukkuminen). Koira nuuskii ikuisesti, jos sitä vain kielletään nuuskimasta. Se ei tiedä mitä toista toimintoa se sen sijaan suorittaisi, joten se on sille turhauttavaa jos aina vain passivoidaan ja kielletään. Miksi emme hyödyntäisi koiralle mielekästä vahvistetta? Leikitetäänhän koiria pallollakin koska se siitä tykkää. Haistelu saattaa tuntua ohjaajasta vaikealta ja epäkonkreettiselta ja vaikeasti hallittavalta tavalta palkata koira, joten siksi se mieluummin kielletään kokonaan.

Virepeli Koiralle opetetaan rauhoittava toiminto, jonka suorittamalla se saa jatkaa tehtäväänsä kuten radan suorittamista. Koira oppii näin säätelemään itse viretilaansa. Koira opetetaan esim. menemään maahan ja painamaan leuka maahan aina, kun sen viretila on liian korkea. Koira vapautetaan jatkamaan tehtäväänsä vasta kun se suorittaa tämän toiminnon rauhallisesti.


Muita huomioita:
  • Nuorelle koiralle (Cismetiä ajatellen) kannattaa opettaa tulevaisuutta ajatellen poispäinkääntö ja vippaus. Kun se oppii varhain kääntymään ohjaajasta pois päin, siltä sujuvat jatkossa monet muutoin haastavat asiat
Ja eikun taas yrittämään sunnuntaina.

5.3.2017

Kuka pelkää pakkasta

No en voinut vastustaa.
11.2. mätsäreissä Cicaro SIN3 pienissä aikuisissa.
Luokassa osallistujia about 40 eli ei hampuusimpi suoritus.
Myöpä kävästiin Saariselällä, eikä kertyny ajumatkaa ku vaivaset 9h. Koiraeläimet pääsivät kotikotiin hoitoon muorin hellään hoivaan neljäks päiväks. Kyllä se on onni että on kotikoti jonne koirat on aina tervetulleita. Ei tällaset reissut näin vaan muuten onnistuis, varsinki ku oon niin tarkka siitä kuka miun koiria voi lenkittää tai ottaa hoitoon. Tulosillaan on 5 viikon hoitoaika toukokuussa kun lähetään reissun päälle Australiaan ja sinne suuntamille. Tulee pitkä aika erossa koirista.

Koko viispäinen narttusekamelska oli käyttäytyny ihanteellisesti hoidossa - ei pienintäkään ärinää kenenkään kesken. Kun Cicaro ja Aurora saivat olla useemman päivän keskenään, niittenkin välinen kisma tasoittui. Omia tyttöjä hakiessa vastassa oli ennennäkemättömän rento Cicaro, joka ei Auroran seurassa jäykistellyt tai luimuillut laisinkaan. Se oli ihan oma rento itsensä, ihan silmiin pisti kun olen tottunut näkemään sen Auroran seurassa vain jännittyneenä.

Cicaro välttää konflikteja (vaikka pienisuuri erotuomari aina yrittääkin olla) ja se saattoi mennä jo valmiiksi sängyn tai sohvan alle ja pitää katseensa pois Aurorasta välttääkseen yhteenoton. Eikä sellainen pidemmän päälle kovin hyvää tee laumadynamiikalle kun on jännitystä nuorikoiden kesken.

Wassup.
Hampuuki pakkasessa.
Cismetin laumaantulo on tasoittanut kolmikon (CCA) välistä tasapainoa aivan uudella tavalla. Nyt Aurora ei enää ole pahnan pohjimmainen jonka tarvitsisi koko ajan yrittää kiivetä Cican ja Caran yläpuolelle. Se ei enää kukkoile häntä ja korvat pystyssä ja provosoi tyttöjä, sen käytös on muuttunut hurjasti. On turvallinen tunne jättää koirat hoitoon reiluks kuukaudeks kun tietää että laumadynamiikka toimii eikä kukaan ressaa. Ja varsinkin kun hoitopaikka on paras mahollinen - koirat pääsee ulkoilemaan paljon ja kaikki saa olla koko ajan irti. Ei tulis kuuloonkaan että likat viettäs viis viikkoa häkissä koirahoitolassa.

Pöljä poronpuolikas.
Raskaita nämä tällaiset kepit.
Syksyllä lähetään vaeltamaan. Mukaan nappaan varmaan vaan Cismetin, ellei se edelleen pureksi ihteesä irti valjaista. Suunnittelin likoille kolmet agikisat nyt keväällä ennen minun reissua, joten toivotaan että kans päästään niihin miun töiltä.

