3.12.2016

Aika on suhteellinen käsite

Kaikki tämän postauksen kuvat © HH
Mielenkiintoista. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta että joka ohjaustekniikalla silti vähintään se 3 eri nimeä? Ei siinä, sama kai se, mutta helpottaisi kun tietäisi että millon puhutaan samasta asiasta ja millon ei. Hauska laji. Miksiköhän the x-rotuisella Cicarolla näkyy tuloksia koiranetissä vaikka se on sekarotuinen. Eipä ole ennen kävellyt vastaan, tai sitten elin pimennossa. Mitään muita tuloksia ei kisoista näy kuin nuo yksien kisojen tulokset, ja nekin vain ko. piiskunokalla. Sais näkyä joko kaikki tai sitten ei yhtään tulosta. Tai, sitten vain (hehe) parhaimmat tulokset.

Ettei koiranaiselle ainakaan jäisi liikaa vapaa-aikaa, niin liityin vielä agin lajitoimikuntaan. Agin osalta sanoin että kisat on tältä vuodelta kisattu, mutta töiden osalta kun päästään 10.12. pidettäviin ACE:n kisoihin niin mikäs siinä, mennään ja kokeillaan onneamme vuoden viimesissä kisoissamme. Ellei nämä nartut nyt ala juosta, merkkejä on ainakin ilmassa vaikka kuinka.

Kana ja Kananpoika

Minä alan nyt toden teolla keskittymään käskysanojen vähentämiseen Cicarolla. Se kyselee ja tiirailee minua aksassa aika paljon, koska se odottaa jatkuvasti kuulevansa CicaroCicaroCicaro täällä tässä tänne menemene -litanniaa. Käytän liikaa sanoja ja käytän niitä vieläpä epäloogisesti. Siinä taas yksi syy miksi tuo koira on niin hämmentynyt ja se toimii paremmin kun ohjaan hiljaa. Se keskittyy ihan eri tavoin silloin. Käskyjä saan käyttää enää putkella, kepeillä, renkaalla ja kontakteilla, ja vasta myöhemmin lisäämme ehkä muutaman harkitun käskyn sinne tänne.

Tuoreimmat kuulumiset sisältää perseelleen menneet viikkotreenit jotka käytiin korjaamassa hyvänmielen omatoimitreeneillä parin päivän kuluttua. Kun on enemmän aikaa opettaa koiraa ku 5 minuuttia, ei mene itellä hermo. Jos joutuu korjaamaan koiraa kolme kertaa lähdössä pysymättömyydestä, vähät minuutit kuluvat sukkelaan ja sitten alkaa hermo pettää. Mä luulen uskon ja tiedän että sellanen minuuttien kans pelaaminen ei vaan toimi koiran koulutuksessa. Koiralle pitäisi antaa se aika mitä se yksilönä tarvitsee. Ei se aika mitä sille jää kun jaetaan kahden tunnin treenit 8 osallistujan kesken.

Leuhka saa olla kuha ei ylypiä.

Rata oli ookoo aina kepakoille saakka. 90 asteen kulmassa kepeille ja takaaleikkaus siinä samassa. Onnistui ulkopuolisella palkkaajalla ja myöhemmin myös omatoimitreeneissä palkkarasian kanssa. Teknisesti ne osaa, henkisesti ei.

Omatoimitreeneihin suunnittelin kerrankin radan, tai no harjoituksen. Se alla. Se on tehty nimenomaan meille vaikeiden asioiden pohjalta, ja tulemme tekemään samaista rataa vielä jatkossakin. Takaaleikkaus, kepit radanosana, poispäinkääntö... Siinäpä kiva kolmikko mitä harjoitella. Sokkarit ja valssit saa siinä samalla lämmittelyksi. Juu eli keppejä oli vain 6kpl, jotta pääsin palkkaamaan useammin. Sivuun kasasin hyppytekniikkaa jota otin lämpäks molemmille.

Cicaro taipuu tosi huonosti vasemmalle, joten tullaan sen kans tekemään tuota taipumisharjoitusta ihan jonkun verran. Molemmat muisti tän hyppyteknisen harjoituksen hienosti jostain kaukaisuudesta. Tein molempien kanssa lähtöharjoituksia ja itsehillintäharjoituksia. Cicaroa palkkasin lähtöalueelle heittämällä namin sille lähtöön JES-sanan säestyksellä. Kuulin että on koiralle rangaistus jos kävelen sen luokse lähtöalueelle sitä palkkaamaan. Eihän koira halua että kävelen lähtöön sen luokse. Sehän jumantsuikka tarkoittaa että koira ei pääse radalle jonne se haluaisi toden teolla!!! Hyvä huomio siis...


