7.9.2017

Kotikisoissa

TÄDÄ DÄDÄ DÄDÄ DÄDÄ HAIPSUUU.
Kotikisoista ei jäänyt raportoitavaa, tai jäi sittenkin. Cicarolle 5,5 ja sikailuradalta 25rv eli varmaan tehtiin uus ennätys. Taas oppi ohjaaja uutta kun luulin että yli 15rv on automaattinen hylky. Ai ratavirheitä voi kuulema tulla vaikka joka esteeltä eikä tuu hyllyä. Aika huimaa. Ja me vieläpä voitettiin moisella sikailuradalla koska oltiin radan ainoat osallistujat. Nolo (mut yolo). Viitosilla ansaittiin sijoitukset 1. ja 2. eli aika jees.

Caralle toiset kolmosten kisat ja molemmilta radoilta 10rv. Kepeiltä tuli vitoset molemmilla radoilla. Ekan radan vaikee keppikulma onnistu sigamageesti, mutta jätti kepit kesken vikalla välillä mitä ei kyllä yleensä tee. Hypyltä ja putkelta tuli ratojen toiset viitoset. Vähän oli tahmee meno ekalla radalla, tuntu että koira kyseenalaistaa kaiken ja stoppailee. Oma ohjaus taisi olla jotenkin pielessä? Toiselle radalle hetsasin koiraa ja siinä se tuntui jo paremmalta. Ei sijoituksia noilla virhepisteillä. Pitäis vielä kalastella videot radoista treenikavereilta.

Harvoin jää näin selkee fiilis kisoista sen suhteen että mitä pitää treenata lähikuukausina. 
  • putkiin irtoaminen, ai juudas että se pelastais monessa tilanteessa. Tulossa varrrrsin putkirikkaita rallitreenejä ja superkisunruokapalkkaa putkiin irtoamisesta sekä oivallustreeniä putkiin menemisestä 
  • kepitkepitkepit, tehotreeniä kepeille tulossa taas pitkästä aikaa keppisulkeisten merkeissä (vähän jos vahingossa on laiskistuttu omatoimitreenien suhteen)
  • kontaktit, oho kun ei kestä kovassa vauhdissa jos ohjaaja ei rytmitä, vaan voisko joku päivä kestääkki?

Miksiköhän koirieni tulokset tulevat koiranettiin vain osittain ja suurella viiveellä? Olen suurena kysymysmerkkinä tänään ja ehkä huomennakin. Kuvista suurensuuri kiitos E. Vikki.

26.8.2017

Nollabileet jatkuu

Ylypiät.
Jatkuu vain jatkumistaan tämä nollaputki. Me vaan mennään ja tehdään, that's it. Ilman liikoja paineita, hauskalla fiiliksellä. Tältä sen pitääkin tuntua. Kisattiin Iisalmessa piirinmestaruuksissa ja käytiin yhdet yksilöradat kummankin koiran kans.

Yllätys oli melkoinen, kun Cara nappasi agiradalta nollan ja sijoittui toiseksi ensimmäisissä kolmosluokan kisoissaan. Se hävisi nopeudessa voittajalle. Muita kokoluokassa ei sijoittunutkaan, eli pienestä oli ensimmäinen kolmosten SERTi kiinni! Melkonen koira. Kyllä mä siitä varjovalion velä leivon. Radan hyppyhässäkällä en rataan tutustuessa osannut päättää että teenkö takaaleikkauksen, valssin, persjätön vai viskin ja se näkyi radalla. Virheittä silti selvittiin. Tuon koiran kanssa en enää ennätä niihin paikkoihin mihin joskus ennätin, joten meidän täytyy kehittyä takaaohjauksessa niin että edes pieniä hetkiä voisin luottavaisin mielin ohjata Caraa takaa.


