Karvamytyt kiepillä takapenkillä

Koittihan se tämäkin päivä joskus. Väittelin ipanat mukaani Kajaaniin, rähäh. Hieman arvelutti kyllä, miten Purjomel alias Caramel jakselee 2½ tunnin mittaisen ajomatkan purjoamatta takapenkillä. Tietysti, kun olin valmistautunut pakkaamalla auton niin, että takapenkille en tavaraa tunkenut, jotta ne eivät olisi sitten aivan koiran oksennuksessa ja jättämällä päiväruuat koirilta pois ja asettelemalla viltin mahd. suojaavasti takapenkille jne, niin kukapa se EI  purjonnut yhtäkään kertaa koko pitkän ajomatkan aikana, tädää. Cicaro ja Caramel matkasivat nukkuen ja välillä istuskellen koko matkan Kajaaniin siinä iltasella kun lähdettiin ajelemaan, ei moittimista neideissä. Kun matkaa oli jäljellä 20km, nousi Caramel ylös, nojasi korvat luimussa selkänojaan ja oli aivan paikoillaan, ajattelin, että ei ihan selvitä matkasta ilman purjoiluja, mutta puhelin siinä Caralle vähän aikaa ja kehuin sitä, niin se rupesikin takaisin nukkumaan ja pennelit heräsivät seuraavan kerran vasta perillä.

Oli se ihmetys kun saavuttiin kämpille, joka nurkka nuuhkittiin kuin ois uuteen kotiin saavuttu. Tai tavallaan se niin kävikin, tosin omistaja ei vaihtunut. Tai okei, nyt pennelit ovatkin vain ja ainoastaan minun holhottavanani. Laitoin pennut samantien pihalle ja saivat siellä olla narun jatkeena aikansa, ja otin ne sitten sisälle niin eikös sisäsiisteys horjunut heti uudessa kodissa ja ilmestyi tavaraa matolle ja keittiöön. Yön nukkuivat levottomasti, joka äänelle ja kolinalle piti haukkua ja rynnistää ulko-ovelle, mutta kieltelin niitä pitkin yötä ja aamullakin vielä, niin kaipa nuo tuosta rauhoittuu ja sopeutuu. Yön olivat täysin sisäsiististi!

Tänään rajasin ipanat koulun ajaksi isohkoon eteistilaan, jossa on lattialaatoitus, joka kestää pissatkin. 6 tunnin koulupäivä oli, ja ipanat olivat maistelleet uuden uutukaista lapastelinettäni, jonka juuri hankin kämpille, ja hetken verta itkettyäni ja sisäistä raivoa hillittyäni siivosin eteisen (eivät olleet sisäsiististi koulun aikana, mutta osasivat tehdä onneksi kaiken lehdelle..) ja pennelit kieppuivat ja riekkuivat aikansa, ja sitten piipahdettiin koirapuistoon, nuo otukset ekaa kertaa minulle jo tutussa koirapuistossa. Alkuun piti nostella kaikki villat pystyyn ja haukkua ja hermota, mutta parin rauhallisen kääpiökoiran seurassa uskalsivat jo häntää heilutella ja leikkivätkin, tosin eivät vieraiden koirien kanssa. Ohi menevät kävelijät ja osa pyöräilijöistäkin piti haukkua, mutta vähän ajan päästä ne eivät enää niin pahasti kiinnostaneet. Sittempäs tuli viereiseen aitaan musta snautserintapainen, ja sille Caramel muris ja haukku karvat pystyssä ihan hurjana, ja sain sitä rauhoitella pitkän aikaa ennen kuin hieman rauhoittui.

