21.8.2016

Pikkutreenarit

5 viikkoa ikää.
Tää kuvien paljous on jotain ihan uskomatonta. Pitäis kirjottaa romaani, jos meinais että kaikki kuvat tulis käytettyä loogisesti blogissa. Armotonta kuvaspämmiä riittää niin pitkään ku riittää pentujakin. Eli vielä viikon. Molemmat lähtevät uuteen kotiin 9 viikon iässä. Kyllä huomaa ettei jaksa käsitellä kuvia aivan yhtä huolella kun niitä on näin julmetun paljon. Ja jos näitä ei julkaise nyt, niin ei niitä tule julkaistua enää myöhemmin. Näin on käyny aika monille "blogikuvapankissa" oleville kuville.

Pentupennut harppaavat viikossa niin hurjasti kehityksessään eteenpäin ettei meinaa uskoakaan kuvia kattellessa. Pienistä kondrodystrofisista töppöjaloista kasvoi alkuvaiheen koipeliineja ihan tuosta noin vain. Pentupennut uskottelevat kovastikin olevansa säänkestäviä. Vaikka ulkona olisi sadesää, ei niitä meinaa saada sisälle. Onneksi on vihellys, johon pennut ovat hienosti ehdollistuneet. Ne tulevat luokse vislauksesta koska tietävät saavansa ruokaa. Pentupentupentu -käsky toimii myös, joskin luoksetulokäsky muuttanee muotoaan uusissa kodeissa, hehe.



Vielä vähän aikaa sitten 6. viikon madotus tuntui kaukaiselta asialta pentujen "tsekkilistalla". Liuotellessani matolääkettä pentujen aamuruokaan tuli haikea fiilis. Aivan pian pienet pirpanat suuntaavat kohti suurta maailmaa jota varten ne ovat ahkerasti harjoitelleet, jotta osaavat olla koiriksi. Ne ovat reippaudellaan ja uteliaisuudellaan kertoneet että ovat aivan pian valmiita maailmaa varten.

Pentupentujen tarkastus oli 16.8. jossa pienten kehitys ja terveys tarkastettiin, niskat sirutettiin ja silmät tarkastettiin. Tästä ihan oma postauksensa jotta löydän sen jatkossa paremmin.



Pitkäaikainen obiskahaave toteutui, kun hankin Samyang 8mm f/3.5 linssin. Nyt kameralaukusta löytyy asiallinen zoomi, pari kivaa kiinteää ja yleiseen leikkimiseen näppärä fisu. Olin ollut laiska etsimään linssiä netistä, joten kun eräs tuttavani ilmaisi että on myymässä fisuaan, aloin heti hieromaan kauppoja. En ehkä ikinä totu siihen että etsimen läpi tiiratessani näen about koko maailman, ja kohteiden on oltava melkein lasissa kiinni että ne eivät ole vain pieni piste taustassaan. Olen tottunut käyttämään 50mm kiinteää tai 70-200mm zoomia joten 8mm on kuin kurkistaisi toiseen ulottuvuuteen.

Autossa matkaillaan.
Pentupennut totuttelivat aikaisemmin tassujen alla liikkuvaan alustaan (vanerilevy jonka alla puukappale, jolloin alusta heiluu pennun alla) sekä uuninpeltiin. Korento tuskin huomasikaan liikkuvaa alustaa, Kipinä joutui totuttelemaan siihen muutaman kerran. Se ei pelännyt liikkuvaa alustaa, vaan enemmänkin riehaantui siitä ja juoksenteli pari lenkkiä palaten aina takaisin. Korento älysi niin pian saavansa liikkuvalta alustalta namia, että nousi siihen uudelleen ja uudelleen. Omituisia esineitäkin on pidetty suussa, kun naperot nappasivat lasipullon suuhunsa ja kuljettelivat sitä pitkin kämppää. Voi rasavillit.

Autossa matkaaminen sujuu hienosti heti kun auto käynnistetään. Sitä ennen vingutaan säälittävästi. Pari kertaa on puklailtu autossa, mutta pääasiassa on tehty vaan ihan lyhyttä matkaa, noin 5-15min jotta paha olo ei ennättäisi tulla. Ajan myös hyvin varoen, jotta kuopat ja mutkat eivät aiheuttaisi pahoinvointia naperoille. Autossa me on matkattu jo pari kertaa mökille jonne on matkaa 80km, kerran ellään tarkastukseen jonne on joku 10km, ja treenikentälle ainakin 3 kertaa ja kauppaan muutama kerta kanssa, samoin keskustaan kertaalleen.




Pienet kävivät myös elämänsä pisimmän hihnalenkin 6,5 viikon iässä, kun kiersimme kaupungilla lammen ympäri. Ne kulkivat omaan tahtiinsa hihnoissa isojen koirien perässä. Kun kiersimme kaverini kanssa lammen ympäri kerran, olivat samat lenkkeilijät kiertäneet meitä vastaan varmaan kolme-neljä kertaa. Kertonee jotain etenemisnopeudestamme. Näin pieniä pentuja ei vielä varsinaisesti lenkkeilytetäkään, joten lenkki oli lähinnä ympäristön tutkailua ja edelleen hihnan paineeseen tutustumista. Muutama vieras koira ja ihminen tuli matkalla kohdattua ja kaikkia pennut lähestyivät oikein reippaasti.