Cicaron kanssa tehtiin sujuva nollarata kakkosissa - LUVA hävittiin kuitenkin nopeemmalle, mutta nolla on silti aina nolla. Cicaro on harpannut ihan huimasti eteenpäin agilityn saralla. Se ei enää kysele joka esteellä että ohjaanko mä sitä vai en. En itsekään jää liioin varmistelemaan, vaikka toisinaan edelleen siihen sorrunkin. Cicaro odotti lähdössä kuin maahan kasvanut kantarelli. Se ei huutanut vaan se odotti aivan kuin tietäen että niin täytyy tehdä. Kivaa vaihtelua ainaiseen lähtöraivariin tällainen.

Meillä oli aivan huikea joukkuehenki. Kannustettiin joukkueemme sijoille 3. ja 4., kun joukkueita kisaamassa oli kaiken kaikkiaan 12 ja vain 5 joukkuetta teki tuloksen. Cara haki piirM-radalta keinu- ja puomiviitosen. Keskityin itse liikaa nopeuteen enkä tekniikkaan, joten ohjasin keinun sekä puomin lähes rytmittämättä. Tietää taas mitä treenata! Cicaro ei aloittanut keppejä ensimmäisellä yrittämällä eli sillekin saldona viitonen. Alla PM-radat joukkuetoverin kuvaamana.


video video

On mulla vaan kivoja kisakoiria. Eikä vaan siks että ne tekee mun kans nollia. Me ollaan loistava tiimi. Mitä enemmän koirille tulee ikää, sitä paremmin me nivoudutaan yhteen. Tyypit ottaa kisapaikalla tarvittaessa chillisti ja radalla ne tekee aina parhaansa. Ne on niin vaivattomia, helppoja kilpakumppaneita. Alla vielä muutama kuva Hupun kisoista.

19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen
19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen
19.8. Sorsasalo © J. Saastamoinen

24.8.2017

Makeeta ja messevätä

Kuvat huutoaksaajista on ottanut E. Vikki

Hierontaa ja kolmoskaakkua, kyllä ny kelpaa. Viime hieronnasta oli vierähtänyt reippa puoli vuotta, hups. Välissä oli toki pitkä tauko agista, mutta olipa silti jo aikakin. Asiaan vaikutti ehkä hierojan vaihtuminen.

Positiivinen ylläri oli ettei kummassakaan koirassa ollut taaskaan mitään suurta jumelia. Paikoin pientä lihaskalvo-kireyttä, Caralla vasemman polven seudussa kiristi ja Cicaron oikeaa pakaraa käsiteltiin. Caralla lapojen välissä myös pientä kireyttä. Tosi messevää etteivät tän enempää kehitä itelleen kireyksiä. Iisalmessa ja oman seuran kisoissa Kuopiossa jatkellaan kisaputkea. Talvella kerkee sit pitää paussia.

Tässä suunnitellaan ahkerasti tulevaa vaellusta, jonne Cismet lähtee mukaan. Se tulee olemaan puppiduun ensimmäinen vaellus. Siitä lisää sitten syyskuun loppupuolella.

19.8.2017

Tervemenoa kolmosiin


CARAMEL <3

Tämän vuoden agilitytavoitteet saavutettu. Cicaro kakkosissa, Caramel kolmosissa. Huikea fiilis. Kuopion Sorsasalossa onni suosi meitä tänään ja Caramel nappasi ensimmäiseltä radaltaan voittonollan. En malta odottaa että päästään korkkaamaan kolmosluokka. Tämä oli Caran 21. startti. Sanoin että tämän syksyn tavoite on metsästää Caralle vika nolla. Kun nolla napsahti, en vielä riemuinnut - vielä oli monta mahdollisuutta että muut koirakot tekevät nopeempia nollia. Tuloslappu näytti aika mukavalta ja uskalsin riemuita. Haettiin kaupasta namia ja kilpakoiria odottaa ansaittu hieronta alkuviikolla. Kyllä on tytöt paijattu hyväks nyt.

