No ei huono

Meinaan, ittenäiset tänään. Tällaasen radan suunnittelin tänään:

Lähtö punaisesta lähtömerkistä. Kinkkinen paikka esteellä nro 8. Caralla hienoin kepeille haku ikinä A-esteen jälkeiseltä hypyltä. Olin ite vasta hypyn siivekkeen kohalla kuvan keskimmäisellä puolella vasemman käden ohjauksella, kun käskytin Caraa kepeille. Se sujahti hyvin varmasti oikeaan keppiväliin ja kepitti minun vasta tullessa perässä. Kepeillä näpäkkä vauhti ja hyppeli innolla keppivälit. Mä en vieläkään keksi keppien hyppely-suorittamisliikkeelle järkevää termiä, ANYONE? Siis se liike, kun koira ei vain kävele keppivälejä vaan hyppelehtii ne puolelta toiselle keppejä suorittaessaan.

Kentälle oli myös ilmestynyt uusi rengas sitten viime treenien, joten harjoiteltiin sitä yksittäisenä. Siinä on suuremmat välit sivuissa, joten Kips meinas pujahdella väärästä välistä alkuun, vaan toistojen jälestä hyvin män. Lisäks lähettelin kauempaa renkaalle ja hypylle joko suoraan tai takaakierrossa, fiinisti menivät molemmat ja pätkästiin treenit siihen.

To Helsinki

Helsingin reissu alkais tänään ja päättyis lauantaina. Nassukat menevät kotikotiin hoitoon siksi aikaa, jätän ne Kuopiossa kotiväelle. Raportoin myöhemmin, kuinka nassukoilla meni hoidossa.

30.3. Kyllähän ne likat oli vähä ikävöineet. Lähinnä reagoineet jokaisen hiljentävän auton kohdalla, että josko mä niitä tulin nyt hakemaan. Olivat murtautuneet yöllä esillä olleelle ruokasäkille. Tilaisuus tekee varkaan, kämpillä ku ei oo ruokasäkkejä näkyvillä. On niillä ollu siellä pirskeet ja Sani vissiin vaan kattonu ku tyttärensä tekevät ilkivaltaa ja mättävät nappulaa poskeen sen minkä jaksavat. Hyvin oli muuten mennyt hoidossa kotona, ja annan nyt vähemmä safkaa parina päivänä tuon ruokasäkkiepisodin takia. 

Helsingin reissu oli oikein onnistunut ja ajomatka kotiin kesti vähän normaalia pidemmän aikaa ku meil oli asuntovaunu perässä, noin 10 tuntia parin pysähdyksen kanssa. Koiralikat loikkas kyytiin Kuopion ABC:llä, ja loppumatka Nälkämaahan sujui niin että koirat nukku takapenkkiläisten sylissä. Oli aika täyttä ku 5 ihmistä ja 2 koiraa oli kyydissä, vaan onneks miul on iso auto.

Tänään nukuttiin pitkään, uuden ajan mukaan 14.30 saakka. Likoilla ei vielä ollu edes kiire pihalle, jaksavat pidättää niin pitkään ku minä herään. Reissu otti vissiin veronsa ku venähti nuo yöunet ja syytä varmaan myös kellojen siirtämisellä. Käytiin sitte heti heittämässä reilun tunnin mittainen "aamulenkki" ja likat karkas n. 3 minuutiksi. Suutahdin hieman ku ryömivät viimein takasin jostaki metiköstä. Tai Kiksu ny tuli melkein samantien mut Kara ei. Unohdin taas kuinka tulee toimia jos koira karkaa ja palaa luokse vasta minuuttien tai tuntien kuluttua. Ehkä ens kerralla muistan, että karkotan karanneen yksilön hetkellisesti laumasta. Tällasille vahvasti laumasidonnaisille elikoille se on pahempi rangaistus ku mikään karjuminen naama punasena. Ja minä kyllä aina huomautan äänellä jos laumalainen karkaa, kehumista en koe viisaaks jos joudun ite juoksemaan koiran perässä pitkin mehtää. Eri asia jos koira todella tulee luokse ennen ku edes kerkeän huolestumaan ja lähtemään koiran perään. Se on tää kevät vähä tällasta. On hajuja ja pikkueläimiä. Niin kauan ku käskytän koiria pysymään 5m säteellä miusta niin ei mtn ongelmaa. Jos päästän ne kirmaamaan tuhatta ja sataa 10 metrin päähän ni turha enää huudella.

Kuvakilpailu päättyy huomenna. Aikaa kuvien lähettämiseen on 31.3. klo 00.00 saakka.