Hieman kurjaa tuo että vieraat koirat neitejä pelottavat, mutta rutiinilla tuokin menee ohitse. Toivon mukaan Caramel ei enää saa ketään vierasta koiraa niskaansa, tai menee totaalisesti sen osalta luottamus toisiin koiriin.  Kaverin koirahan siis tuli sen päälle joku viikko takaperin... Onneksi kuitenkin vieraiden ihmisten luokse ne menivät oma-aloitteisesti ja nätisti arastelematta. Alkuhämmennyksen jälkeen nuo nyt osaavat jo olla paremmin, eivät joka kolinalle hauku. Yksinoloon ne tulevat tottumaan, samoin kuin toisiin koiriin ja ihmisiin. Eivät ne tuolla kotona näe kuin samoja tuttuja koirakavereita, joiden kanssa ne ottavat ihan rennosti, että nämä vieraat kontaktit on nyt tosi tärkeitä, ja niitä noille järjestän mahd. paljon. Huomenna on tokotreenit hallissa, katsellaan sitten että meneekö sielläkin ihan rähjäämiseksi vai pystyykö jo loppuajasta rauhoittumaan ja kuuntelemaan edes paria käskyä hetken aikaa. En aio vaatia hurjia, kunhan osaisivat olla rennosti ja rähisemättä.

Sansan kattelee kun pennut treenaa.

Kotirantsussa

Kotirannassa

Mökillä

Oltiin jälleen mökillä yhden yön verran, kun piti vaihdella mun Tojotaan talvitöppöset ja laitella mökille laminaatit. Laittelin yön ajaks pupeille sanomalehden oven eteen, mutta eivätpä ipanat olleet yöllä silti tehneet sisälle! Jännä että kotona ne sitten tekevätkin sisälle lähes joka yö, tosin vain pentuhuoneen sanomalehdille, eivät enää muualle, ellei satu vahinkoja. Johtunee siitä tuo sisäsiisteyden horjuminen kotona, että niillä on aina ollut pentuhuoneessa luvallinen sisävessa, eivätkä ne edes halua pidätellä, koska heille sisävessa on yhtä luvallinen kuin ulkovessa suuressa maailmassa. Pitäisi varmaan alkaa nakata pentuhuoneen ovi kiinni tässä pikkuhiljaa öiden ajaksi, jotta puppelit oikeesti alkaisivat odotellaa aamuun että pääsevät ulkovessailemaan. Eihän tää muuten etene, kun ne tekee sisälle, koska niitä varten on lehdet ja kaikki laitettu.

28.10. Cicarolta irronnut viimeinenkin kulmuri, jeee.

Matkapahoinvointi

Sjeps. Ensimmäinen koira meillä ikinä, joka kärsii matkapahoinvoinnista. Viksu, Rölli, Tessi, Sani... Kukaan näistä ei kärsi/kärsinyt pahoinvoinnista, mutta nyt Purjomel alias Caramel potee tätä. Toisinaan Cara ei oksentele autossa, etenkään jos se saa istua edessä jonkun sylissä. Tähän voi olla kaksi syytä. Joko Caramel pelkää matkustaa autossa, ja tuntee olonsa edessä ihmisen sylissä istuessaan turvalliseksi, joten se ei oksenna, kun ei pelkää. Tai, sitten sen tasapainoelin ei vielä ole kehittynyt tarpeeksi, jotta se voisi istua takapenkillä eteensä näkemättä oksentamatta. (Istuessaan edessä jonkun sylissä se näkee eteenpäin, joten paha olo ei tule niin helposti, vrt. ihmiseen linkun takaosassa tai etuosassa...) Juupa juu. Caramel kyllä tulee auton lähelle, ja joskus itsekin hyppää kyytiin, mutta kun sitä alkaa joskus nostamaan autoon, niin se lysähtää matalaksi ja laittaa korvat luimuun. Eli ei se autoilusta sitten niin tykkääkkään, vaikka välillä esittää niin reipasta omistajalleen, kun on niin miellyttämisenhaluinen otus. Cara on hyvin herkkä, joten pitänee opettaa se autoiluun aivan uudestaan tämän linkin avulla http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliPah.htm

Tänään oltiin kans lenkillä kaverin ja tämän kahden koiran kanssa, ja toinen kaverin koirista hyökkäsi ihan yllättäen Caramelin perään. Ei se purrut tai muutakaan, mutta jahtuutti pienen hetken ja tuli ns. päälle, tiedä sitten mikä siihenki iski, mutta tämän jälkeen hyökkäri oli kiinni hihnassa. Caramel säikähti tietysti kovasti, huusi kovaan ääneen ja meni matalaksi seinustan viereen, kunnes ite ehdin siihen ja neiti hyppäsi mun syliin turvaan, ja loppulenkin ajan se tuli koko ajan mun viereen ja syliin piiloon ja seuras mua kuin hai laivaa. Kyllä vähän itsekin säikähdin että nyt tuli ruumiita kun pienen ja hentoluisen otuksen päälle koiran kokoinen otus silleen hyökkäs, mut onneks selvittiin säikähdyksellä.

