Aika on suhteellinen käsite

Kaikki tämän postauksen kuvat © HH

Mielenkiintoista. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta että joka ohjaustekniikalla silti vähintään se 3 eri nimeä? Ei siinä, sama kai se, mutta helpottaisi kun tietäisi että millon puhutaan samasta asiasta ja millon ei. Hauska laji. Miksiköhän the x-rotuisella Cicarolla näkyy tuloksia koiranetissä vaikka se on sekarotuinen. Eipä ole ennen kävellyt vastaan, tai sitten elin pimennossa. Mitään muita tuloksia ei kisoista näy kuin nuo yksien kisojen tulokset, ja nekin vain ko. piiskunokalla. Sais näkyä joko kaikki tai sitten ei yhtään tulosta. Tai, sitten vain (hehe) parhaimmat tulokset.

Ettei koiranaiselle ainakaan jäisi liikaa vapaa-aikaa, niin liityin vielä agin lajitoimikuntaan. Agin osalta sanoin että kisat on tältä vuodelta kisattu, mutta töiden osalta kun päästään 10.12. pidettäviin ACE:n kisoihin niin mikäs siinä, mennään ja kokeillaan onneamme vuoden viimesissä kisoissamme. Ellei nämä nartut nyt ala juosta, merkkejä on ainakin ilmassa vaikka kuinka.

Kana ja Kananpoika

Minä alan nyt toden teolla keskittymään käskysanojen vähentämiseen Cicarolla. Se kyselee ja tiirailee minua aksassa aika paljon, koska se odottaa jatkuvasti kuulevansa CicaroCicaroCicaro täällä tässä tänne menemene -litanniaa. Käytän liikaa sanoja ja käytän niitä vieläpä epäloogisesti. Siinä taas yksi syy miksi tuo koira on niin hämmentynyt ja se toimii paremmin kun ohjaan hiljaa. Se keskittyy ihan eri tavoin silloin. Käskyjä saan käyttää enää putkella, kepeillä, renkaalla ja kontakteilla, ja vasta myöhemmin lisäämme ehkä muutaman harkitun käskyn sinne tänne.

Tuoreimmat kuulumiset sisältää perseelleen menneet viikkotreenit jotka käytiin korjaamassa hyvänmielen omatoimitreeneillä parin päivän kuluttua. Kun on enemmän aikaa opettaa koiraa ku 5 minuuttia, ei mene itellä hermo. Jos joutuu korjaamaan koiraa kolme kertaa lähdössä pysymättömyydestä, vähät minuutit kuluvat sukkelaan ja sitten alkaa hermo pettää. Mä luulen uskon ja tiedän että sellanen minuuttien kans pelaaminen ei vaan toimi koiran koulutuksessa. Koiralle pitäisi antaa se aika mitä se yksilönä tarvitsee. Ei se aika mitä sille jää kun jaetaan kahden tunnin treenit 8 osallistujan kesken.

Leuhka saa olla kuha ei ylypiä.

Rata oli ookoo aina kepakoille saakka. 90 asteen kulmassa kepeille ja takaaleikkaus siinä samassa. Onnistui ulkopuolisella palkkaajalla ja myöhemmin myös omatoimitreeneissä palkkarasian kanssa. Teknisesti ne osaa, henkisesti ei.

Omatoimitreeneihin suunnittelin kerrankin radan, tai no harjoituksen. Se alla. Se on tehty nimenomaan meille vaikeiden asioiden pohjalta, ja tulemme tekemään samaista rataa vielä jatkossakin. Takaaleikkaus, kepit radanosana, poispäinkääntö... Siinäpä kiva kolmikko mitä harjoitella. Sokkarit ja valssit saa siinä samalla lämmittelyksi. Juu eli keppejä oli vain 6kpl, jotta pääsin palkkaamaan useammin. Sivuun kasasin hyppytekniikkaa jota otin lämpäks molemmille.

Cicaro taipuu tosi huonosti vasemmalle, joten tullaan sen kans tekemään tuota taipumisharjoitusta ihan jonkun verran. Molemmat muisti tän hyppyteknisen harjoituksen hienosti jostain kaukaisuudesta. Tein molempien kanssa lähtöharjoituksia ja itsehillintäharjoituksia. Cicaroa palkkasin lähtöalueelle heittämällä namin sille lähtöön JES-sanan säestyksellä. Kuulin että on koiralle rangaistus jos kävelen sen luokse lähtöalueelle sitä palkkaamaan. Eihän koira halua että kävelen lähtöön sen luokse. Sehän jumantsuikka tarkoittaa että koira ei pääse radalle jonne se haluaisi toden teolla!!! Hyvä huomio siis...

