Tehosterokotuksilla

Naperot sai tehosteet, ja painoa tällä hetkellä Cicarolla 6,3kg ja Caramelilla 8,7kg. Eli painoeroa 2,4kg. Tulin tänään kotia ja näin pennut 3 viikon tauon jälkeen. On ne vaan kasvanu ihan kauheesti, saanu karvaa ja vaihtanu hampaita jne. Kuvia lisäilen aikanaan...

Näin illemmalla penneleitten kans loppupäivän riehuneena vakuutuin taas nassikoitten älykkyydestä. Jep, kummatkin molskahtivat piha-altaaseen. Älykästäkö? Ja nassikat pystyy jo ylittämään portin, joka ennen esti pentuja menemästä yläkertaan omine lupineen. Pitää korottaa ja siirtää siis porttia... Mjoo ja lenkillä kävin ipanoitten kans rannassa, hitto nuissa riittää virtaa ja vauhtia. Malttoivat kuitenkin tehdä tarpeensa lenkille ihan älyttömän hyvin, mistä oon tosi ylpee. Kehitystä havaittavissa siis, kun malttavat tehdä ulos tarpeensa, pääsee sisäsiisteyskasvatus etenemään. Edelleen ne tekee sisälle yöllä, mut jospa se siitä kun ikää karttuu, vielähän nuo on ihan lapsia. Ja vahinkoja tulee muutenkin sisälle, mut, kaikki ajallaan.

Shop shop

Mustissa ja Mirrissä oli hienoiset alennusmyynnit, joten sieltähän tarrasi matkaan vaikka mitä!
Pennuille ostin pentupaketin, ihan siksi koska se oli a) halpa, vain kympin maksoi, b) sen mukana sai kivan pikkukipon ruuan annosteluun jollasta oon jo jonkin aikaa katellu ja c) pentupaketin rasia, jollasta oon kans pitkään haaveillu koirien ruuille säilytykseen saavani. Ai, ja pentupaketti sisältää Royal Caninin ruokaa.
Njaa sitte löyty eurolla valjaat ja eurolla vinkulelu sekä koirapilli jaaa Sanille monitoimiharja sekä herkkuja. Syntilista sen kun kasvaa... hups.

Haaste toisesta blogista

Anteeksi lukijani, jos tämä menee nyt hieman OUT-puolelle ja on turhaa sälää ja täytettä, mutta... koetan saada tämän avulla jotakin irti tähän blogin aiheeseen liittyen, elikkä kolmeen paimenturrikkaan!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itseesi tai blogiisi liittyen.

Siispä eikun keksimään, mitä tulee ensimmäisenä mieleen...
1. Meillä on ollut norjanharmaahirvikoira x samojedimix Viksu, joka kuoli vanhuuteen 13-vuotiaana. Tämän jälkeen meille tuli kultsi x labukkamix Tessi, joka jäi auton alle 7kk ikäisenä ollessamme kesäleirillä sisarusteni kanssa. Tessin jälkeen meille tuli labukka x berni x kultsi x samojedimix Rölli, joka kuoli 5-vuotiaana kyyn puremiin. Ja sitten tulikin jo Sani... :)

2. Olen joskus ollut vastuutonkin koiranomistaja, koska olen ylihypyttänyt entistä koiraani tyhmyyksissäni, mitä häpeän suuresti. Rölli hyppäsi aikoinaan pahimmillaan n. 120cm. Onneksi jotkut viisaat valistivat asiasta aikoinaan, vaikka ensin otin torut varsin negatiivisesti vastaan. Sani ei ole hypännyt kuin korkeimmillaan hieman yli omaa säkäänsä, mikä on passeli hyppykorkeus koiralle kuin koiralle.

3. En ole koskaan käynyt koiranäyttelyissä, mutta mätsäreissä kävin ensimmäisen kerran Sanin kanssa vuonna 2010 huhtikuussa. En ole myöskään käynyt millään kurssilla koirahistoriani aikana, mitä nyt Röllin kanssa koirakoulussa oltiin muorin mukana, mutta ei itse juurikaan osallistuttu siskoni kanssa siinä. Koirien parissa olen siis itseoppinut, nyt 19 vuoden ajan.

4. Suosikkirotuihini lukeutuu shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira ja bordercollie. Nuorempana tykkäsin kovasti berninpaimenkoirista ja kultaisistanoutajista, ja ihan pentuna tykkäsin pienistä valkeista karvakoirista, mitähän lie olivat rodultaan :DD

5. Joskus halusin eläintenhoitajaksi, mutta en halua enää, vaikka eläimet ovat edelleen minulle yhtä tärkeitä kuin ennenkin. Olen kasvanut niiden ympärillä, joten ei niistä voi olla tykkäämättäkään.