Uskaltautui se Cara onneksi kuitenkin loppulenkistä tämän hyökkärin lähelle menemään ja hieman ois halunnu nuuskiakin ja tehdä tuttavuutta, mutta en ite viittiny sitä siihen päästää vaan kutsuin neidin pois varalta, mutta kehuin kuitenkin kun uskalsi niin nätisti. Ei toista säikähdystä samalle päivälle kiitos, ei tee hyvää tolle herkkikselle ei. Jospa sille ei tullu kammoa vieraista koirista, tai alan olemaan tuskainen...

Hitto ku tekis niin nannaa ipanoille päästä treenaamaan muiden koirien seurassa ja koirapuistoilemaan jne. Tuo Caran matkapahoinvointi tosin hirvittää, koska edessähän olisi 180 kilsan eli 2½ tunnin ajomatka kämpille. Mutta pakko mun on nuo koirat saada joskus tässä ottaa matkaan kämpille Kajaaniin, tai niistä ei kasva kyllä koiria täällä korvessa. Niistä kun pitäisi tulla mulle harrastuskoiria eikä mitään pullamössö kotikoiria jotka ei osaa käyttäytyä. Huooooh hirvee valitus ja angstaus mutta kun tuntuu että aika kuluu ja tässä viel junnataan ja ootellaan jne. Talven ajan on kyllä semmoset treenit sitten päällä että joka tiistai käydään pallohallilla treeneissä ja koirapuistoillaan.

Pitäs tässä treenailla ipanoitten kans arkitokoa, ihan seuraamista ja seisomista ja luoksetuloa ja paikallaan oloa. Hienostihan nuo jo ikäisekseen nuo alkeet osaakin, mutta toisten koirien seurassa herpaantuvat herkästi. Eihän ton ikäsiltä vielä hurjasti voi vaatia, mutta njah, silti. Hyvät pohjat nyt, niin voidaan joskus jopa hallita tokon ALO-luokka. Se ois tavoite meillä. Ja se että nuo osais olla toisten koirien ja ihmisten seurassa OK:sti. Ja tottelis yleensä arjessa ja elämässä. Tää kirjottaminen selkeyttää omia ajatuksia ja rauhoittaa mieltä. Aika vaan kuluu niin nopeasti...

Niin ja Cicarolta irronnut toinen kulmuri pois, JES. Se toinen jo ihan hieman heiluu, että jospa se nyt siitä irtoaisi.

Korvat muuttuvat

Jiii, jos huomenna ei satele vettä, niin mennään käymään koirien kans luontopolulla, ja mukaan napataan kaveri ja tän koira. Vissiin ihan nättejä kuvia sais jos sää sallisi. Pennuilla hampaat vaihtunu ihan mukavasti, Caramelilla on jo koko etukalusto kulmureita myöten vaihtunut ja kulmurit irronnu hyvin. Cicarolla taas meinaa olla etuyläkulmurit aika sitkeässä, vaikka uutta pukkaa jo tulemaan. Oikea yläkulma heiluu kyllä, mutta vasen ei.

No, pitää seurailla miten tuo etenee nuitten hampejensa kans, ja jos alkaa uudet kulmat olemaan jo kasvaneet ja vanhat edelleen jököttää paikoillaan hievahtamatta, niin ellässä sitte poistattaa ne vanhat kulmurit. Liian aikaista vielä silti murehtia, jospa ne tuosta itsestään tippuu. Pienten ja pienikuonoisten koirien ongelma tuo että ei meinaa maitohampaat tippua, etenkään kulmurit, ja Cicsu on tommonen sirpukka puikkonokka, niin ei ihme jos meinaa kulmurit olla tiukassa.

Aivan joo ja melkein unohtui, että Cicarolla on nyt noussut korvat virallisesti pystyyn! Vasen on vielä hieman taittokorvana mutta kuitenkin niin kevyt, että nousee hyvin herkästi ylös kun neiti vähän nostaa katsettaan. Caralla edelleen korvat taittokorvina.