Cicaro korkkasi kakkosluokan aika kivoilla radoilla. Hypäriltä sille napsahti viitonen sen poistuttua kepeiltä vikassa välissä - tyyppimoka meille! Vaikea umpiputki selätettiin molempien koirien kans ja vaikka sanoin että yliaikaa ropisi Skipalle taatusti, koira kun tuntui niin tahmealta, niin videolta katsottuna se etenikin oikeestaan aika hyvää nopeutta eikä yliaikaakaan tullut. Harmillinen keppivitonen siis. Agiradalla tein ohjausvirheen esteiden 3-4 välillä ja koira kirmasi muurin ohi. Kepeillä se sai jonkun hajun maasta ja seurasi sitä, tämä oli ihan uutta ja omituista. Kuulema joku toinenkin koira nuuski maata tuossa kohtaa. Vielä puomiltakin saatiin ilmeisesti viitonen, vaikka tuomarin käsi nousi videolla kovin myöhään? Ainakaan kahelta vikalta hypyltä ei viitosta tullu, niissä ei ollu mtn ongelmia.

video
Cicaro 2B hyppyrata
video
Caramel 2B hyppyrata
video
Cicaro 2A agirata

5.8.2017

Pentutapaaminen



Pläänäilin pentutapaamista jo joskus viime vuoden puolella. Ideana oli kasata kokoon Rockyn jälkeläisiä ja pentujen emoja (äkkiseltään laskettuna koiria kertyy joku 31kpl). Vain murto-osa omistajista tavoitettiin yhdessä Roksun omistajan kanssa, ja suurin osa ei alkuunkaan ollut tulossa paikalle. Ikävä kyllä osanottajamäärä jäi lopulta vähäiseksi. Ois ollu huippua nähä pitkästä aikaa kasvatteja ja niiden lähisukulaisia.

Vietettiimpähän mökkielämää yhden yön verran Jennyn ja Savun kanssa. Paikalla visitoivat myös kotiväki Sanin ja Cismetin kanssa sekä koiriin tutustumassa kävi myös Taina. Sadetta, jopa suoranaista rankkasadetta piisasi, joten lenkit jäivät aika lyhyiksi.

Talkoilin myös ko. viikonloppuna kaksi päivää Kuopion KV-näyttelyissä. Toiset näyttelyt joissa olen ikinä ollut, ja kassikaupallahan sieltä lähti tarviketta ja herkkua matkaan. Näyttää lähtevän aika herkästi käsistä ku saa tuntuvilla alennuksilla koiratarvikkeita!

18.8. on seuran saunailtama, jonne koirat pääsevät tietenkin mukaan. Kisoissa kahlaamme elokuun ja syyskuun ahkerasti kuten kalenterista näkyy. Jospa sieltä napsahtaisi se viimeinen LUVA Caralle.

31.7.2017

Suuria saavutuksia

Me ollaan liekeissä!

Minun salainen haave toteutui 27.7. Tervon Match Showssa, kun Caramel saavutti BIS1-sijoituksen. Kädet tutisten rutistin Caraa, että viimeinkin me tehtiin se - Cara oli mätsäreiden kaunein koira. Osallistujia tapahtumassa oli yhteensä 74kpl.

Vaikka mätsärit on meille vain hauskaa ajanvietettä, on tässä 7 vuodessa mitä mätsäreitä on kiertänyt, ehtinyt haaveilla että ois se hienoa edes kerran elämässään olla koirakkona Best In Show. Sinänsä kiva että tämä tapahtui just Tervossa, koska sieltä me molemmat ollaan lähtösin. Tuomarit kommentoivat että toista samanlaista sijoitusta ei tartte kauaa ootella jos koira esiintyy aina noin hienosti. Taustajoukot taas kommentoivat että heitä jännitti varmaan minuakin enemmän seurata sivusta meidän sijoittumista. Oikein ihana päivä rakkaiden ihmisten ja koirien parissa.