Vietit vie

Kotoa viikkoja sitten.

Aika nätskät ittenäiset agissa tänään. Aamulla (meidän lauman aamu alkaa viikonloppuisin vasta klo 12) tehtiin ratatreeniä kerrankin valmiiksi numeroidulla radalla. Päätin koiria autoon köyttäessäni, että tänään tehdään irtoamistreeniä ja keppitreeniä. Jos villisti veikkaan, niin rata oli 2lk-3lk, piti meinaa monta kertaa kummastella rataa, joka sisälsi monta kinkkistä paikkaa ja käyttää normaalia enemmän aikaa rataan tutustumiseen. Rata olisi ollut 17 esteen mittainen, mutta typistin sen 10 esteeseen, koska ratatreenit eivät olleet tänään ohjelmassamme.

Kepeille kumpikin haki omine lupinensa ku kävelinkin keppien lähellä - mikä sinänsä positiivista, että kepeille alkaa löytymään tuommosta suoritushinkua ja paloa. Muutama ohjuri oli tukena ja targetti muutaman metrin päässä viimeisestä keppivälistä. Kips lähti tosi näppärästi kepeille minun jäädessä ensimmäiselle välille, vaikka loppuun saakka ei malttanut keppejä viedä vaan kääntyi sitten katsomaan miksen tule matkassa tai vetäs suoraks viimeset välit. Jos kuljen vierellä, malttaa pujotella jokaisen välin. Caralla löytyi etenevässä määrin vauhtia kepeillä, se yrittää toisinaan hyppelehtiä keppivälit ujosti sen sijaan että vain tassuttelisi kepit lävitse. Palkkaan aina ihan superisti jos se menee kepit hyppelehtien.

Ihan uudella vireellä oli koirat tänään verrattaessa viime sunnuntaihin, kun oltiin käyty aikaisemmin silloisena aamuna lenkillä hiekkamontuilla uusien koirakavereiden kanssa. Ei riittänyt tuolloin enää virrat aksaan illalla, olis ollu sama viskata keitetty porkkana kentälle ja käskeä sitä hyppäämään. Mutta tänään meno oli kaikkea muuta ku keitettyä porkkanaa - magee fiilis ku koirat oikeesti etenee radalla ja huomasin, kui paljo paremmin ne irtos ku olivat tarpeeks vireessä. Hetkellisiä flow-tuntemuksia ku koira menee just sinne minne mä sen ohjaan, eikä edes tarvinnut viedä siihen esteen viereen että jotaki tapahtu, vaa näytin tänään parin kolmen metrin etäisyydeltä seukin esteen ja sitä vaa mäntiin sitte.

Rengas tuotti tänään hyperkehuja Caralle. Seisoin alla olevan kuvan mukaisesti sinisen tähden kohdalla, lähetin koiran siitä putkeen ja koiran tullessa putkesta käskytin sen rrrenkaaseen ja sinne sujahti. Jokunen viikko sitten kirjoitin, kuinka Cara ei mene rengasta ellen ole itse esteen vierellä. Ja rengas oli tänään vielä maxikorkuinen! Maxi-korkuista rengasta treenaan Caralle toisinaan siksi, että Caran säkäkorkeus on aivan medin ja maxin rajamaastossa, enkä täten ole varma kisaako se aikanaan medeissä vai maxeissa. Että mistä se nyt tuon renkaan nuin äkkäs. Meni sen vielä kettuillakseen kerran itekseen kui näyttääkseen et nyt on taitavaa neitiä ku käveltiin siitä ohite. Lähetin vielä ihan testiks Caraa renkaalle parin metrin etäisyydeltä ja näppärästi se vaa hyppäs.

Btw, osallistun Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolle huhtikuussa Alatalon motivointiluennon lisäksi. Menee pääsiäispyhät nopeesti ku on luentoa luennon perään. Toivottavasti irtoaa paljon hyviä vinkkejä ja tulee valaistumisia, Alataloa on ainakin kehuttu monesta suunnasta. Mullon ihan mieletön tiedonnälkä agilityn suhteen ja tahdon kehittää ihteeni ja koiriani tässä lajissa monipuolisesti. Tuumannu että viskais nuitte muskelit joskus hierottavaks, tiiä mitä jumeja kehittyny ku agilityä harrastettu nyt vuoden verran ihan suht säännöllisesti, välillä ittenäisesti ja välillä ohjatusti. Koira ku ei mielellään oireile. Jos joskus on tulossa hyppytekniikkaluentoa tai koirahierontakurssia, oon ihan ykkösenä osallistumassa. Kasvattajakurssi ois myös kiva käydä joskus ihan mielenkiinnon vuoksi, ja ehkäpä sieltäkin tulevaisuutta ajatellen irtoaa mietittävää.