Möyh.

Nnnönii, vierähti taas pidennetty viikonloppu kotona aika sukkelaan. Hampaat vaihtuu ja karva kasvaa edelleen. Caramel oli saanut häntään ja kaulukseen lisää karvaa, näyttää iha jellonalta. En ottanut niitä vieläkään tänne, mut syysloman jälkeen joskus. Cicarolta irtos alakulmahammas kun riekku Caramelin kanssa, Caralla oli sitte kaulassaan Cicaron verta, hurjaa leikkiä eikös vain. Sanikin saanut taas lisää karvaa, mutta edelleen odottelen että tuo sen hiirulaishäntä paksuuntuu. Tiputti siitä karvat viimeisenä kun vaihtoi kesäturkin itelleen, niin kaipa ne tulee nyt jälestä ne karvat tohon häntään. Silmät ei enää rähmi, luultavasti tuulen ja viileyden takia ne rähmi pari päivää. Puhun kahesta silmästä vaikka vain vasemman puoleinen rähmi mutta joo.

Käytiin koirien kans rämpimässä metsässä ja mökilläkin taas pyörähdettiin tän vkln aikana. Ja koirat saivat olla reilusti pihalla pihatöiden aikana ja pennut innostuivat haravasta melkoisesti. Olihan se hieman vaikeaa haravoida kun kaks apulaista roikkuu haravassa kiinni kynsin hampain ja ärisee. Kyllähän ne sitten usko kun kielsi, mutta lystiä se oli siihen saakka. Caramel on jälleen ilmentänyt paimentavaa käytöstä, esmes se vaanii matalana hiipien Sania ja Cicaroa, ja haravaa se myös käsitteli paimenen ottein, enkä nyt meinaa sitä haravan raatelua tällä. Toivottavasti ei paimenna aikuisena kuitenkaan häiriöllisen paljon. Tällä hetkellä näyttäisi vielä hyvin viattomalta ja ongelmattomalta, ei jahtaa mitään tmv, vaanii vain ja osaa kyllä rauhoittua kun käskee. Aika jännä sinänsä tuo paimennusvietti, kun Roksu ei juurikaan paimenna, eikä Sanikaan pahemmin.

Olipas taas armotonta äiskänrääkkäystä kun Sanin kans saavuttiin kotiin. Sai Sani näyttää ihan kunnolla pennuille että kuka on johtaja, Caramel on herkästä luonteestaan huolimatta yllättävän sinnikäs ja ärhäkkä kaveri. Monta kertaa ihan kunnolla ärhenti äidilleen, mutta lopulta kuitenkin alistui reilusti Sanille, johtaja on edelleen Sani. Tiedä sitten muuttuuko nuo suhteet, mutta ainakin Cicaro ottaa vielä kaiken enemmänkin leikkinä eikä tunnu olevan tietoinen mistään johtajuustaistoista. Ehkä nuo eivät kuitenkaan toisiaan teurasta, vaikka pennelit alkavat koetellakin Sania. Caramel on kuitenkin Cicaron yläpuolella, se on ainakin selkeä homma tässä vaiheessa.

Oon muuten sitäkin mietiskellyt, että pitäisikö mun päivitellä tänne muiden pentujen kuulumisia. Voisin varmaankin jonkinlaisen koosteen tahi yhteenvedon ainakin joskus tehdä, mutta en kuitenkaan viitsi alkaa jokaista pentueen osakkaan liikettä tänne rekisteröimään, ettei omistajat kuvittele mua stalkkeriks tai joudu varomaan sanomisiaan mun blogin takia. Mut ihan yleisesti kaikki omistajat ovat olleet tyytyväisiä pentuihin, mitään ikävää ei ole onneksi kenellekään ipanalle sattunut ja ovat olleet sopeutuvaisia ja rohkeita yksilöitä. Jemma, elikkä Betty's Coral on jo käynyt korkkaamassa ensimmäiset mätsärinsä sijoittuen hienosti SIN3:ksi, onnea Jemmukalle hienosta tuloksesta! Sisäsiisteys on suurimmalla osalla ollut jo hyvin hallussa pitemmänkin aikaa, vaikka vahinkoja tietysti vielä sattuu varmasti joka pennulle. Kaikilla muilla ovat korvat nousseet, mutta meille jääneet ipanat pitävät vieläkin sitkeästi korviaan taittokorvana, kohta 5kk:n iässä. Luulen kuitenkin niiden nousevan, kovin ovat kevyet jo.