Caran takaaleikkuut sujuivat ihan superhyvin, aivan ku se ois oikeesti osannu takaaleikkuut. Cicaron kans tehtiin varmaan 10 epäonnistunutta toistoa YHDEN ainokaisen esteen takaaleikkuulla. Lähetin sen putkeen ja käskytin etenemään kohti namirasiaa, vain yksi hyppy takaaleikaten. Ei. Koira kiertää esteen aina takaakiertona. Us-ko-ma-ton-ta.

Helpotin tehtävää kunnes en enää keksinyt kuinka voisin helpottaa sitä vielä lisää ilman että harjoitus muuttuu ihan muuksi kuin takaaleikkuuksi. No, sain sen menemään esteen yli kerran takaaleikaten ja jätin homman siihen hetkeksi ja se lähti tauolle. Tauon jälkeen se leikkasi kaksi hyppyä, mutta aika suurilla avuilla.

Poispäinkäännöt sujui Caralta näppärästi. Cara on nykyään estehakuisempi kuin ennen. Se lukitsee esteitä reitiltään eikä katsahdakaan minua. Sinänsä uutta, koska ei se ennen ole kyselemättä esteitä mennyt. Piti herättää se haltuunottokäskyllä jotta sain sen poispäinkäännölle ilman että se suoritti sen reitille houkuttelevammin osuneen hypyn, ja tämä toistui monta kertaa. Cicaro poispäinkääntyi hyvin oikealle ja huonosti vasemmalle. Se kääntyy aina oikealle turhan kiepauksen kun pitäisi mennä vasemmalle. Se myös pyörii pyörimistempussa hyvin oikealle, mutta vasemmalle pyöriessä se hypähtää hieman ilmaan ja tarvitsee siinä enemmän käsiohjausta. Toispuoleinen koira siis, joten vasenta kylkeä jumppaillaan nyt hyppyteknisillä. Hierontaki ois kahen viikon kuluttua molemmille.

Cicaro on niin hiilenä agitreeneissä että minun pitäisi kuulema kompensoida sitä olemalla itse raaaauhallinen. Nooo kun en ole enkä muutu. Olen alkuun rauhallinen, mutta hiillyn sitten tuohon sähikäiseen ja räyhäämme toisillemme ihan yhtä paljon. Hankalaa. Cicaro joutui odottamaan auton keskipenkillä Caran treenatessa koska no, Suomen talvi ja pakkaset jäädyttivät takaluukun autosta. 

Sillä aikaa Sähikäinen oli päättänyt ryhtyä automekaanikoksi. Se oli purrut turvavyön rikki. Eikä mitä tahansa vyötä vaan tietysti kuskin vyön. Olin tekemässä lähtöä treeneistä ja hapuilin kädelläni turvavyötä. Hhhhhhhhammmpuusiiiieeeiiii. Tämä oli jo toinen aksatreenien aikana tuhottu turvavyö. Ei nuo onneks paljon maksa ja vaihto käy nopeesti mut ihan turhaa työtä ja väärää käytöstä koiralta.

Joka tapauksessa oikeet hyvän mielen treenit. Tehtiin monta meille vaikeeta asiaa ja tosi onnistuneita toistoja joista koirat sai superpalkkaa. Ja kerrankin tehtiin just suunnitelmien mukaset treenit! Näitä lisää.

Kävästiin mätsäämässä K9 Centerin mätsäreissä lauantaina 3.12. Cara kisasi isoissa ja Cica pienissä aikuisissa. Taso oli kova, mutta Cara ylsi PUN3 sijoille, Cicaro oli SIN- vaikka esiintyi taas Caraa paremmin. Pöh. Porrastettujen kehien ansiosta ei mennyt kuin parituntinen, ei paha mätsäreihin.

Cismet saapuu viikoksi hoitoon maanantaina. Ompas mennyt aikaa kun näin sitä viimeksi, ihan useampi viikko. Neiti ei kuulema ole kasvanut korkeutta, mutta painoa on tullut niin että "pentu" painaa nyt jo 15kg. Pitää mittailla se täällä taas huolella. Siitä taitaa sittenkin tulla pikkumaksi. Kunhan ei tulisi raskas sellainen...

PS. Millon Kana kasvattaa turkkinsa takaisin entiseen pituuteen. Entisenlainen turkki muuten mut tollane smoothi. Lyhyt. Pöh. Alla video naperoiden treenipäivästä. Nyt vasta...