Kotoa viikkoja sitten. Uhriäiskät.

Tää meni nyt tulevaisuuden pläänäilyks. Iltalenkiltä raportoin vielä yhen eläimellisen tilanteen. Mei vakkari pissipaikalta 5 metrin päässä liikahti jänis, ja Kiksu huomas sen (Cara hyrräs sillä aikaa jo neljättäkymmenettäkuudetta kertaa eessuntaassun täysistuntopaikkaa etsien). Kips ei sanonu mitään, mutta korvat ja häntä täpäkkänä se varmasti mietti miten maistuis hyvältä jänö. Voisiko se olla se sama maukas jänö, jota pääsin jahtaamaan syksyllä Kuopiossa? Caraki vakavoitu istuntopuuhiltansa päästyään, nuuhkas pari kertaa ilmaa ja jännittyi. Lähin viemään laumaa veks, etteivät alottas kiljukonserttia lähellä asutusta yhe paistiaineksen takia. Kips äkkäs jänön uunituoreet jälet hangesta (joo täällä on vielä hankea paikoin), ja häntä pyörien alkoi jäljestää jänön perään. Hitsi ku otti hihna vastaan, oisin muute varmasti pian löytäny sen... Nattinattiny.

Ögilityvideo

Video on viikkoja takaperin kuvattu. 

Ohjatut olikin peruttu eiliseltä, joten treenasimme toisen koirakon kanssa häiriössä itsenäisesti. Suunnittelin meille radan, joka sisälsi mm. twistin ja tuplasylkkärin. Muisteltiin myös lopussa suoralla irtoamista ja saksalaista. Kiksu suoritti 12 keppiä ilman ohjureita! Se on niin vikkelä, että tekee helposti virheitä kepeillä, mutta kova treeni kun on päällä niin saadaan myös niitä onnistuneita suorituksia. Ohjureita pidän kummallakin vielä toisinaan turvana ja vauhtia tuomassa. Melko sekatekniikalla on keppien kanssa nyt menty muutenkin. Targetti on joka kerta keppien päässä, jota alan nyt liikuttelemaan vähän kerrassaan kauemmas keppien viimeisestä välistä. Hihna sekä ohjurit ovat vaihdellen mukana ja haen itse sopivaa tempoa kulkea koiran vierellä keppejä suorittaessa. Toisinaan teen sellaisiakin keppitreenejä, että lähetän koiran kepeille ilman että kuljen itse mukana - tällöin turvana tosin on osa ohjureista. Varmaan turha itkeskellä sääolosuhteita? Joka lenkillä kengät kastuvat, ku kumpparit on kotikotona. Tuulee vaakasuoraan vuoroin vettä, räntää ja lunta. Kaikkialla on liukasta ja harmaata. Hetken sai nauttia keväästä, vaan eipä enää.

Koodailua

Uusimmalle lukijalle (195.) tervetulon toivotukset. Enää v i i s i. 

Minä ku tykkään kaikkea pientä turhaa tänne koodailla joskus harvoin kun siinä onnistun, niin mitäpä mieltä otsikkokuvasta? Liian iso, liian pieni? Turha, sekava?

Perusteluna sen olemassaololle se, että nyt pitäisi erottaa selkeämmin kun postaus vaihtuu. En tykkää pitää otsikkofonttia kovin hehtaarisena, joten visuaalisena olentona päädyin kuvavaihtoehtoon. Ja satuin vielä löytämään, kuinka tällaisen saa aikaiseksi. Neljää paimenta en siihen laittanut, se olisi voinut näyttää jo turhankin kiintoisalta. Kommentointikenttään koodi iskee kuvaa myös peräti kaksin kappalein, mikä ihteäni vielä riepoo suuresti. Yritän selvittää paremmalla ajalla, miten koodin saisi koskemaan vain yhtä otsikkoa eikä kaikkia mahdollisia kommenttikenttä mukaan lukien. Vapauttaa sanan teille. Kiitos kun vaivauduit kommentoimaan.

Myöhemmin muovasin uudet kuvalinkkien kuvat koirille, entiset kuvat eivät enää miellyttäneet.

Rubiinit ja Safiirit

Tänään oltiin liikenteessä tällasella köörillä:

>Safiiri, Caramel, Cicaro, Nala, Jade
Safiirin olemus on aiheuttanut yleisesti hilpeyttä.

