10.8.2016

Alligaattorien armon alla

TELEVEH. NO MITTEEH TAET OJJA??
Näin unta alligaattoreista - vai olivatko ne sittenkin...? Joka tapauksessa uni huvitti aamuntuimaan. Kun katselee päivittäin jaloissa pyöriviä ja jalkoja napsivia pentuja, ei liene ihmekään että unessa kärpäsestä tulee, noh, härkänen.

Penskat tsillailivat treenikentällä viiden viikon ja yhden päivän iässä. Naperot miettivät alkuun että mikäs tää tällane mesta oikein on. Hetken kuluttua ne heiluttelivat uutterasti antennejaan ja ottivat vastaan raaputuksia. Tais rataan tutustuminen jäädä kakkoseks kun koko agijoukkio ryntäs pentupentuja ihmettelemään. Caran tiineydestähän kerroin omalle treeniporukalle vasta kun tiineys oli jo aika selkeää. Muut ryhmät eivät olleet juuri kuulleet pennuista, joten ihmetys oli suuri kun toin kentälle kaksi viisviikkosta. Vähän se jänskätti sillon kun kerroin Caran jäävän mammalomalle, että miten porukka asian ottaa, mutta kaikki ovat ottaneet asian ihan huippukivasti - meil on huikee treeniporukka. Eikä miun pitäis joutua miettimään ihmisten reaktioita sekarotukasvatusta kohtaan. Vain erittäin satunnaiset, yksittäiset ihmiset ovat tätä vastaan senkin jälkeen kun asia selitetään järkiperusteluin. Mutta se elää vielä sitkeässä. Ja netissä huutelijat nyt ovat asia erikseen. Heitä en kuuntele.

Äiti maitohätä. Heti.
Mihin tää aika oikein menee. Nyt tässä jo pläänätään että mikä päivä pennut lähtevät, ja pentupakkauksetkin on jo hankittu. Hurjistus sentään. En mä ihan vielä näistä eroon halua vaikka nää häiritteeki miu Simpsonien kattomista huutaessaan. Cicaro on ollut talon kurinpitovastaava. Cica opettaa pennuille että samalle luulle ei ole asiaa murisemalla toisinaan raivostuttavankin pitkän tovin ennen suurempaa murahdusta. Cara on luonnollisestikin maitovastaava. Mel imettää edelleen yli 6-viikkoisia pentujaan, vaikka pennut saavat 3 lisäruokaa päivässä. Töiden takia neljä ruokaa ei onnistu mitenkään, joten kolmeen on tyytyminen ja sillä hyvä. Jos Cara ei itse lopeta imettämistä, joka tosin on enää hyvin satunnaista ja hätäistä mutta silti päivittäistä - täytyy minun alkaa puuttua asiaan. Pentujen vieroittamisen kannalta imettäminen olisi hyvä saada katkaistua riittävän ajoissa.

Neliviikkoset nukahti.
Yhteisomistukseen jäävälle nartulle keksin aivan loistonimen tässä menneinä viikkoina. Kriteerinä oli että sen tulee liittyä luontoon koska no porokoiraristeytys, ja täsmätä Saniin ja olla näpäkkä sanoa, kaunis, ja sellanen mikä ei tuu vastaan ihan heti. Ja keksin niin loistonimen! Ehdotin äidille muitakin nimiä ja hänelle käy kaikki. Narttu tulee yhteisomistukseen äitini kanssa, päätimme yhdessä näin. Siispä nimikin päätetään yhdessä.

Historia toistaa itseään.
Naperoiden painotaulukkoa voi edelleen seurata B-pentueen omalta sivulta. Painoa riiviöille tulee n. 500g viikossa ja tassut ovat suuret kuin mitkäkin, aivan eri luokkaa kuin A-pentueella, joten taitaa olla isoja kasvatteja tulosillaan. Naperot ovat jo niin isoa koiraa, että ne ovat harjoitelleet hihnassa olemista. Nyt ne seuraavat isojakoiria niin kivasti että ollaan jo päästy sujuvasti autolle saakka ja sieltä takasin!