BIS1
Best In Show Caramel 6v 2kk
BIS-kehästä.
29.7. agikisoissa Varkaudessa Cicaro teki sen - se lunasti pääsylippunsa kakkosluokkaan!! Ensin oli A-agirata jolta tuliaisena 15rv kepeiltä ja yliaikaa. B-agiradalle mentiin siis ilman suuria odotuksia, ja kuten valmentajakin joskus tokaisi, tämä koira se jaksaa aina yllättää. Puhdas rata, luokkavoitto, LUVA ja SERT. Maalissa meinasi itkettää onnesta - kiljuin ja hihkuin varmaan autolle saakka - minun pikkumusta kisaa viimeinkin kakkosissa! Koira sai niin paljon kehuja ja namppaa että toivottavasti ymmärsi tehneensä aika hienon radan. Hemmetti että tuntui samaan aikaan niin epätodelliselta ja hyvältä. Just tämän koiran kanssa tuon tuloksen eteen on tehty ihan hemmetisti töitä. Me todellakin ansaittiin tuo hetki. Cicaro tarjoaakin seuraavissa viikkotreeneissä namppaa treenikavereille.

Tuore kakkosluokkalainen ja vähän SERT-ylpeyttä havaittavissa.
Entistä onnistuneemman päivästä teki se että harmajainenkin yllätti. Caramel teki voittonollan B-agiradalta!! Luulen että se saa pian vimeisen LUVAn ja nousee kolmosiin, on se niin hyvän tuntunen ollut radoilla viime aikoina. Just sellanen kuin se joskus parhaimmillaan on. Se on sellanen fiilis että meillä on sama ajatus ja sama päämäärä.



Keli kisoissa oli kohillaan. Oltiin paikalla aamusta alkuiltaan saakka ja koko päivän aurinko porotti kuumasti. Pidin koirilla vähän väliä viilennysmanttiksia, ja onneks hanasta sai jääkylmää vettä manttelien kastelemiseen. Kisojen jälkeen käytettiin vielä treenikaverin kanssa koiria uimassa läheisessä rantsussa. Sertikoira palkitsi itsensä pyörimällä jossakin jätöksissä. Rannassa Sertikoira sai myös Sertipesun tämän johdosta, hoho. Likat osas lepäillä kisapaikalla aina tilaisuuden tullen, joten ne jaksoivat pyöriä vielä yömyöhään mökillä jonne mentiin suoraan kisoista sukujuhliin. Yön ne nukkuivat arvatenkin melkein taju kankaalla.

26.7.2017

Perhe on paras

Paimenlauman Korento "Cismet" 1v
Hola! Kesällä ei kyllä ennätä kirjuroimaan kaikkea just sillon ku pitäs. Tässä siis raportti heinäkuulta. Mä en ny tiedä missä aikamuodossa mun pitäs kirjottaa ja osan teksteistä (kuten tuskailu siitä että oltiin edelleen Kipan kans ykkösissä...) jouduin jo deletoimaan koska asiat on muuttunu muutamassa viikossa.

Heinäkuun 7. - 8. kisailtiin Agirodussa Cicaron kanssa. Säät suosivat ja yö asuntoautossa neljän koiran kanssa sujui jouhevasti. Koirat uinuivat Sania lukuunottamatta häkeissään. Mummolla on erityisoikeuksia (ja Pikku-Sanilla kans aina joskus ja toisinaan ja oikeestaan vähän koko ajan).

Mustakiitäjä toi kotiin jokaiselta kolmelta radalta keppiviitosen eli aika normisetti. Mut meillä oli tosi hauskaa radoilla ja se on tärkeintä. Koira eteni radoilla kuin veturi ja teki kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli kyllä aika hilkulla, joten siihen kiinnitetään jatkossa taas enemmän huomiota. Kepeillä virheitä tuli joko aloituksesta tai lopetuksesta, kun ennen virhe tuli aina vähintäänkin aloituksesta. Ollaan tehty suoria vauhdikkaita keppikulmia, josta on selkeesti ollut apua. Nyt pitäis saada koira tekemään kepit varmuudella loppuun saakka, joten jatketaan sitä edistäviä harjoituksia. Meillä oli oikein hieno kisaporukka mukana kisamatkalla, jota sain käyttää koiranaulakkona ja kuvaajana läpi kisojen. Tapahtumana Agirotu oli tosi messevä. Kaikki toimi ja kisoista jäi positiivinen fiilinki.