Kylläpäs sai taas likat temmeltää, ja otettiin tänään kiinni loppuviikon vähille jääneitä liikkumisia. Kävästiin miittaamassa uusia tuttavuuksia, seropineidit Safiiri, Nala ja Jade. Viiden nartun lauma oli heti oikein sopuisa kokonaisuus, ja lähettiin yhdessä tutkimaan hiekkamontut. Hassua, että kolmen täällä vietetyn vuoden aikana en ollut eksynyt vielä kertaakaan noille hiekkamontuille. Vaan tulipa asia korjattua tänään.

Sai takapäpälät reeniä hiekkamontuilla.

Kips saanut mukavasti turkkiaan takaisin, tuskin huomaa enää että vasta oli karvanlähtö.

Niinku kuvasta voi huomata, Cara on ny täydessä turkissa.

Tuskin mikään on muuttunut (pian) kolmessa vuodessa.

Iltamissa kasin aikaan käytiin vielä heittämässä agitreenit hallilla. Tuumasin 13 esteen radan, ja Kiksu oli juoksuistaan huolimatta melkone Kikki Hiiri punavalkeissa pöksyissään. Komea nollarata Kiksulle, Cara sen sijaan oli aamun hiekkamonttulenkistä aika vedoton, suorastaan tosi vedoton. Tai Tuukka Tukaanin menetys voi tietysti vielä painaa Caran herkkää mieltä.

Meinasin katkasta koipeni hallilta lähtiessä, ku jätin koiven oven väliin (en Caraa, vaikka sen nickname Koipi onkin...) Raskas ovi jysähti kunnolla nilkan seutuun, ja nyt sitä vähä aristaa. Tuski se poikki on ku kävellä kestää, vaan pitipä taas tämäki kokea. Jos se ois katki menny ni oisin varmaan jalka paketissa agittanu tämän kevään. Autokaan ei totellu ku meinas omin päin lähtä liikenteeseen. Vissii kirittävä käsijarrua, kesti se aiemman kirimisen jälkeen muutaman kuukauden... Melko eeppiset reenit siis. Saimme kuvia, liuta niitä allaalla.

Kikki Hiiri valmistautuu.

Hitokseen jälesä valssista tai ei tiedä mitä tekee.

Valssataan. Tällä kertaa vähemmän kyseenalaisesti.

Fu. Tum.

Nollatanssi ja Kikki Hirri sykkysii.

Kuule ku mä sulle äiskä nollaks voi muuttua.

Ollaaks tässä ny sitte lähössä vai kuritusrituaaleissa.

Kuule ku mä sulle tuplasylkkäriks ny täst vaa voi muuttua.

Pussitettiin ihtemme pitkästä aikaa.

Joo minä luovutan, menkää kotiinne. Koiraki parhainta puoltaan minulle esittelee.

Voi miten hauskaa viljellä jotakin toisen omaa.

No seliseli

Viikon tauko bloggailusta. Kiirettä pitänny koulun osalta; saman viikon loppupuoliskolle pari tenttiä ja esityksiä niin eipä paljon turhia istuskella näytön ääressä. Ensi viikko on vapaata maanantaita lukuun ottamatta, vaikka opinnäytetyötä tehdessä taitaa siitäkin oma aikansa kulua. Fiksailin eilen taas blogia, tein uuden kuvalinkin Paimenpajaan. Oli hassua suositella omaa sivuaan Suosittelemme-kohdassa. Kuvalinkkirivi on jo aika pitkä, mutta toivottavasti se vielä menettelee. Se on alkanut hieman häiritsemään itseäni, myönnetään, kun olen perfektionisti tällasten asetteluasioiden suhteen.

Any case, Tuukka Tukaani kuoli 13.3. Caralla on suruaika meneillään, vaikka se piilottaa tunteensa aika hyvin. Eräs kaunis keväinen aamu hörpin aamukaakaotani ja Koopi toi siinä Tuukan minulle hirvistynyt riemuilme aamurähmäpärställään. Nappasin Tukaania pääpuolesta, ja Koopi kiskaisi varovasti - RAKS. Muutama hermoheikko hörähdys Caran tuijottaessa villiintyneenä - ja selitin Koopille mitä tapahtui. Toisaalta, nyt on kaksin verroin Tukaania...