Hehee, meil on uus harrastus! Innostuttiin hiihtämisestä siinä määrin että hain pölyttyneet sukset kotikotoa ja voitelin ne sekä punoin meidän iänikuisen vetoliinan uudelleen neljällä narulla letittäen ja punoin päähän hihnanjakajan. Liinan kiinnitin treenivyöhön, aika toimiva kombo. Eipä tarvinnu paljon houkutella likkoja etenemään kun ne vetivät kuin raivopäät suksien edellä.

Etenemis-, reunaanmeno-, pysäytys- ja suuntakäskyt ne osaavat kun on satunnaisesti juostu niiden kanssa. Vauhti kauhistutti jossain vaiheessa niin että piti pyytää koiria himmaamaan vauhtia. Likoilla on uudet Y-valjaat joten ne eivät varsinaisesti sovellu vetämiseen. Tarkoitus onkin että ne pitävät liinan kireänä ja juoksevat edellä. Jos ne vetävät alkumatkan innostuksissaan niin mikäs siinä. En ole hiihtänyt vuosikausiin joten hieman on huteraa meno vielä omalta osalta, joten käytiin vain reipas 30 minuuttinen jääladuilla. Vastaantulijoita nauratti, kai me näytettiin aika hauskalta kombolta.

Tyylitietoiset.
Hiihtoeläimiä väsyttää.
Joko saa liikkua. Yy möö joko.
Lenkit vanhentaa...

Vahtikoiraa leikkimässä omassa kotona.
Laumanjohto käväs ekaa kertaa ikuna kattomassa että mikä se sellane Tahko oikein on. Reissun ajan koirat olivat jälleen hoidossa kotikotona. Cara ei päästänyt minua silmistään kun hain koiria takaisin. Se istui kuistilla vierelleni ja pälyily muita koiria siitä. Lenkillä se seurasi minua kuin varjo, aivan perässäni.

Käytiin kämpille saavuttuamme hiihtämässä viitonen, tästä kuvakaappaus Sports Trackerin kautta. Annan koirien lepäillä hiihtolenkeillä riittävän usein, etteivät ne väsähdä ja menetä mielenkiintoaan hiihtohommaan. Nyt ne olivat kotikotona riekkumisen vuoksi aika väsyjä muutenkin, joten samanlaista draivia ei hommassa ollut mukana tällä kertaa.

Ollaan kaikki tässä uudessa harastuksessa vielä niin alussa, mutta voi että miten koukuttavaa puuhaa se on. Tauoilla koirat pysähtyvät putsimaan varpaitaan lumesta ja Cicaro pyörii lähes poikkeuksetta selällään. Se rrrrakastaa lunta. Ja lumi rakastaa sitä.
Innokkaimmat ikävöitsijät varmistavat etteivät enää jää matkasta.
Hiihtolenkki 5.3.

12.2.2017

Popparit esiin ja tikut ristiin!


Joko hetikohtapiannyt syödä saa?
Cicaro: HETIPIAN. Kaikki koolle kutsu-KAA. Tärkeä ilmoitus on, joutukaa jo HETI, PIAN.
Caramel: mitä vouhkaat. Mee kotiis. Äiti raaputa? *mielistelypommitus*
Cicaro: paljon uutta, hirveesti kaikkea ette usko kattokaa haistakaa maistakaa!!
Sani: sanoko joku ruokaa? No, jaa. Ei vanha jaksa laittaa mahatikkuakaan ristiin asian selvittämiseksi.
Äiskä: tytöt tahotteks te...
Cicaro: ONKO SULLA SIINÄ POPPAREITA JA MAHATIKKUJA äiti anna yks anna viis pliis äiti heitä jo äiti äiti PIAN jooko lupaan että kepit menee ny kolmannella tai ainaki neljännellä jooko haen nollatuloksen kisoista okei anna nyt jo viis Cara mene pois!!!
Caramel: *istun tässä kauniisti hiljaa kiltisti oikea etujalka ilmassa ja odotan*
Aurora: *seison tässä silmät lautasen kokoisina ja päästelen norppamaisia ynähdyksiä*
Cismet: ei mitään nähtävää meni jo.
Cicaro: mikä jo meni?
Cismet: namit. meni jo. kiitos.
Cicaro: !#&#!!"*^*!!!
Äiskä: Kun ei ole oikeestaan uusia nämä, kuosi vaan on vähän muuttunut.