2.12.2016

Crate Games

© H. Harjanne 
Kattelin Susan Garrett's Crate Games -DVD:n ja tuumastelin notta aika tärkiätä ja käyttökelposta settiä joten kirjotellaan tännehi ylös. Suosittelen kattelee DVD:n mikäli koirasi viettää edes toisinaan aikaansa häkissä.

Crate Games opettaa koiralle itsehillintää ja motivoi koiraa. Itsehillintää eli tietynlaista kontrollia tarvitaan sekä arjessa että harrastuksissa, eikä siitä koskaan ole haittaa että koira pystyy tarvittaessa hillitsemään itsensä (ovesta meneminen, häkistä poistuminen tien varressa ym. tilanteet joissa koiran turvallisuuden ja yleisen viihtyvyyden vuoksi tulee hillitä itsensä ja odottaa ohjeita ohjaajalta). Harjoitusta voi hyödyntää myös target-työskentelyssä, jos halutaan saada koira joka pysyy ehdottoman varmasti esimerkiksi targetilla kunnes lupa poistua saadaan.

Crate Games sisältää vain kaksi kriteeriä:
1. koiran tulee pysyä häkissä, eikä yksikään koiran osa saa olla ulkona häkistä
2. häkistä tullaan ulos vain luvan kanssa


Stage 1 - I love my own crate. Koiralle opetetaan että häkki on mukava paikka. Koiraa palkataan sen ollessa häkissä korkealle ja kauas ovesta noin 10 kertaa. Se että koira nousee istumaan häkissä kun kosket häkin oveen on ok, koska myöhemmin koiran odotetaan nousevan istumaan häkissä kun käsi koskettaa ovea. Muutoin koiran tulee maata hiljaa paikallaan eli rentoutua eikä olla koko ajan valmiudessa poistua toimintaan.

Stage 2 - Are you a gambler? Häkin ovea pidetään auki ja koiraa palkataan kun se pysyy häkissä. Koiran ei anneta epäonnistua tässä eli häkin ovi laitetaan kiinni heti kun koira yrittää ulos häkistä ilman lupaa. Koiraa palkitaan häkin takaosaan häkin ollessa auki. Vähitellen mennään kauemmas ja kauemmas häkistä edelleen oven ollessa auki. Lopulta palkkoja heitellään ympäriinsä ja silti koira pysyy häkissä. Se saa tästä palkkaa. Jos koiran takamus nousee, ovi laitetaan kiinni ja palkataan koiraa vielä muutaman kerran häkin takaosaan istuma-asentoon. Hihnaakin voi käyttää tulevissa harjoituksissa, sillä hihna saattaa olla koiralle niin vahva merkki tekemisestä ja häkistä poistumisesta, että senkin kanssa on hyvä harjoitella häkissä pysymistä.

Stage 3 - Yer out yer in. Nyt häkistä poistutaan kontrolloidusti. Koiran tulee tätä ennen mennä itse häkkiin ilman mitään vihjeitä tai eleitä. Palkka tulee aina häkistä, ei sieltä poistumisesta. Kun koira menee häkkiin, se saa kehut ja namit ja huomiosi, häkkiin tietenkin palkaten. Nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja odottaa että koira tekee itse valinnan. Jos koira ei ymmärrä mennä itse häkkiin, sitä voi vielä palkata muutaman kerran häkin takaosaan. Koira kannattaa pitää hihnassa ja hihna löyhällä jalan alla, jotta muut ärsykkeet eivät vie liiaksi sen huomiota tai koira ei lähde haahuilemaan ja palkkailemaan itse iseään.

© H. Harjanne
© H. Harjanne 
Seuraavana Crate Games -harjoituksia edistyneemmille koirakoille:

Advanced crate games: Toista koiraa leikitetään häkin ulkopuolella ja häkissä odottava koira ei poistu yhdelläkään tassulla häkistä ja se pysyy häkissä rauhallisena. Koira huokuu rauhallisuutta juuri itsevarmuuden kautta. Se tietää tarkalleen mitä kriteeriä sen odotetaan noudattavan.

The collar grab game: Häkistä tullaan jälleen ulos luvan kanssa, jonka jälkeen koiraa tartutaan kiinni pannasta ja palkataan siitä kohtalaisen hyvällä namilla. Tämän jälkeen koiraa hetsataan menemään häkkiin edelleen pannasta kiinni pitäen ja vapautetaan koira. Kun koira juoksee häkkiin, sitä palkataan. Harjoitusta voi vaikeuttaa kulmia ja etäisyyksiä muuttamalla ja vaatimalla koiralta nopeampaa ja nopeampaa suoritusta.