Harrastukset ovat jääneet iljettävän vähiin, emme nääsnääs ole käyneet tällä viikolla ollenkaan tottistelemassa emmekä liitämässä, mikä ehkä on ihan hyväkin näin ahkeran treenailun lomassa. Saatamme huomenna käväistä kokeilemassa, millaisia irtoamistreenejä keksimme. Käymme huomenna myös miittaamassa uuden koirakon. Kuvasin bai te vei agivideoita uudella kameralla, ja kokoan niistä parhaillaan videota, jonka julkaisen sen valmistuttua. Ongelmana on sopivan musiikin löytäminen.

Puolikkaan shetlannin suojeluskoira.

Ilmoitusluontoisista asioista vielä mainittakoon se, että Hampuusi juoksee, aika tarkalleen oli 6 kuukautta viime juoksuista, joten osasin asiaa odotella. Nyssit on lenkit yhtä nykäystä ku Kipa merkkailee koko ajan joka paikkaan. Koirapoikaraasut...

Käytiin hei ulkoilualueella, Vimpelissä, eilen suippokärsien eli Moonan ja Sissin kanssa pitkästä aikaa. Tänään kävimme Vimpelissä yssiksemme, ja kokonaispituutta lenkille kertyi melkein kaksi tuntia. Omatunto kolkuttaa ku tämän loppuviikon aikaan tuli koirille ihan liian vähän liikuntaa, ku melkein heti koulusta päästyäni piti aina alkaa raivokas tenttiin valmistautuminen. Aikataulut eivät joko toteutuneet tai sitten olin suunnitellut ne totaalisen väärin - siitä sitten kärsii jokainen osapuoli.

Muistakaas hei osallistua kuvakilpailuun! Nyt on vissiin joku 3 ilmoittautunut. Moon täällä iha kikseissä ku 200. lukijan raja häämöttää, jospa se tänä vuonna tulisi täyteen. Mitähän sen kunniaksi keksisi? Ei ainakaan ohiteta ihan olan kohautuksella.


Huonoina uutisina kerron sen, että koirien silmätarkastus peruuntuu Helsinki-reissun takia. En mitenkään kerkeä siihen lauantaina. Voi ku se ei ois siirtyny lauantaille vaan ois pysyny sunnuntailla ni ois viimein saatu tuo silmätarkkiasia hoidettua. Pitänee varata kesälle tarkkiaika yksityiseltä, vaikka tulee kalliimmaksi ku joukkotarkki - tai sitte venaillaan joukkotarkkia.

Oraviaki on tarkkailtu - kevään merkki.

Kikki-Hiiri

HHC:n grillikananamia. Nyt. Heti.

Päivän lennokkain otos. Kiksun takajalka näyttää vammautuneelta.

Ohjaustekniikkakurssi 5/5

Kertauksena käytiin läpi kaikki tekniikat joita kurssilla oli opeteltu. Eivätpä oikeastaan kertaamisen jälkeen olleet edes vaikeita - useimmat tekniikoista sujuivat ilman uusia yrityksiä. Tänään oltiin hiljakseen ja ohjattiin vain kropalla, ja oli messevää huomata kuinka koira (Kiksu) teki lähes kaiken mitä siltä kehonkielelläni vaadin, ilman että sanoin sille käskysanoja. Kiksu saikin olla radalla puolivahingossa melkein koko tunnin, ja Cara pääsi näyttämään vain olikohan saksalaisen ja twistin treenien lopusta. Ja hey yea minä en muka kumarrellut tänään niin paljon mitä yleensä! Koetinkin kiinnittää ruotooni normaalia enemmän huomiota. Kyyristelen etenkin putkilla ja vissiin aina silloin kun yritän saada koiraan lisää vauhtia.

Saatiin tosiaan treenipaikka keskiviikolle, joten käydään tämä kevät yhtä aikaa kaksissa ohjatuissa treeneissä, ja pyritään käymään lisäksi pari kertaa viikossa treenaamassa agilityä itsenäisesti. Lisäksi tiistaisin on itsenäiset tottistelut koiraharrastajien vuorolla.

Tämä tekee treenejä neljälle tai jopa viidelle päivälle viikossa, joten treenien vaihtelevuuteen ja mielekkyyteen pitää kiinnittää paljon huomiota, etteivät koirat tympäänny. Itsenäiset treenit ovat usein lyhyitä ja johonkin yksittäiseen asiaan keskittyviä tai pieniä ratoja. Hassua, että vuosi sitten koiraharrastuksia oli vain kahdesti viikossa.

Agilitystä kukkaruukkuun, päivitin tällä viikolla kuvauskalustoa, ja testivideo löytyy alta. Video on pitkä ja tylsä ja hihnan lukko kolisi kamerakoteloon ikävästi aiheuttaen hetkittäin korviasärkevää ääntä. Kunhan tutustun uuteen tulokkaaseen paremmin, keksitään sillä vielä paljon lystiä mm. kuvatessa uivia koiria veden alla mökillä tai agilityrataa koiran kuvaamana...