Äitin poika.
Kävimme myös ottamassa ensikosketuksen veteen nuuhkien ja vähän etutassuja lammessa kastaen.
Kasvattajan peruskurssin matsku tuli postissa, ja oikeastaan kaikki muu matskussa vaikuttaa vanhalta tutulta asialta, mutta byrokraattisista jutuista en kyllä tiedä liikaa.



Kakkavarpaat pääsivät mukaan treenikentälle koko Cicaron aksatreenien ajaksi 7 viikon iässä. Naperot saivat olla mukana kasailemassa rataa ja katselivat treenaamisen ajan häkissä kun isot koirat treenasivat. Kentällä oli pennuille vieraita koiria irti, ja alkuun ne hieman pelottivat. Myöhemmin pennut rentoutuivat ja kipittivät reippaasti hännät pystyssä muiden seassa esteitä ihmetellen. Korento yritti kiivetä keinulle mutta sain sen napattua heti pois - ei aivan vielä, Korentoiseni. Ja kyllä on taas oltu naapurin lapsijoukon leikitettävänä ja sylitettävänä.

Kirjavat puutarhavadelmatassut.
Cicaro on opettanut ipanoille monia koiramaisia asioita aina leikkimisen säännöistä, toisen luille menemisestä ja reviirin vahtimisesta. Kun Cicaro vahtihaukkuu, ipanat valpastuvat ja kipittävät äkkiä isojen koirien jalkoihin. Cica ei ole kertaakaan ärissyt pennuille kunnolla, se on niin kärsivällinen. Välillä se sanoo kovemmin, mutta normaalisti se vain kestoärisee kersoille. Tuossakin se nyt leikittää päristen Korentoa, selällään selkeesti nauttien siitä kun saa leikittää pikkuriiviötä. Kipinä taas vetää narulelua Caran kanssa, ja Cara antaa selkeesti vähän tasotusta naperolle.

Cicaro kävi 20.8. kisailemassa HuPun kisoissa pari agirataa. Sillä oli melkoinen sähläpäivä, ja se vain räiski ja katseli minua radalla. Keppejä ei tehnyt kertaakan kokonaisena ja rimojakin tuli alas, samoin kontakteilta tuli viitosia. Ekalta radalta tuli HYL ja tokalta jotenkin ihmeessä vain 10rv ja yliaikaa, jolla sijoituimme kolmansiksi. Olin jo about lähössä kun kuulin alustavista tuloksista että päästiin sijoille meidän sähläyksellä. Noh, jatkellaan vaan, joskus osuu kuu ja tähdet kohalleen ja sillä on samanlainen smoothi päivä niinku sillon ku tehtiin tuplat.


Julkaisen myöhemmin epävirallisen "pentutestin" tai luonneanalyysin mikälieoiskaan pentujen luonne-eroista, jotka ovat aika selvät. Julkaisen myös tekstin siihen liittyen, millaista oli kasvattaa pentue rivarissa. Tänään vien pennut hoitoon kotikotiini, jossa äitini ja siskoni katsovat  niiden perään kunnes palaan Lapista vaellukselta isojen koirien kanssa. Pentupennut jäävät Sani-mummon ja Aurora-tädin hellään huomaan ja vieroittuvat samalla emostaan, saaden silti tukea ja turvaa isoilta koirilta. Aika mukavasti siis hoitui tämäkin homma.

Ipanat pääsivät vielä käymään keskustassa Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla torin kupeessa. Ne saivat ihmetellä keskustan ihmisvilinää noin vartin ja sitten mentiin tsillailemaan valkeisenlammen rannalle. Naperot loiskivat vedessä, kaivoivat kuoppia ja jahtasivat toisiaan. Tavattiin myös söötti puolivuotias lapparinpentu, joka oli kilttiä koiraseuraa. Se alistui meidän kohta 8-viikkoisille ipanoille, ja käyttäytyi tosi rauhallisesti.

Nyt me pakkaillaan loppuun ja suunnataan kohti pohjoista, jossa vaellellaan jokunen päivä. Se tulee olemaan isojen koirien ensimmäinen vaellus. Palataan siis asiaan joskus vaelluksen jälkeen postauksen muodossa!

Treenisuunnitelmaa hierotaan tädin kanssa.
Painon punnausta 5 viikon iässä - 6 viikkoisena ei koriin enää mahduttukaan.
Hyvin tomera pienimies.
Toisen ruoka nyt vain on aina hieman parempaa.
Perhe matkustaa. Cicaro keskipenkillä ettei oo ahdasta eikä ahdista.
Cicaro olemuksessaan, haluaa saada penskat jahtiin.
Nyt on liian raisut leikit, mää häivyn!
5v 3kk
5v 3kk
"Caramel, hhh... Ei niitä noin kasvateta..." t. Cicaro
Iha itte kokeilin.
5 viikkoinen aika tomerana.
Suuri kartio kiinnosti.
5 viikkoinen, ja häntä viipottaa.