"Lähdemme viemään sanaa uusista maukkaista herkuista koko Savoon. Palaamme kun
tassumme jäätyvät."

Oscar Popcorn

Rapea ja kevyt (rasvaa vain 0,8% ja yhdessä popparissa n. 4 kcal) herkkupala riisistä ja siipikarjan maksasta. Painontarkkailun suhteen kätevä tuote, ja sopii kaikille koirille herkutteluun ja hemmotteluun. Tuote ei sisällä lainkaan gluteenia tai lisäaineita. Pakkaus on saanut uuden ulkoasun, ja uudelleensuljettava pakkaus varmistaa namien aromien säilymisen.

Saatavuus hyvin varustetuista marketeista kautta maan, sekä Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä Kuopiosta.

Oscar Kylmäkuivatut mahatikut

Näitä hurjan energisiä mahatikkuja voi käyttää esimerkiksi vaelluksilla ja retkillä. Energiapatukat sopivat aktiivisille koirille myös herkutteluun muuten vain. Patukat sisältävät runsaasti energiaa, 447 kcal/ 100g! Tikut valmistetaan hitaasti kylmäkuivaten, joten aromit ja maut ovat todellakin kohdallaan. Tässä on hyvä tuote nirsoillekin koirille. Mahatikut valmistuvat Kuopiossa kotimaisia raaka-aineita käyttäen. Lihapitoisuus on korkea, 90 %. Pussilliseen kylmäkuivattuja mahatikkuja on käytetty n. 300 g tuoretta lihaa. Tuotteessa ei ole viljaa eikä väriaineita.

Uudistuneen ja uudelleensuljettavan pakkauksen näet nyt mm. Prismoissa, S-marketeissa, K-Citymarketeissa sekä Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä Kuopiosta. 



Massutikut, molempien tyttöjen valinta. Mahatikut yllättivät sillä, miten helppoja ne oli pilkkoa. Rakenne on sopivan pehmeä. Näiden suuri energiamäärä hirvittää hieman lihomisherkkien koirien kohdalla, mutta retkeilyä harrastaville tämä on täsmätuote! Keveyttä reppuun ja paljon energiaa tarpomiseen. Pussi on uudelleensuljettava, joten voimakas aromi säilyy tallessa eivätkä tikut pääse kastumaan. Maistuvuutta mitattiin kvantitatiivisesti kuolamäärään perustuen, mutta koe jouduttiin keskeyttämään keittiön maton liiallisen kuolaantumisen vuoksi. Raadin hyväksyntä annetaan siis yksimielisesti äänin 5 - 0.

Seuraava pussukka sopii meille lihomisherkillekin yksilöille - popparit kulkee myös kevyesti mukana matkassa mökillä, treeneissä ja miksei siellä vaelluksellakin, joskin runsasta energiaa hamuaville retkeilijöille tämä vaihtoehto ei ole sopivin. Tämä vaihtoehto ei tahraa taskuja ja ne kulkeutuvat testatusti ehjinä takin taskussa vauhdikkaammassakin lenkissä, joten ne ovat aika napakkaa tekoa. Rapsakat popparit poksuivat suoraan lauman suosioon äänin 5 - 0.

9.2.2017

Koulutusohjaajan jatkokurssi

Nyt on jatkokouluttauduttu, jee. Olipa kiva kurssi. Ei edes kurssin vastaisena torstaina alkanut mahatauti laskenut tunnelmaa, vaikka yleistilaa se pariksi päiväksi laskikin. Olin hakemassa Cismetiä kotikotoa, ja siellähän se tauti alkoi eli yövyttiin sitten kotikotona kun ei viittiny lähteä tunniksi rattiinkaan oksentamaan. Ah ihanuutta. Uravalintoja, kuka haluaa saada töistä mahataudin ja kuka ei.



Perjantai kului pakkonärppien ruokaa ja kurssia valmistellessa. Kurssin alkuperäinen järjestäjä oli jo järkännyt kaiken valmiiksi kurssia varten, eli minä vain laitoin hallimme kurssikuntoon. Kolmen ceen kööri eli CCC oli mukana kurssilla ollen vuorotellen hallissa. Tytöt toki ootteli kiltisti sivussa mutta niin teki Cismekin hetken aikaa protestoituaan häkkiin joutumista. Välillä se tylsistyi uudelleen ja vinkui, mutta odottelin aina että se hiljenee hetkeksi. Ja eikun palkkaa turpavärkkiin. Välillä käytiin leikkimässä ja pisulenkillä. Isot tytöt pääs lauantaina melkein 4km juoksulenkillekin kun yksi kurssilaisista halusi juoksukaverin lenkilleen. Ensin likat protestoi ja katteli taakseen, eivät meinanneet suostua lähtemään vieraan mukaan lenkkeilemään. Oli ne kuulema porttien ulkopuolella viimein hyväksyny että mennään sitte. Autoon eivät meinanneet suostua menemään kans, koska äiti apua joku vie meidät pois. Hehee.