EI SAA RA-JOIT-TAAA!! Hetipian pois täältä nyt haluan välittömästi!

Hurja aktiivisuustaso näissä pienissä virtapattereissa vaan jyllää. Hereillä ollessaan ne riehuvat, haukkuvat, juoksevat, purevat toisiaan, tätiä, äitiä, kasvattajaa, lipastoa, luita, leluja, ruokakuppeja, makuualustaa, kenkää, hihnoja, sanomalehteä, puhelimen laturia... Hampaiden käyttö on aivan superkivaisaa. Ainaki pennuista. Naperoiden kanssa on harjoiteltu hihnakäytöksen, sisäsiisteyden ja kotona odottamisen lisäksi hampaiden tarkistusta, kynnenleikkuuta, korvien katsomista ja sylissä rauhoittumista. Pennut pääsevät alas vasta kun rauhoittuvat hetkeksi.

Historia tois... kyl te tiiätte. Viisi viikkoa.
Kipinä!! Mittä ne tinun jutinat on??
Naperot ovat saaneet aimoannoksen ihmislasten käsittelyä. Naapurissa on tyttöjä jotka käyvät melkein päivittäin moikkaamassa koiria. Isot koirat eivät enää aina edes haukuskele näitä likkoja, koska ne tuntevat ne niin hyvin. Olen neuvonut tyttöjä, kuinka pentuja tulee käsitellä jotta kokemus olisi kaikille mielekäs. Naperot ovat totutelleet myöskin ihmisjoukkioon puistoalueella, ilotulitusten ja kotieläinten ääniin Youtuben kautta, työkoneiden ääniin pihamaalla... kaikenlaista uutta ja omituista on tullut eteen ja aina niin reippaasti mennään tutustumaan uusiin asioihin alun tuijottelun jälkeen. Toivon että naperoilla olisi erittäin hyvät valmiudet kohdata maailma uuteen kotiin siirryttyään.

Nooo maistuuha tää ny. Joltaki. Tässä vielä suht. tuoreita maisteluita.
Maisteluista siirryttiin ihan oikeeseen ruokaan, vielä samasta kupista toistaseks.
Veli ei halua kasvaa isoks, veli jätti loput mulle! Täti odottaa kiltisti sivussa. Pentujen ruokaa
ei saa syödä, mutta vahtimisesta ei kukaan sanonut yhtikäs mitään.
Tottakai jälkiruoka kuuluu hintaan!
Mmmmaito maistuu.
Tuo asento on jotain ihan parasta ja söpöintä ja hypeintä.
Puhuin aikasemmin tilanrajauksesta pentujen takia. Pentujen tilarajaus onkin hauskasti muuttunut meillä tässä vähän väliä. Alkuun meillä oli pentulaatikko. Sitten tuli pentuhuone. Sitten aidalla rajattu sisäaitaus. Sitten tuli aidalla puoliksi rajattu kämppä ja vapaa kulku pois sisäaidasta. Nyt viimeisimpänä tuli tilan rajaus pelkällä sisäaidalla niin että sisäaita on ns. levitetty. Pennut tuottavat jo sen verran jätöstä että lattiaa ajatellen tilanrajaus eteistilaan on vain kaukoviisas ratkaisu. Isot koirat pääsevät sohvan kautta kiertämään koko asuntoon, ja pennut pysyvät eteistilassa. Olen ehkä nero. Lisäksi nikkaroin naperoille oman ulkoaitauksen, koska naperot laajensivat omatoimisesti reviiriään ensin asvaltille, ja sitten jo samantien kirmaten hirmuista vauhtia viereiselle pihatielle jossa ajaa tietysti autoja eestaas vähän väliä päiväsaikaan. Tarpeet ku pitäs saada tehtyä aina vaan etemmäs ja etemmän kotiluolasta.


Oltiin aivan superreippaita Cican kanssa. Tehtiin varmaan tämän kesän toka omatoimitreeni. Tehtiin keppiä ja kontaktia. Seuraavissa viikkotreeneissä tehtiinkin nollat, tämä rata alla. Hyvillä mielin siis kisaillaan HuPulla 20.8. kahden radan verran ja metästetään sitä viimestä nollaa...