Vielä pari fotoa syksyisestä viikonlopusta koto-Savossa...

Jellonatyttö silmät harallaan.

Cicaro elementissään.

Neiti ahkerana auttamassa
pihatöissä.

Arkista

Eilen ois ollu tokotreenit hallissa, mutta mua itteeni väsytti ihan hirmusti, eikä huvittanu ajella hallille ja koirakin oli päivällä saanut niin paljon aktiviteettia että nukkua kellotti selällään sohvalla hymyssä suin, jotenka jätettiin treenit väliin tällä kertaa. Sanilla rähmii oikea silmä jostain syystä, oon sitä puhdistellut vedellä ja katellu onko siinä haavaa tai muuta, mut ihan se muuten on normaali mut rähmii. Kummaisaa. Tosin tossa äsken kattelin sitä simmua niin näytti jo ihan normaalilta, pitää tarkkailla sitä tässä.

Jeps elikkä huomenna saatan jo nähdä pennut taas parin viikon tauon jälkeen, sillä perjantaille ei ole näillä näkymin tunteja luvassa koulussa, joten pääsisin ajelemaan kotia jo torstai-iltana. Hmms mutta JOS käykin niin, että yhet harjotustunnit siirtyvät perjantaille, niin.... en jaksa ajella kotia taas muutaman hassun päivän takia, vaan odotan suosiolla syyslomaan eli parin viikon päähän ja menen sitten kotia reiluks viikoks. Harmillista vaan, että taukoa pentujen näkemisestä kertyy sitten jo 4vkoa, elikkä kokonainen kuukausi... jaa-a, empä tiedä, kovin kuulostaa pahalta mutta elämä on. Jospa ne tunnit ei järjestyisi perjantaille, jospa...

Oon jo suunnitellu tässä taas jälleen kerran sitä että millonka nakkaan pennut asumaan kämpille mun kanssa. (Joo mä aina suunnittelen mut jostain syystä päädyn järkeilemään asian toisin muorin painostuksella.) Sisäsiisteys etenee kovaa vauhtia ja naperot vaihtaa hammasta, joten syysloman jälkeen voisi olla otollinen aika ottaa pennut kämpille. Voitais alottaa tokotreenit, lenkkeillä paljon, nähdä ihmisiä ja koiria koirapuistossa ja niissä treeneissä ja... ois tosi hyödyllistä pennuille. Ja jos sattus mätsäreitä joskus niin voitas niissäkin pyörähtää, jos vaikka kaveri vois tulla mukaan koiranpidikkeeksi, kun en muuten ite voi kahta turrikkaa mätsäämään viedä. Mutta tosiaan, ehkäpä naperot eivät enää syysloman jälkeen tuhoais tätä kämppää riekaleiks puruvimmoissaan ja tekis tarpeitaan sisälle pitkin päiviä ja öitä. Siitähän tää on nyt kiinni.

Sjeps, ei tässä kummempia muuten, normaalia arkea ja Sani kasvattelee talviturkkia. Neiti näki jäniksen tuossa kämpän pihalla joku päivä takaperin ja sai kohtauksen, ois varmaan juossu jäneksen perään ja lujaa jos ei ois ollu kiinni. Joo ja tänään pihalla pyöri lokki, joka kans ois ollu tosi kiva alkupala Sanin mieleen. Phuh, ihme koira. Koiralla oli sellanenki päivä tos pari päivää takaperin et se vaa piippas ulko-ovella ja kun päästin sen pihalle liekaan niin ei menny kauaa ku alko kuulumaa haukkuminen. Se vartioi jotakin tos pihal, ei mtn tietoo et miks. Njah, koira taas sisälle haukkumasta ja se piippaa jälleen ulko-ovella.. Jippppiii. Meinas hermo mennä. Koira tais vasta nyt tajuta että muutettii ku silleen piippailee. Ja eilen illalla se muris hiljaa pää riipuksissa vaatehuoneessa, huhhh mä iha hysteerisenä et siel o joku haamu tai joku skitsofreenikko-psykopaatti piilossa jossaki hyllyn päällä.