14.11.2016

Sisaruspainia kerrakseen

Perjantaina hain 20:23 aikaan asemalta mieluisia vieraita Cismetin kanssa, kun Savu-veli ja Jenny saapuivat luoksemme kooooko viikonlopuksi.

Pennut olivat nähneet oisensa viimeksi 10-viikkoisina, joten nyt kohta 3kk pennut joutuivat hetken miettimään kuka tuo oikein on ja miksi se haisee niin tutulta. Voi miten on poitsu kasvanut!

Cismet oli heti näyttämässä kaapin paikkaa Savulle, ja kotona ne vielä jäykistelivät hetken aikaa toistensa seurassa, kunnes rentoutuivat ja leikkivät keskenään äänekkäästi yömyöhään ja lopulta meidän piti jo käskeä tomerasti että ne malttoivat rauhoittua nukkumaan. Oli ihana seurata sisarusten leikkejä keskenään pitkästä aikaa.

Savu herätti kolmen aikaan vinkumalla, eikä se tehnyt uloskaan mitään tarpeita, joten kaipa se vain tylsistyi tai herätessään ihmetteli missä on. Ulkona käytön jälkeen se rauhoittui heti takaisin nukkumaan.

Ipanat nukkuivat koko yön vapaana kämpässä, koska molemmilla alituinen paikkojen pureminen oli jo käytännössä loppunut ja molemmat osaavat tarvittaessa tehdä tarpeensa yöaikaan lehdelle.

Maailman paras joululahjamuki!!
Jotakin tuttua sinussa on, en vain saa päähäni että mitä...
Toden totta, velipoikahan se siinä! Ja eikun leikit pystyyn koooko illaksi.
Aina kun olemme Jennyn kanssa jomman kumman luona, on ajankäyttö hyvin tehokasta. Vai kertooko klo 6 aikaan treenaamaan herääminen jotakin muuta? Lauantai oli kokonaisuudessaan hyvin aktiivinen päivä. Hallilla meidän piti olla klo 7 - 9, mutta hallille pääsimme aamuheräämisen vitkuttelun vuoksi "vasta" klo 7.30 - 9.00. Tein isojen tyttöjen kanssa nopean agiharjoituksen hypyllä, kepeillä ja putkella. Jenny ja Savu tokoilivat toisessa päässä hallia.

Melin piskuiset käpälät VS Cismen jättitassut
Cismetin kanssa mentiin suoraa putkea, ja alkuun pentua piti muistutella miten putkesta mennään. Se hoksasi homman niin hyvin että pian sen meni eestaas mutkaputkea. Se palkkaantui jälleen loistavasti lelulla ja teki tosi hienosti töitä minun kanssani, sillä on mieltsin kiva keskittymiskyky. Se lähti pariin otteesen leikkimään Savun luokse, mutta palasi aina helposti takaisin minun tyköni saaden aikaan hurrrjat jahtausleikit.

Juoksentelin Cismeä karkuun ja palkkailin ohjauspuolia ja se seurasi minua hienosti lelu suussa äristen ja vaatien leikkimään. Kierreltiin muutamaan otteeseen uutena juttuna siivekettä ja naksuttelin taas 2o2o puomilla. Häkissä se odotti aika levottomasti ennen kuin tajusin laittaa häkin päälle näkösuojan. Crate Gamesia tiedossa siis! Cismet teki myös häiriöluoksarin ensimmäistä kertaa ikinä ja juoksi suoraan luokseni kaikista esineistä, leluista ja nameista piittaamatta. Tästä on tulossa myöhemmin video. Kertakaikkisen hieno likka.

Lujaa!
Täysii!
Siivekkeen kiertoa.
Siivekkeen kiertoa.
Suosikkilelu on suosikkilelu
Häiriöluoksaria
2o2o... tulossa.
... ja siinä se, 2o2o
Rakkaat penskat <3
Savulla oli mieltsin kiva lelu, Cismelle iski lelukateus.
Hyvin mahtuu, vielä.
Käväisimme kämpillä aamupalalla ja lähdimme miittaamaan Millan Kirppa-belgiä ja Trixie-seropia. Kävimme juoksuttamassa koiria noin tunnin ajan, joten automatkalla oli väsynyttä jengiä takakontissa. Kirppa jahtasi Cismetiä pariin otteeseen, joten pentu säikähti raisua leikkikaveria. Sen jälkeen se pälyili tätä hieman kauempaa. Cismet lähtee aina vinkuen juoksemaan karkuun kuin saaliseläin, minkä ymmärrän täysin. Kohti lujaa juokseva iso koira joka lopulta keilaa pienen kumoon ei liene mitenkään mukavaa. Eiköhän neiti jossain vaiheessa uskalla sanoa vähän vastaankin. Kovin tomerasti se ainakin haukkui ja uhosi, kunnes rohkeus petti aina kaverin kaahatessa kohti. Uteliaisuus kuitenkin kumpuaa aina esiin ja neiti seuraisi mielellään uusia koirakavereita ja tutustuisi niihin.