Saiskos olla hiiriagilityä

Odottamaton agiliitelijä odotti meitä tänään hallilla - jonkin sortin metsämyyrä tai päästäinen. Se seurasi meitä koko ajan kun rakensimme rataa. Sanoin jo valmiiksi, että kun tuon halliin toisen koiristani niin se hiiri lähtee - tuskin hengissä. Kiksu äkkäsi sen samantien halliin tultuaan, hiiri kun juoksi melkein Kiksun syliin. Kips reagoi hiireen vielä siinä vaiheessa yllättävän rauhallisesti, mutta kun yritin istuttaa Kipan lähtöalueelle, hiirulainen kinosti enemmän ku äiskä. Pidin siinä Kiksua kiinni, kun hiirulainen mellasti jossakin seinälautojen luona. Päätin päästää Kiksun irti ettei koko liitoaika mene hiirulaisen jahtaamiseen ja... tämä tarina ei kuitenkaan kerro, kuinka hiirelle kävi. Vaan enää se ei treenejämme sotkenut.

Oikein näppärä vauhtirata muutamalla puolenvaihdolla ja yhdellä kinkkisellä kohdalla eli viimeinen putki- hyppy -väli. Nollat molemmille neideille, Caralle peräti nollatrio. No, tämä oliki ihan perussettiä. Siitä messevä rata, että sisälsi kaikki kontaktiesteet, hyppyesteistä rrrenkaan ja lisäksi kepit. Viimeisen hyppy-muuri välin ohjasin ensin tuplasylkkärillä ja myöhemmin kokeilin saman välin pakkovalssilla. Siitä sekava piirtojälki loppuradalla.

Kiksu kepitti 4-5 ohjurin kanssa oikein mallikkaasti, tänään ei keppeihin paneuduttu radan ohessa sen kummemmin. Nopeutta löytyi mukavasti, eivätkä hiirulaisen jäljet maassa herpaannuttaneet Hampuusin huomiota kuin pari kertaa. Edelleen Kips komensi minua pariin otteeseen. Treenasin jo aiemmin itsenäisesti hallilla näitä tilanteita niin, että kutsuin komentavan Kiksun luokseni ja palkkasin iloisesti. Eli siirsin huomion toisaalle louskuttamisesta positiivisen vahvistamisen avulla.

Kara oli hyvässä vireessä, ja heti radan alussa ohjautui kuin ohjus hypyltä putkeen. Keinulla harmillisesti taas katseli sivulle kuin aikoisi hypätä kesken kaiken pois, mutta huomasin tilanteet aina ajoissa ja kehuskelin vain koiran loppuun saakka. Keinulla ei ole ongelmia ollut, joten tämä epävarmuus on nyt vähän uutta Caran kohdalla. Cara ei ole mikään pehmis, eikä kehittele estekammoa jonkun kolahduksen tmv. takia, joten syytä tähän nynnyilyyn en nyt keksi. Koipi kyllä tuli joku kerta aiemmin keinulle hirmuisella ryminällä, ja keinu tietysti rämähti alas melko lujaa. Voihan olla, että sille jäi siitä kuitenkin vähän inhottava fiilis keinulle. Pitänee tehdä nyt keinutreeniä vähän takaisin päin eli supernamitella ja hidastella keinulla niin että se on taas se ylimukava este mikä se on aina ollutkin Caralle. En aio odotella siihen saakka, että koira alkaa hyppäämään alas keinulta jonain päivänä.

Kotikotona helmikuussa.

Kepeillä kerettiin tehdä Caran kanssa useita toistoja. Kokeiltiin, kuinka minun oma askellukseni vaikuttaa Caran kepittelyyn. Askelpituudella tmv. ei ollut oikein vaikutusta, mutta heti kun tömistelin tai muuten sain aikaan ääntä kengistä, koira innostui ja lisäsi vauhtia. 10. kepillä Cara meinasi herpaantua monena kertana, ja tuo ku ei etene kepeillä vielä oikein mitään vauhtia, niin kerkesin aina pysäyttää koiran ennen kuin kepittely meni väärin. Annoin koiran ratkaista itse, mitä sen tulisi tehdä ja neiti älykäs tajusi aina korjata itse kepittelynsä, mikä on koiralle tosi opettavaista. En siis lähtenyt mitenkään neuvomaan sitä, vaan annoin sen itse tarjota oikeaa ratkaisua oikean keppivälin suhteen - ja kepit menivät loppuun saakka oikein muutaman sekunnin mietiskelyn jälkeen.