Lauantaita väritti vielä pisulenkillä kohdattu irtokoira, joka oli alle vuosikas yorkkimix. Omistajaa ei ensin näkynyt mailla ei halmeilla, ja nuori koira yritti epätoivoisesti ja viluissaan lähestyä meidän koirakööriämme. Jokaisella meistä oli vähintään kaksi koiraa hihnassa, joten ihmisen kättä väistävän pikkukoiran kiinni nappaaminen vilkkaan tien varressa osoittautui hankalaksi hommaksi. Saatiin pentu kiinni ja yksi meistä lähti viemään sitä minun autooni häkkiin, kun me muut jatkoimme eteenpäin siinä toivossa että löytäisimme omistajan.

Hetken kuluttua omistaja ilmestyikin - humalassa ja koiraansa takaisin ärjyen. Auton luona päätimme että emme anna koiraa takaisin omistajalle. Omistaja oli aggressiivinen, ja yritin sanoa että koiraa ei saa enää tässä vaiheessa rangaista. Omistaja olisi halunnut että vapautan koiran jotta hän testailee tuleeko koira nyt luokse. Huhhei... Sitten hän pyysi että voisimmeko pitää koiraa muutaman viikon ajan hoidossa tiloissamme. No emme tietenkään. Annoin kaksi vaihtoehtoa - joko hankit jonkun ystävän hakemaan koiran lähitunteina tai vien sen päivän päätteeksi löytäeläinsuojaan.

Omistajaa ei paljoa koira kiinnostanut, ja hän lähti pois paikalta. Otimme koiran loppukurssiksi halliimme lämpimään, koska se tärisi kylmästä. Se sai vettä, ruokaa ja huomiota. Se oli kurssin virallinen maskotti, ja illalla vein sen löytöeläinsuojaan.



Cismet joutui sunnuntaina odottamaan autossa pidemmän pätkän jossain vaiheessa. Se oli tuona aikana syönyt valjaat päältänsä (tai no rikkonut) ja silputtanut makuualustan. Onneks tilasin makuualustoja lisää. Pennun tuholista vaan jatkuu ja jatkuu... Miks se kotikotona silputtaa vaan pahvia ja puuta. Okei, kasan pantoja ja hihnoja ja pari mattoa se on sielläkin silputtanut. Hyvin herkästi tylsistyvää sorttia on neiti! Sitä sanottiin kurssilla karjakoiraksi ja sittemmin aussiksi. Cica ja Cara sai toimia demokoirina saksalaisen ja pyöräytyksen esittelyssä sunnuntaina. Kurssin lopuksi tehtiin vielä porukassa fysiikkatreenit ohjaajille, eli eipä hengästymiseltä ja hikoilulta vältytty sittenkään. Kurssitehtävän palauttamista vaille valmis setti.




Tytöt muisti jo unohdetun harrastuksensa - pudotetaan takit ripustuslenksut rikkoen naulakosta, jotta päästään syömään lenkeiltä taskuihin unohtuneet namit. Inhoon ommella nuita lenksuja paikoilleen, ja jos taskut unohtuu takeista kiinni, niin koirat repii taskut rikki. Onneks oon muistanu jättää taskut auki niin ovat "vaan" rikkoneet lenksut. Kylläpä Meli siristeli silmiä kun toruin takkien tiputtelusta. Cica heilutteli häntää ja katto vähän vajaaälysen näkösenä että kiva ku tulit kotiin.

PSSST. Mitäs tahotte 350 lukijan kunniaksi - arvontaanko vaikka jotakin, vai haluatteko jonkun erikoispostauksen? Ehdotuksia otetaan vastaan ennen kuin 350 lukijaa täyttyy.


Rikkonaisia renksuja ja seuratakki, grrrr.

Viikkotreenissä tutustuimme normaalisti rataan jota emme tällä kertaa olleet saaneet tutustuttavaksi ennalta. Kun sopiva sotasuunnitelma radalle oli tehty, täytyi rata suunnitella nopeasti uudelleen - nyt jokainen este täytyi kiertää toiselta puolelta kuin oli suunnitellut. Eli käytännössä joka tekniikka meni uusiksi. Tekniikat oli hyvin hallinnassa.