Caran takaaleikkuut sujuivat ihan superhyvin, aivan ku se ois oikeesti osannu takaaleikkuut. Cicaron kans tehtiin varmaan 10 epäonnistunutta toistoa YHDEN ainokaisen esteen takaaleikkuulla. Lähetin sen putkeen ja käskytin etenemään kohti namirasiaa, vain yksi hyppy takaaleikaten. Ei. Koira kiertää esteen aina takaakiertona. Us-ko-ma-ton-ta.

Helpotin tehtävää kunnes en enää keksinyt kuinka voisin helpottaa sitä vielä lisää ilman että harjoitus muuttuu ihan muuksi kuin takaaleikkuuksi. No, sain sen menemään esteen yli kerran takaaleikaten ja jätin homman siihen hetkeksi ja se lähti tauolle. Tauon jälkeen se leikkasi kaksi hyppyä, mutta aika suurilla avuilla.

Poispäinkäännöt sujui Caralta näppärästi. Cara on nykyään estehakuisempi kuin ennen. Se lukitsee esteitä reitiltään eikä katsahdakaan minua. Sinänsä uutta, koska ei se ennen ole kyselemättä esteitä mennyt. Piti herättää se haltuunottokäskyllä jotta sain sen poispäinkäännölle ilman että se suoritti sen reitille houkuttelevammin osuneen hypyn, ja tämä toistui monta kertaa. Cicaro poispäinkääntyi hyvin oikealle ja huonosti vasemmalle. Se kääntyy aina oikealle turhan kiepauksen kun pitäisi mennä vasemmalle. Se myös pyörii pyörimistempussa hyvin oikealle, mutta vasemmalle pyöriessä se hypähtää hieman ilmaan ja tarvitsee siinä enemmän käsiohjausta. Toispuoleinen koira siis, joten vasenta kylkeä jumppaillaan nyt hyppyteknisillä. Hierontaki ois kahen viikon kuluttua molemmille.

Cicaro on niin hiilenä agitreeneissä että minun pitäisi kuulema kompensoida sitä olemalla itse raaaauhallinen. Nooo kun en ole enkä muutu. Olen alkuun rauhallinen, mutta hiillyn sitten tuohon sähikäiseen ja räyhäämme toisillemme ihan yhtä paljon. Hankalaa. Cicaro joutui odottamaan auton keskipenkillä Caran treenatessa koska no, Suomen talvi ja pakkaset jäädyttivät takaluukun autosta. 

Sillä aikaa Sähikäinen oli päättänyt ryhtyä automekaanikoksi. Se oli purrut turvavyön rikki. Eikä mitä tahansa vyötä vaan tietysti kuskin vyön. Olin tekemässä lähtöä treeneistä ja hapuilin kädelläni turvavyötä. Hhhhhhhhammmpuusiiiieeeiiii. Tämä oli jo toinen aksatreenien aikana tuhottu turvavyö. Ei nuo onneks paljon maksa ja vaihto käy nopeesti mut ihan turhaa työtä ja väärää käytöstä koiralta.

Joka tapauksessa oikeet hyvän mielen treenit. Tehtiin monta meille vaikeeta asiaa ja tosi onnistuneita toistoja joista koirat sai superpalkkaa. Ja kerrankin tehtiin just suunnitelmien mukaset treenit! Näitä lisää.

Kävästiin mätsäämässä K9 Centerin mätsäreissä lauantaina 3.12. Cara kisasi isoissa ja Cica pienissä aikuisissa. Taso oli kova, mutta Cara ylsi PUN3 sijoille, Cicaro oli SIN- vaikka esiintyi taas Caraa paremmin. Pöh. Porrastettujen kehien ansiosta ei mennyt kuin parituntinen, ei paha mätsäreihin.

Cismet saapuu viikoksi hoitoon maanantaina. Ompas mennyt aikaa kun näin sitä viimeksi, ihan useampi viikko. Neiti ei kuulema ole kasvanut korkeutta, mutta painoa on tullut niin että "pentu" painaa nyt jo 15kg. Pitää mittailla se täällä taas huolella. Siitä taitaa sittenkin tulla pikkumaksi. Kunhan ei tulisi raskas sellainen...

PS. Millon Kana kasvattaa turkkinsa takaisin entiseen pituuteen. Entisenlainen turkki muuten mut tollane smoothi. Lyhyt. Pöh. Alla video naperoiden treenipäivästä. Nyt vasta...