13.7. kävästiin mätsäreissä monirotuisten kehässä Sanin, Kissen, Kipan ja Karan kans. Tarkoituksena ei sentään ollut tunkea kaikkia samaan kehään vaan laittaa Kisse nuoriin ja Sani vetskuihin. Homma vaan käänty niin ettei sekiksiä saanu laittaa lainkaan muualle kehiin. Ei kun esittäjiä metsästämään kun halusin anycase että jokainen karvakerä pääsee esiintymään. Miun äiskä esitti Sanin, perheystävä Caran, treenikaveri Cican ja minä Kissen. Melkonen äiti-tytär trio meillä siinä.

Match Show Vesanto - harvinaisen selkee Paimenlauma-edustus.
Sekisten kehässä meidän lauman lisäks kisaili yksi sekarotuinen. Meidän lauma sijoittui sijoille 2-4. Kisse esiintyi tosi fiksusti, mitä nyt pomppi satunnaisesti ravatessa. Hyvä vaan että sillä on hauskaa kehässä. Tuomarin se antoi kopeloida paikallaan rennosti seisten ja hampaatkin se antoi katsoa osissa. Se on kyllä niin avoin ipana että.

Tuppisuut 1v
19.7. haettiin odotettua seuraa juna-asemalta. Savu ja Jenny tulivat meille muutamaksi päiväksi. Aikataulu keskiviikkona oli meille oikein tyypillinen eli tehtiin pikavisiitti Oscarilla hakemassa Savulle safkaa, jonka jälkeen ihan pienellä kiireellä treeneihin 4 tunniks. Treeneistä haettiin lauma kotikotoa ja suunnattiin mökille yömyöhällä.




20.7. kävästiin Match Showssa Suonenjoella, jossa vain Sanille tuli sijoitus veteraanien PUN4. Nuoriso esiinty tosi fiksusti mutta paimenkoirille ei sijoja napsunut noissa mätsäreissä. Osallistujia oli jopa yllättävän paljon pienen paikkakunnan mätsäreiksi.

Koska keli oli edelleen mitä parhain, suuntasimme takaisin mökille.

Ipanahäkki.



Nuorisohäkki.

21.7. irroittauduttiin mökiltä. Kävästiin kotimatkalla näkötornilla, jossa pikkumusta sai taas erityiskohtelua päästen ainoana koirana mukaan kiipustamaan torniin. Illalla käytiin valtaamassa koirapuisto ja nypittiin punkkeja pois sekä minusta että punkkisuojattomasta Cismestä. Ah kesän riemuja.





22.7. citykoirailtiin Kuopion torilla, jossa puppiduut olivat samanaikaisesti viimeksi Savun luovutuspäivänä. Pupelot katselivat torielämää ja söivät jäätelöä. Ois me koirakahvilassaki käyty pyörimässä rinkiä mutta siinä tuli pari muuttujaa matkaan.


Oltiin sovittu kotopuolen kanssa että vien Kissen takasin sinne Jennyn ja Savun vierailun jälkeen. Kisse jäi kuitenkin mulle viikonlopun yli aina keskiviikkoon saakka. Cismet ei ollut aiemmin ollut minulla työpäivien aikaan, ja pennun termiittimaineen tuntien vähän hermostutti kämpän puolesta. Turhaan ressasin. Rajasin tölsätason pentuaitauksella pois pennun ulottuvilta ja jätin sille kaikenlaista puista ja pahvista silputettavaksi. Oon aika varppi että harmaatermiitti on ollut entisessä elämässään esimerkiksi oksasilppuri. Karmee silppu vastassa mutta kämppä ehjänä otin vastaan erittäin riemuisasti ääntelevän pennun työpäivieni jälkeen. Se tuhosi vain yhden puisen kissaesineen jonka melkein tiesin sen ottavan yheltä matalalta tasolta. Carakin silputteli n. 1,5-2v ikään saakka satunnaisesti jotakin tylsyyksissään, mutta silppuvimma ei kyllä ollut sillä ikinä näin suuri.