Oke, se oli sitte taas siinä tältä erää ennenku alan kuulostaa iteki joltaki psykopaatilta.. ROUMOU.
PS. Pakollinen piiässä viel tähä loppuun et Caramel oli nettimätsäreissä BIS1 ja voitti palkinnoksi oikein sievän pantakoristeen!!

PPS. Okke, tein vielä pari videota Sanista tuossa iltasella, tässäpä siis...
http://www.youtube.com/watch?v=wXOQQJ61OvU ja http://www.youtube.com/watch?v=Zf88sQCB1_s

Kuvan ottanut mätsäreiden järjestäjä, en minä.

Rakennekuvat

Tässä vielä ipanoitten rakennekuvat, 17 viikkoa! Säkää jo n. 35-38cm kummallakin!

Cara testas samalla uusia valjaita. Cicarolle vielä isot, joten
Cara käyttänee niitä ensin.

Tokoa taas

Käytiin eilen ekaa kertaa pallohallissa treenaamassa Sanin kans. Aika mukavassa vireessä oli koira heti alusta, mutta jälleen loppua kohden meni into ja omistaja ei ois voinu vähempää kiinnostaa neitiä ja käskyille oltiin ihan kuuroja ku istuminenki oli niin vaikeeta.. Sjeps, hirmusesti oli koiria pallohallin vapaavuorossa, mut saatiin treenattua taas kaikkia perusjuttuja kivasti, tosin paikkamakuuta ei otettu tällä kertaa. Sani tulee luokse aika muksasti tätä nykyä, tulee hyvin ja suhteellisen tiiviistikin toisinaan eteen ja pyörähtää siitä perusasentoon Saniksi ihan sukkelasti ja ketterästi.

Mmmm seuraavat treenit ois... joskus. Ei oo muute vielä niistä ees sovittu. Testailin uutta runkoaki hämärässä hallissa, hankin Nikon D3100 rungon että on siskolla ja mulla lääneissämme kamerat kummallaki ku asutaan toisistamma erillään nykyjään. Jjeah. Vois väsää jonkun videonpahasen jos joskus saisin jonkun kuvaamaan Sanin ja mun treenejä. Eei täs ny muuta. Roumou.

Sisäsiisteys

Uijui, Cicaro on pari kertaa nyt pyytänyt itse ulos vinkumalla! Tajusin, mitä neiti meinaa, kun se istui eteisessä ja vinkui, ja käppäili lenkin pentuhuoneessa, kuin näyttääkseen että ulkovessakin kelpais... No, laskin neidin ulos tarpeilleen ja hetken päästä pyysin tytön sisälle, mutta liian aikaisin... neiti kävi kuitenkin pentuhuoneessa tarpeillaan. Oivoi. No, seuraavana päivänä Cicaro pyysi taas ulos, ja tällä kertaa homma hoitui ulos vähän pidemmän ajan kanssa. Ei itse sais olla niin kiireinen näköjään.

Caramel taas tekee lenkillä tarpeet samantien metsikköön, ehkä hiukan siskoaan paremmin. Cicaro osaa kuitenkin myös malttaa mielensä lenkillä ja osaa myös tehdä lenkillä tarpeensa. En muuten edelleenkään ottanut pentuja tänne kämpille, Sani taas matkassa. Mut, ehkä syysloman jälkeen eli kuukauden päästä. Nyt kun pennelit alkaa tajuta sisäsiisteyttä, niin antaa vaan olla vielä hetken kotona oppimassa , ja hampaatkin vaihtuu kovaa vauhtia, niin puruvimman kohteeksi joutukoon mielummin koti kuin mun vuokrakämppä... tulis kalliiks nääs. Jotenka, maltan vielä pari viikkoa... tai ehkä enemmän. En voi luvata mitään edes itselleni. Ja mätsäreitä kovasti tavoitellaan, esmes marraskuun alkupuolella olis yhdet.. jos ajoittas kotokäynnin siihen viikonloppuun, niin käväsis Kuopiossa mätseissä.