Huomenna on viimonen ohjaustekniikkakurssin kerta, jolla kerrataan kurssilla opittuja tekniikoita kokonaisvaltaisesti. Pitänee kertailla tänä iltana, miten ne viskit ja saksalaiset menivätkään. Meillä saattaa olla mahdollisuus päästä ohjaustekniikkakurssin loputtua toisiin ohjattuihin treeneihin nykyisten ohjattujen lisäksi, jipii, saatiin treenipaikka huhtikuun alusta alkaen!! Tekee meille tosi hyvää tänä keväänä. Varsinkin, kun en tiedä mistä päin maailmaa löydän itseni ja laumani kesällä ja syksyllä, joten nyt olisi vielä hyvä mahdollisuus treenata valvovan silmän alla. Muutamme pysyvästi pois Kajaanista viimeistään ensi tammikuussa-helmikuussa, ja siihen saakka kaikki onkin isoa kysymysmerkkiä sijaintimme ja tätä kautta agilityn suhteen. Toivottavasti saamme jatkaa tätä lajia, minne tahansa päädymmekään - ja eiköhän se tulevaisuudessa häämöttävä kotikaupunki määräydy aika paljolti koiraharrastusmahdollisuuksien mukaan...

PSSST. Koirien infosivut päivitetty uuteen uskoon, lähinnä asetteluiltaan. Huonompiparempi ku ennen? Vanhimmat lukijat ainakin muistanevat, miltä entiset sivut näyttivät...

Kotikotona helmikuussa.

Kotikotona helmikuussa.

PS. Maaginen 200 lukijan raja ei ole enää kaukana. Pitää keksiä jotakin jännittävää jos 200 joskus täyttyy. Silloin tällöin joku lukija tippuu pois kyydistä, vaan toivotaan että jatkossakin tilalle tulee kaksi lisää.

Kevään 2014 kuvakilpailu

Ohjeistus kilpailukuville (3kpl):

1. Ota kuva lemmikkisi rumimmasta lelusta ja liitä jollain tapaa mukaan sinisyys ja symmetrisyys.
2. Nappaa kuva, josta voi nähdä nämä asiat: pyöreä, kirjava, teksti.
3. Kuvaa jokin koirasi temppu pitkällä valotusajalla niin, että tempun liike näkyy kuvasta.

Linkitä kuvat tämän postauksen alle esimerkiksi imgurin kautta tai laita ne minulle sähköpostilla leena1992(ät)hotmail(piste)com. Muista kertoa kilpailukuvien ohessa nimesi ja sähköpostisi + mahdollinen blogisi.
Kun lähetät kuvat, et voi enää vaihtaa kilpailukuvia myöhemmin. Kilpailuun osallistutaan kolmella kuvalla.

Osallistujamäärästä riippuen 1-3 kilpailijaa palkitaan. Luovimmat palkitaan mm. Hau-Hau Championin tuotepalkinnoilla ja voittaja saa lisäksi valita itselleen mieleisen palkinnon koirakirpparitarvikkeistani (max. 7e). Arvostelun kuvistansa saavat kaikki osallistujat.

Kuvanlaadulla ei kilpailussa ole suurta merkitystä ja kuvia saa käsitellä vapaasti. Kilpailu päättyy 31.3.

Miitti

Kerrankin aamulenkki oli päivän pisin lenkki. Miittasimme koirapuistossa Netan. Tapansa mukaan minu likat leikkivät vain toistensa kanssa ja kävivät välillä nuuhkaisemassa Nettaa. Mukava piristys pimeänlumiseen, muka-keväiseen päivään!

Ja nyt lauma painuu tekemään lyhyet keppitreenit hallille ku päivä meni lähinnä nukkuessa. Kello on jo aika messevästi mutta mikäs tässä lomaillessa. Päivitys: Kiksu meni ilman yhtäkään ohjuria tai avustusta 6 keppiä!!

Mölliagility Kajaani

Skabattiin tänään agihistoriamme toiset (epäviralliset) kisat. Tavoitteena oli hakea kisakokemusta ja tehdä nollarata, ja tavoitteemme ainakin täyttyivät. Kisapaikalle pääsin koulusta ajoissa, aikalailla jo 14.00. Nelisen tuntia siellä venähti.