Tehtiin onnistuneesti sellasia tekniikoita mitä ei normaalisti tuu käytettyä, kuten backlappia, leijeröintiä, sylkkäriä, poispäinkääntöä ja twistiä. Tekniikat sujuvat kuin vettä vaan, joten niitä pitäisi uskaltaa käyttää enemmän. Sitä vaan turtuu käyttämään aina niitä samoja tekniikoita, vaikka ne ei aina ees oo nopeimpia tai sujuvampia. Kumpikin koira teki pitkästä aikaa niin hienoa A:ta että apua. Ne puolistoppas aivan A:n alareunassa sekunnin sadasosaks ja jatko matkaa. Mulla on uusi sotasuunnitelma kontakteille, piti ihan kirjottaa itelle ylös johdonmukaisuuden vuoksi, että miten ohjaan kunkin kontaktiesteen. Keinu on selkeä, mutta A ja puomi tuottaa aina epäjohdonmukaisuuksia. Jospa ne nyt alkais sujua johdonmukasesti, kjähä.

PFFFF.

5.2.2017

Lihashuoltoa

Cara on kasvattanut yhdessä hujauksessa turkkinsa takaisin pentueen jälkeen.
Cicarokin on kasvatellut muhkeampaa turkkia talven varalle!
Tytöt käväs 17.1. hierottavina.

Caramelilla oli nestekertymää selän ylimenokohdassa, joka saattaa johtua pentueesta. Sen vasen takavarvas oli mahdollisesti luksoinut. Muualla ei jumeleita ollut ja koira nautti ensiminuuteista alkaen käsittelystä.

Cicarolla oli jumia varsinkin oikealla puolella. Sen SI-nivelessä oli jumia ja vähän koko selässä oli sellaista yleistä kalvokireyttä. Hieroja mietti, kompensoiko Cica liukkailla keleillä C-lonkkiaan hakemalla tukea lonkilleen lanteen lihaksilla, jotka sitten jumiutuu tästä johtuen. Hän suositteli käväisemään osteopaatilla ihan varmuudeksi kun ei oo koskaan sellasella käyty. Varsinkin harrastuskoiria suositellaan käytettävän edes satunnaisesti osteopaatin käsien alla, joten passaa käväistä.

Jumit selittänevät Cicaron viimeaikaisen hermostuneisuuden aika suurella varmuudella. Cicarolla oli jumia myös päässä/ohimolla vasemmalla puolella. Cican olemus on Caraa varautuneempi ja herkemmin hermostuva, joten Cicaro saattaa kerätä itelleen sellasta henkistä kireyttä joka näkyy myös sen kropassa. Cara on kudoksiltaan aivan erilainen, sellainen löysempi, ja olemukseltaankin aika erilainen, chillimpi. Cicaron vasemmalle taipuminen on ollut vaikeaa, joten sekin selittyi oikean puolen kireyksillä.

Molemmille koirille suositeltiin tasistyynyharjoitusten jatkamista esimerkiksi niin, että etuosa on korokkeella ja takaosa on tasistyynyllä. Harjoituksissa laatu on ensiarvoisen tärkeää, eli harjoitteet tulee suorittaa jalat suorassa, hitaasti ja vakaasti. Lanteita vahvistellaan nyt talviaikaan hangessa lenkkeilemällä. Pyritään käymään tänäkin vuonna hierojalla 2 - 3kk välein.

Treenirintamalla on kova motivaatio tehdä tuloksia tänä vuonna. Tehtiin yksissä treeneissä kellotuksia Topteamin rataharjoituksen myötä. Tässä muutama havainto niistä.

Pyöräytys + saksalainen 4,5s
Takaakierto + saksalainen 4,9s
Pyöräytys + pakkovalssi 5,5s
Takaakierto + pakkovalssi 4,6s

Testattiin myös yksissä treeneissä, miltä tuntuu olla agilitykoira. Piti samaan aikaan hyppiä x-hyppyjä ja koskettaa käsillä pää, olkapää, peppu... ja selittää samaan aikaan miten meinasi suorittaa takana olevan radan, siihen tietenkään katsomatta! Jossain vaiheessa jalat alkoivat loikkia aivan miten sattuu ja rytmi junnasi pää, olkapää, pää, olkapää... ei ole lainkaan helppoa olla agilitykoira.