Kisse on täysin sisäsiisti. Kotikotona se ei joudu olemaan yksin kuin 4-5h joten odotin jännityksellä miten se pidättää 8-9h ajan. Alkuun tarpeiden tekeminen hihnassa oli outoa, ja muutamana aamuna tuskailin kellon vilistäessä kun pentu ei vieläkään suostunut tekemään tarpeitaan ja edessä oli kokonainen työpäivä. Siltikään se ei tehnyt kertaakaan sisälle vaikka välillä se ei aamuisin suostunut tekemään täysistuntoja.



Toisille koirille maalaiskoiran piti parina ekana citypäivänä pöhistä mutta likka oppi muutaman lenkin jälkeen että saa kehuja aina kun ei hauku koiran nähdessään. Kehuin sitä joka koirakon kohdalla vuolaasti ennen kuin se kerkesi haukkua ja pian se jo katsoi minua kehuja odottaen koirakoita kohdatessa. Jos toinen koira haukkuu, silloin Cismet sanoo takaisin. Se vahtii hieman naapuruston tapahtumia ikkunasta, mutta ei ilmoittele kuin toisten koirien mennessä ikkunan ohitse.



Lenkillä nuoriharmaa vetää ensimmäisen vartin ja rauhoittuu sitten kävelemään nätisti hihnassa. Yllättävän hyvin se hihnassa menee vaikka kotikotona tosi vähän hihnassa on. Irtikin olen uskaltanut sitä metsässä pitää ja aina se tulee luokse. Käytiin aamuisin kävelemässä 30min, päivällä 1 - 1,5h ja iltalenkki 30min. Eli 2 - 2,5h liikuntaa päivässä mikä on työpäivien aikaan aikalailla maksimi jos meinaan muitakin kotihommia jaksaa hoitaa.

Käytiin katsomassa yhtenä iltana seuran uudeksi rempattua kenttää - iltarallit kentällä tyynnyttivät pennun nukkumaan yöksi. Se on nukkunut tosi kiltisti, tosin se herää herkästi jos minäkin herään. Sitten se jyrsii aikansa puita ja asettuu uudelleen nukkumaan. Ruoka-ajoista se on tarkka - huomaan että se on elänyt säännöllistä elämää. Ruoka-aikaan se muistuttaa keittiössä vinkuen että jotakin meinaa nyt ihminen unohtua. Ei mikään kolmivuorotyöläisen sekoittama nuppi tällä ipanalla.



Kisse on kaiken kukkuraks uimahullu. Se on ekana ja vikana järvessä. Se oppi uimisen jalon taidon siellä missä moni muukin koiristamme - Manginniemen tasaisesti syvenevällä hiekkapohjaisella rannalla. Autossa se ei oksentanut kuin kerran mökille mennessä kuoppaisella tai suorastaan melkein käyttökelvottomalla tiellä. Se on ekana ja vikana saunassa. Ja se osaa vaihtaa puolta lenkillä. Ja naksuttelin sille takajalkojen asettamista tasistyynylle. Jatketaan siitä taas joskus, jospa sekin joskus osaisi nostaa takajalkansa korkealle ilmaan kuten veljensä, hih. On se kyllä ihan loistokoira. Se on niin sopeutuvainen, avoin, iloinen ja fiksu. En malta venaa 2v luustokuvia, jotka ratkaisevat sen, tulenko joskus tulevaisuudessa käyttämään tätä neitiä kasvatukseeni.

3 viikkoiset VS vuosikkaat. Äiskä käyny liian kuumassa pesussa?