Caramel eteni tasaisen varmalla tyylillään vauhdilla 2,80m/s maaliin vieden voiton nollaradallaan. Kepeillä ei mitään ongelmaa, mikä yllätti todella positiivisesti. Cicaro malttoi hyvin lähdössä ja eteni varmasti ja nopeasti, mutta harmillisesti ilmeisesti ainoa (?) virhe tuli kepeillä, jotka ovat vielä Kiksun kohdalla keskeneräiset. Jouduin avustamaan sitä namilla, joten siitäpä se hylkyki sitte tuli, ja tämä oli tietoinen ratkaisu ku halusin että kepit mennään joka tapauksessa eikä niitä vain ohiteta. Jospa me saatais Kiksullekin kepit pian kuntoon!

Kumpikin odotti autossa omaa vuoroaan kiltisti, ja käytös kisapaikalla oli muutenkin hyvää. Kylläpä oli siisti tunne olla ensimmäistä kertaa ykköspalkinnoilla agilityssä, vaikka pienet kilpailut olivatkin ja koirakoita medi1-luokassa oli vain 5. Kaksi sijoittui, ja Cara oli vain 1,13s nopeampi kuin tämä toinen nollan tehnyt. Muut 3 saivat hylyn.

Palkinnoilla.

Caran rata. Cican rata.

Ohjaustekniikkakurssi 4/5

Kirjoitin armottoman selonteon tämän kerran agilitystä ja onnistuin hävittämään koko tekstin. Kirjoitin ja muovailin sitä pienen ikuisuuden. Nyt saattaa kiukuttaa vähän. No, ei muuta ku onhan tässä koko yö aikaa, mihin mä unta tarviinkaan. Siispä...

Tällä erää opettelimme päällejuoksun, twistin ja saksalaisen. Ongelmia minun osaltani tuottivat jalkani, joita en osannut suunnata oikein. Aina ne osoittivat ristiriitaisesti esmes keskivartalon kanssa. Sain kotiläksyks opetella käyttämään niitä niin, että laitan koiran kiertämään puun tmv. ilman että käytän ollenkaan apuna käsiäni. Hassua sinänsä, että opin yleensä kaiken todella nopeasti, ja nyt pitikin tehdä todella monta toistoa että onnistui.

Koirat odottivat oikein kiltisti häkissä omalla vuorollaan. Koirien osalta ongelmia tuotti nyt Kiksu. Se turhautui ja kiukkuuntui, kun en osannut ohjata sitä ja ohjaukseni oli ristiriitainen. Näpäkästi se irtos siivekkeen toiselle puolelle aina kun muistin suunnata jalkani oikein, mutta turhautuessaan se komenteli minua haukkumalla ehkä eniten ku ikinä aikaisemmissa treeneissä ja tämä taas sai minut turhautumaan ku koira vaan haukkua louskuttaa eikä tule käden ulottuville vaan jatkaa louskutustaan kierrellen ja kaarrellen minua. Minä en voi sietää sitä että koira ääntelee treeneissä, ja pistän sille samantien stopin.

Haukkumisen lisäksi Kiksu söi taas auton verhoilua ja penkinsuojuksia, kun joutui odottamaan autossa omaa vuoroaan. Viime kerralla se irrotti vilkusta muovisen pään, jonka tosin onneksi sain takaisin paikoilleen. Se hermostuu heti kun otan Caraa autosta, yrittää tunkea paniikinomaisesti pois sieltä ja jää sinne ulvomaan ja syömään autoa. Normaali autoilu on Kiksulle tosi mielekästä puuhaa, se oikein tunkee autoon ettei jäisi pois matkasta ja nautiskelee autoilusta ja on aivan hissukseen siellä. Mutta treeneissä odottelu- ja rauhoittumispaikkana auto ei ole sille mielekäs paikka. Sisälle halliin en sitä siksi ota odottamaan, koska se ei osaa olla hiljaa jos Cara on radalla. Ja minun korvilleni yksikin vingahdus radan reunalla on liikaa.

Kips on kuumuva, energinen ja malttamaton. Tuo sen häsläys ei kohdistu mihinkään tiettyyn paikkaan. Se osaa yhtä lailla riekkua häkissä kentän laidalla kuin autossakin -  ja päinvastoin odottaa kummassakin toisaalta hyvin. Kentän nurkilla se oli syksylläkin oikein kiltisti ku Cara oli radalla. Se pitäis vissiin ehdollistaa rauhoittumaan, ennen kuin tästä tulee ongelma. Ei ole sille itselleen mukavaa jos se jää autoon ylivireeseen. Rauhoittuminen olisi aika tärkeä taito agilityssä.

Viimeinen ohjaustekniikkakurssin kerta tulee sisältämään kertausta oppimistamme tekniikoista.