Käytiin Sussun kans treenimässä hallilla yhtenä perjantaina. Kehittelin miun koirille taas meidän heikkouksien pohjalta tollasen radanpätkän. Caralle umpiputkee, molemmille itsenäisesti päättyvää keinua ja keppejä jotka loppuvat kirjaimellisesti seinään. Näistä voi taas varioida mitä tahansa muutakin.


Kotikotona punnattiin Cismet, jolla on nyt säkää 50cm ja painoa 20kg. Iso likka! Otettiin rakennekuvakin melkein 7kk ikäisestä neidistä. En ottanut sitä nyt minulle koska olen yövuoroissa, tulisi niin pitkiä yksinoloja pienelle. Se on rauhoittunut jonkin verran. Sellainen överi häslääminen on jäänyt pois, vaikka muuten menojalka vipattaisi. Koko 5-päinen paimenlauma oli kotikotona samaan aikaan. Ihana kun koko lauma tulee niin hyvin toimeen pikkuihmisen kanssa, joka oli myös mummolassa vierailulla. Koirat väistävät pientä ihmistä kohteliaasti ja käyttäytyvät rauhallisesti, ja toisinaan ihmettelevät kun pieni ihminen kanniskelee koirien leluja.

Pidempää karvaa näyttäisi tulevan ainakin kaulukseen, mahan alle ja takajalkoihin sekä häntään.
Rakenteeltaan pitkänomainen kuten emonsakin. Takaosasta vielä varsin suora.
Kuitenkin ikäisekseen sopusuhtainen kokonaisuudeltaan. Merlevärityksen pohjaväri on Caraa
vaaleampi. Cara on hyvin tumma merle pohjaväriltään.

23.1.2017

Miksi koirani näkevät nälkää?

Kiitos hyvästä kirjoitusaiheesta anolle - saan osaltani vaikuttaa siihen että tämä tärkeä aihe ei tule sivuutetuksi. Eli kuten kysymys kuuluu, miksi pidän koiriani nälässä?

"Olen lukenut sinun blogiasi about noin vuoden ja minulle on herännyt vain yksi kysymys. Miksi pidät koiriasi nälässä? Monesti olet blogitekstissäsi maininnut, että miten koirillasi on nälkä, maha murisee jne. joka on mielestäni todella naurettavaa puuhaa. Pitää nyt omia koiria nälässä. Joku ihminen voisi ihan helposti tehdä tästä jutustasi eläinsuojeluilmoituksen. Kerrot nimittäin ihan selkeästi teksteissäsi koiriesi nälästä ja vaikka koirat olisivatkin päällepäin ihan fine kunnossa, niin silti aika karmivaa, että koiran oma omistaja pitää tiukkaa "ruokadieettiään" koirille. Laskea nyt jokainenkin "ylimääräinen" gramma mukaan ja ottaa pois seuraavasta ruuasta. Sama harrastaessa koiran kanssa. Ottaa se iltaruuasta pois. No oletko koskaan ajatellut sitä, että koira KULUTTAA saamansa namit siinä samalla, kun se touhuaa ja tekee vaadittuja juttuja. Kyllä sen koiran pitäisi saada sitä ruokaa juuri silloin, kun sillä on nälkä. Minulla koiralla on ruoka tarjolla 24/7 ja se on mitä täydellisimmässä kunnossa, kun sen kanssa kuitenkin lenkkeilee ja touhuilee, jotta paino ei nouse."

- anonyymi

Hhhhh mistähä lähtis liikkeelle. Siitä että kuvat on varastettu googlesta.

Joko tämä kommentti oli viitseliäästi kirjoitettu provo tai sitten kirjoittajan on aika nähdä mustavalkoisen sijaan myös harmaata. Jos en olisi vastannut tähän, olisin salannut jotakin. Kun nyt vastasin, selittelen ja koen syyllisyyttä. Eli vissiin ihan sama vastaanko vai enkö, ja sinänsä minun ei tarvitsisi edes vastata koska no ano. Luulisi, että ne jotka ovat lukeneet blogiani vuoden, olisivat jo sisäistäneet minun kirjoitusasuni ja kirjoittajan ääneni. Notta no johan löytyy vakavamielistä ja huumorintajutonta ihmismieltä.

Kirjoitusasuni on persoonallinen, mustahuumorisävytteinen, satiirinen, ironinen ja paljon kielikuvia sisältävä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Näin käy kun ei lue riittävästi kirjoja - ei ole mitään käsitystä ilman hymiöitä, että kuka tarkoittaa mitä ja milläkin mielellä. Herranjestas menkää nyt jo sinne kirjastoon.