Samalla reissulla kävimme vielä Mustissa ja Mirrissä. Pennut olivat jo aika väsyjä, ja katsoivat lähinnä "ette oo tosissanne" -ilmeellä meitä kun kerroimme että mennään vielä käymään eläinkaupassa. Kaupassa pupelot saivat ihastelua osakseen ja shoppailivat kovin reippaasti itselleen treenileluja ja tonttutamineita. Tullessa reissusta kello ei vielä ollut paljon mitään, ja napsimme ulkona tonttukuvia koirista. Päätimme tsillata loppupäivän aika rauhallisesti, ja ennätimmekin laittaa kunnon gourmet-ruokaa naudasta ja herkkusienistä. Loppupäivän pennut joko nukkuivat sikeästi tai leikkivät. Yönsä ne viettivät sikeästi nukkuen.

Kirppa-belgin ja Trixie-seropin kanssa leikkimässä.
Mielenkiintoinen hännänkanto näin kahden matalakantoisen vanhemman jälkeläiseksi.
Siitäs saat iso setäkoira, minun äiti näyttää sulle!
Äitiiii, iso setäkoira sanoi pahastiiii!
Ääääitiiiii se jaaaahtaaaa.... 
Trixie ja Cicaro lumivuoren valloituksessa
Riivatun seuraajat!
Tytöt kovin samankokoisia.
Meli <3
Toisia kiinnostaa ja toisia kiinnostaa toiset asiat
Mitattiin pennut siinä lauantaina ja Savu oli mitoissa 45cm / 12,3kg. Cismet vastaavasti oli 43cm / 11,6kg eli Savu oli odotetusti kirinyt Cismetin ohitse kasvussaan. Savu on ehdottomasti pidempirunkoisempi ja sen pää on kapeampi ja kiilamaisempi sekä sillä on pidempi kuono. Cismet on typistetympi versio Savusta. Savun karvanlaatu on ehkä hieman pehmeämpää ja selästä kaareilevaa, kun taas Cismetin karva on kuin suoraan Caran karva - suorempaa ja karkeampilaatuisempaa.

Mummolassa 4-viikkoisina ja 19-viikkoisina
Sunnuntaina hillitsimme hieman itseämme ja heräsimme vasta 7 jälkeen. Lähdimme ajelemaan 9 aikaan kohti Tervoa, ja miittasimme siinä matkalla Sussua ja Linkki-bortsua. Täytyy sanoa, että siinäpä hieno bortsumies. Hieman Linkki jahtasi jälleen saaliseläimenä karkuun juoksevaa Cismetiä milloin minnekin ojaan, mutta lenkin loppua kohti Cismet pysähtyi karkuun juoksemisen sijasta ja antoi Linkin nuuskia itseään ja selkeesti päätti että ehkei iso bortsumies olekaan niin pelottava ilmestys jahtaamisesta huolimatta.

Cica ja Cara olivat aina heti puolustamassa pentuja, jos Linkki jahtasi niitä liikaa. Isot tytöt menivät rynnäköllä haukkumaan Linkille että nyt lopetat pentujen jahtaamisen tai ei ikinä enää olla hiljaa. Parin tunnin metsälenkkeilyn jälkeen suuntasimme kotikotiin tapaamaan Sani-mummoa. Sani ja Savu ottivat toisensa pitkästä aikaa tavattuaan hyvin chillisti, ja nehän olivat tavanneet viimeksi ennen pentujen luovutusikää.

Linkki-bc:tä tapaamassa.
Paimenet yhteiskuvassa
Cismet jäi kotikotiin, oli oikein mukava pitää taas puppiduuta viikko täällä. Heitin jälleen kerran heipat Jennylle ja Savupojalle bussiasemalla, hyvillä mielin ja liikaa korostamatta sitä kuinka onnekas olen että Savulla on noin hieno koti <3 Kiitos vielä Jennylle ja Savulle kivasta visiitistä!

Paimenlauman Korento 19 viikkoa
Paimenlauman Kipinä 19 viikkoa