2-3 valssi, 5-6 sokkari, 6-7 valssi, 11 takaakierto+sokkari, 12-13 valssi, 15-16 sokkari
Pentupostauksien työstäminen on niin aikaavievä prosessi vuorotyön ja pentujen hoitamisen ohessa, että vinkkaan seuraamaan meidän arkeamme Instagramin kautta. Sinne tulee luurimatskua jota en juuri koskaan julkase blogissa. Koska no kuvien siirto luurista koneelle on sekin liian työlästä. Nyt pitäis varmaan jo alkaa kässäämään viisviikkoskuvia, ku naperot on jo yli 6-viikkosia? Huh...

Äiskää pureksitaan. NO MERCY.
Purulelu yrittää karkuun. Ei pääse.
Kipinän suosikkinurkkaus. Poitsu oppi hyvin pian menemään vielä tässä kuvassa rajaamattoman
pihan aidan alitse.

9 kommenttia:

  1. On ne suloisia, ai että ❤️ just on saanut oman aikuiseksi ja siistiksi, on kiltisti työpäivät eikä enää tarvii mennä kotiin ajatuksella kääntyykö heti takaisin.. pikku pentunen olisi kyllä ihana vaikka osaavat riiviöidä.
    Meillä on dinolelu vielä ehjä :D se on ihan suosikki mutta saa leikkiä valvonnan alla ettei riko sitä.
    Koiria ne on sekarotuisetkin. Ja sun koirat on supernättejä! Tykkään omasta lapinkoira-porokoira-sheltti tytöstäni, monta rotua josta tykkään ja jotka sopivat minulle. Terve ja kiltti tyttö ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se kun muutaman viikon elää sitä että saa olla silmät selässä ja kyljissä ettei naperot syö jotakin luvatonta ja astelee pari kertaa lätäkköön ja siivoaa päivittäin sitä ihteesä niin tasottuu tää pentuhuuma kummasti :D Vaan silti tuntuu edelleen etten millää tahtos luopuu näistä jo parin viikon kuluttua. Yyyy.

      Sulla on loistomix ;) Taisinki joskus sulle kommentoida takasin että nähtii lenkillä se Liinu, samanlaine mix ku siulla. Ihan huikee koira, ihastuin niin kympillä :D Se on kui riistan värine ylikorkee sheltti. Tosi hiljainen, järkevä ja hyvätapainen. Hyvä että dinoa on pidetty kiltisti!! :D

      Poista
  2. Joo se Liinu on Hipun sisko. Näitä typyjä oli kolme, Hippu kaikista isoin ja Liinu pienin. Liinu on todella paljon sirompi ja hentorakenteisempi kuin Hippu. Ainakin pentumiiteissä Hippu on riehakkaampi ja yritti komentaa pientä siskoa. Luonne sillä on ystävällinen, eloisa ja kaikesta kiinnostunut.
    Hippu muistuttaa rakenteeltaan lapinkoiran kokoa mutta sheltin piirteet on kuitenkin tunnistettavissa selkeämmin. Mun mielestä kaunis mix ja jos löytyy poikakaveri niin mikä ettei pennuttaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooi. Oliko se vahinkopentue vai suunniteltu mistä Hippu sisaruksineen on? Jostaki Kuopion Vehmasmäeltäkö se on haettu?

      Poista
    2. Ihan suunniteltu. Varattiin heti narttupentu kun tiedettiin että pieniä on tulossa. Tyttöjen äiti oli niin superkiltti ja rauhallinen koira. Mullahan ei siis ole ollut ennen koiraa että tämä on ensimmäinen. Ja ihan täydellinen koira luonteeltaan on tälläiselle ekakertalaiselle joka halusi vaan kotilemmikin. Vehmasmäestä oli :)

      Poista
  3. Voih, on ne kummatkin kyllä niin valloittavan suloisia naperoita :)

    http://vellajakumppanit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Heips! Ihania pentukuvia ♥ Pakko oli ruveta lukijaksi, sen verran ihania koiria ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa seuraamaan matkaamme :)

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.