On totta että koirani ovat nälkäisiä - aina treeneissä ja ennen ruokaansa. Mutta ei ole totta että koirani ovat aliravittuja tai nälkiintyneitä. Asetan koirilleni oman, inhimillissävytteisen, humoristisen "äänen" blogissani, joka näkyy toisinaan esmes kuvateksteissä. Tottakai koirat ovat mielestään aina nälkäisiä eikä niitä ole ruokittu kahteen viikkoon - nehän ovat koiria ja koiranmielisiä, ja sekös se hauskalta kuulostaakin kirjoitettuna! Todellisuudessa ne saavat päivittäiset kaksi ruokaansa, ellen minä toisinaan unohda niitä ruokkia. Ja vielä ne tuossa korisevat elämän tiellä.

Tietenkin vähennän herkut iltaruuasta ja tulen jatkossakin niin tekemään - muuten koirani lihovat. Koira ei yksissä agilitytreeneissä työskentele niin paljon että se saisi kulutettua siellä saamansa herkut - meillä kun ainakin herkut ovat ruokaa rasvaisempia maistuvuutensa vuoksi. Varsinkin uusien asioiden opettelussa herkkumäärä on aina suurempi kuin jo vanhoja asioita toistaessa.

Herkut ovatkin lähes aina energiapitoisempia kuin arkiruoka. Näin pienillä koirilla kourallinen tai kaksi herkkuja vastaa jo yhtä ateriaa. Jos ruokin kerran tai kaksi viikossa koiriani ylimääräisellä energiapitoisella aterialla, se tasan näkyy punnituksessa. "Pienen palan vaan annan..." on aika vaarallinen ajatus, sillä koiralle pieni pala on suuri pala, ja jos näitä maukkaita, rasvaisia lisäruokia anniskellaan usein päivässä ja usean perheenjäsenen voimin, niin koiralle kertyy pian ylimääräisiä aterioita joka päivä. Myös pienillä tekijöillä on merkitystä!

Koirani tasan tarkkaan saavat tarpeeksi ruokaa, jopa toisinaan vähän liikaakin. Yhtälö painonhallinnan suhteen on äärihelppo: syö niin paljon kuin kulutat, älä enempää älä vähempää. Jos koira lihoo, se saa liikaa energiaa. Jos koira laihtuu, se saa liian vähän energiaa. Toki ruuan määrää voi lisätä, kunhan sen energiapitoisuus ei nouse samalla. Siksi puolestapuhun herkästi lihovien shelttimixnarttujeni kohdalla, kuinka hyviä ovat vähäenergiset vaihtoehdot - puuro, kasvissose ja naudanmaha näin esimerkkinä. Eli koira saa kylläisen tunteen vaikka ruuassa on niukasti energiaa.

On hemmetin epäoikeudenmukaista, vanhanaikaista ja ajattelematonta pitää koiralla ruokaa tarjolla koko ajan. En uskonut että tähän törmää vielä -10 luvulla. Harrastuskoirat halutaan yleensä saada työskentelemään ohjaajansa kanssa innokkaasti ja motivoituneesti. Ei koiraa kiinnosta ruoka jos sillä on sitä tarjolla 24/7 muutenkin. Miksi poissulkea tahallaan pois hyvä palkkauskeino. No, jos sohvakoiraa ei tartte just palkkailla niin okei. Mutta kun kyseessä on urheilukoira, niin miksi ihmeessä tekisi itsensä ja koiran elämästä vaikeaa lihottamalla ne niin että ne särkyvät ennen aikojaan, kärsivät, laiskistuvat, voivat huonosti ja et saa palkattua niitä ruualla treeneissä, kun välillä ruokapalkka on ainoa järkevä palkkauskeino tietyissä tehtävissä. Voihan koira ylensyöneenä edelleen närppiä herkkunsa, vaan fakta on se että kylläinen koira ei arvota ruokaa samalla tapaa kuin nälkäinen (joka ei vieläkään tarkoita aliravittua). Tarkoitus on saada koira motivoitumaan treeneissä jostakin palkasta ja työskentelemään sen eteen (motivaatio).

Suurempi ongelma kuin motivointiongelma on se, että koira joka syö kulutukseensa nähden liikaa, lihoo. Koira ei itse ymmärrä rajoittaa syömistään, jos sillä on taipumusta pärjätä vähällä ravinnolla ja kerätä herkästi rasvaa ympärilleen.
Tietyillä kylmään ilmastoon tehdyillä roduilla tämä on tietenkin huikea etu - arvokasta ravintoa ei aina ole saatavilla ja kylmyyttä vastaan pitäisi silti pärjätä - on vain eduksi kun pystyy hyödyntämään tehokkaasti saamansa ruuan rasvavarastoksi. Tiedän että on olemassa koiria jotka nirsoilevat, eivät syö ja laihtuvat vaikka syövät kilokaupalla energiarikasta ruokaa. Mutta on myös näitä ääripäitä jotka suunnilleen lihovat jo ruuan nähdessään. Ja silloin on täysin omistajan vastuulla huolehtia ettei lemmikin paino nouse.

Aivan kuin me suomalaiset, kylmän talven kansa. Esi-isämme ovat joutuneet käyttämään ravinnon tehokkaasti ja kasvattamaan helposti riittävän rasvakerroksen kylmyyttä vastaan - vain tällaiset lihomisherkimmät selvisivät pahimmista pakkasista. Ja me olemme näiden lihomisherkkien esi-isiemme jälkeläisiä. Nyt elämä on paljon helpompaa, joten lihomistaipumuksesta on vain haittaa kun jo about joka toinen suomalainen on nykypäivänä ainakin hieman ylipainoinen, kun persettä tuskin penkistä tarvitsee nostaa. Kun tähän yhdistetään hidas aineenvaihdunta, ovat paino-ongelmat lähempänä kuin uskoisikaan.

Miksi siis pitäisi ruokkia koiraa niin paljon, että sen täytyisi työskennellä kohtuullisella teholla puoli vuorokautta kuluttaakseen saamansa ravinnon? Ihan älyvapaata. Olen työssäkäyvä ihminen, joten en taatusti voi liikuttaa (työtön ehkä voisi?) koiriani seitsemää tuntia joka päivä, enkä liene edes mikään harvinaisuus. Tuntikaksi riittää päivittäiseksi peruslenkiksi oikein hyvin, enkä poikkea massasta siinäkään.

Me olemme nyt päässeet ylipainosta huohottavaan, sairauksille alttiille, vaappuen kävelevään koiraan joka ei näe omistajassaan mitään mielenkiintoista ja jota ei motivoi syödä treeniherkkuja koska se söi juuri 10min sitten, ja 20min sitten, ja pari tuntia sitten - se kun sai taas itse valita milloin käy kupillaan. Mitäs kaikkea ongelmaa sellainen koiralle täysin turha rasvakerros sitten tuokaan.

Urheilukoiralla, tarkemmin agilitykoiralla, jokainen liikakilo 3,5-kertaistaa etuosaan kohdistuvan rasituksen. Jos on tottunut näkemään vain pyyleviä koiria (koira muuten ei tarvitse rasvakerrosta mihinkään), niin toki normaalipainoiset koirat näyttävät laihoilta. Silmä vaan tottuu.

Ei kai kukaan oikeasti vielä tänäkin päivänä luule että ylipainoinen eläin on onnellinen eläin (paitsi jos asuu lätäkön takana amurikoissa)? Nälkä ei automaattisesti tarkoita nälkiintynyttä eli alipainoista. Näkeväthän laihduttavat ihmisetkin nälkää, ja me normaalipainoiset myös. Kukaan ei kuole nälän tunteeseen, ei edes se koira, tai sitten täytyy olla todella vääristynyt kuva jos lainkaan ei saisi näläntunnetta potea kun jo pitää olla ahtamassa ruokaa alas kurkusta. Hieman epämukavuuden sietoa nyt hei.

Jos on rakkautta ja eläinystävällisyyttä rakastaa koiransa piloille antaen sille aina ruokaa kun se katsookin kohti, on koiran silmissä heikko opastaja ja toivon että tuolloin omistaja ymmärtää muuttaa koiranpidollisia käytäntöjään tai luopua koirasta kokonaan. Minä en siedä sitä että koira katsoo ruokaansa pitkin kuononvartta. Ruoka syödään, piste. Ja jos sitä ei syödä, se tarjoillaan seuraavana ruoka-aikana. Täällä ei nyrpistellä ruualle. Harva se päivä naamassa kauhistellaan kuinka aikuinen koira ei suostu syömään yksittäistä ateriaansa - on vähintäänkin erikoiseläinlääkärin tai kultalusikalla korealaisen savustetun kissanruuan syöttämisen paikka ja lisäateriakaan ei tee pahaa, ettei nyt vaan kultamussu kuole nälänhätään. Fakta nyt vaan on ettei terve koira kuole täyden kupin ääreen.

Ylipaino on kallista ja julmaa koiranpitoa.