6. Kaikilla muilla pentueemme nassikoilla on korvat pystyssä, paitsi meille jääneillä kakaroilla korvat ovat edelleen taittokorvat. Nyt alan oikeesti arvuuttelemaan, että jäävätkö ne noin, ja nousevatko ne ollenkaan?

7. Ennen Sania kukaan koiristamme ei saanut missään nimessä tulla sängylle tahi sohvalle. Nnoh, Sanin kohdalla ote lipesi, ja se saa olla sängyllä, mutta ei vieläkään joka sohvalla. Pennut eivät saa vielä olla sängyllä, isompana sitten vasta.

8. Sani on haettu Kurikasta, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajoilta. Myynti-ilmoituksen kuva vangitsi, ja koira oli valittu sinä hetkenä. Sanilla on 4 sisarusta. Sania hakiessamme ostimme matkalla sille pannan, ja kun saavuimme perille kasvattajan luokse, olisi pantaan mahtunut vaikka kaksi mustavalkeaa palleroista, niin pieni neiti oli. Kasvoi siitä kuitenkin ihan koiran kokoinen koira!

Rölli Hermanni ja minä varsin nuorena.

Sanin isä

Sanin äiskä ja Sani sisaruksineen. Kasvattajan
ottama kuvanen.

Tokottajat

Oli synkkä ja myrskyinen ILTA, ja he treenaivat ja treenasivat vaikka sade piiskasi ja tuuli yritti kaataa heidät kaikin voiminensa...

En ala enempää tarinoimaan tässä, jotenka lyhyesti ja ytimekkäästi, treenasimme siis tänään jälleen tättäräRÄÄ kolmen koirakon voimin. Jokseenkin tuo kolme on jännä luku, kun se toistuu koirakkomäärässä treeneistä toiseen. Kyllähän tuonnekki taas piti tulla vaikka miten monta koirakkoa, mutta sää sai sokerisimmat haihtumaan treeneistä.

Ei siinä mitään, kaveri tuli kääpiöpinserinsä Onnin kanssa ja kaverin kaveri sekarotuisen Rudinsa kanssa treenaamaan meijän porukkaan. Neuvoin siinä tokon alkeita niin kuin itse parhaani mukaan kykenin. Nnojoo kyllähän se siitä lähti rullaamaan ja turrikat saivat kivan mutakuorrutuksen siellä hiekan ja veden seassa polskiessaan. Kuvia ei ole, (jeee.. eiku) tällä kertaa, because of a baaad weather. Romotööt taas tältä osin, ja nään muuten pennut 3 päivän päästä. Ei enää kauaa...

Koirapuistoilua

Nnönii elikkä oltiin sovittu miitti Simban (kiinanharjakoira) omistajan kanssa, ja tänään se toteutui. Melko viileä kelihän tuo oli ja näpit jäässä ja muutenkin kohmelossa siinä pari tuntia ihmeteltiin koirien menoa, kunnes alkoi ripeksimään vettä. Hyvin tulivat juttuun Sani ja Simba (alapuolen kuvasta huolimatta), eikä turret olleet aivan niin puhtaita enää parin tunnin kirmaamisen jälkeen kuin olivat miitin alussa.

Sani löysi mutakuopan, joka oli täynnä kuravettä, ja siinähän se neiti polski oman aikansa, ja syöksyi sitten häiriintyneen näköisenä turisten Simban kanssa leikkimään. Sani jahtasi lammaspoikaa ja lammasrukka juoksi kauhuissaan karkuun turisevaa, häiriintynyttä sekarotuista piskiä :''D Siinä se meidän paimenkoira. Viereiseen tarhaan tuli pari turrikkaa ja Sani ns. puolusti omaa lammastaan isoilta pahoilta susilta haukkumalla vimmatusti heille. Omituista sinänsä, että normaalisti neiti ei juurikaan kommunikoi viereisen tarhan koiruuksille. Liekkö oikeesti koki kaverinsa puolustamisen aiheelliseksi, tai sitten Sanilla on jokin oireyhtymä. Phih joo hauskaa oli ja kuviaki tuli nappailtua aika reilulla kädellä. Liitämpä tähän yhden.

Ai, ja huomenna mennään Sanskun kans piiiitkästä aikaa mätsäreihin tohon Paavolaan. Sekopeille (lue: seropeille) ei ole omaa luokkaa erikseen, joten varmaankin haetaan se SIN- sieltä rotufifien joukosta, mutta onhan se kiva silti männä mätsäilemään. Toivoo vaan, että ei satais vettä aamulla ainakaan kaatamalla, tai muuten ei mätseihin lähetä. Ai, ja tunnustan syntini vielä tässä... ostin netistä pari näyttelyhihnaa ku halavalla sain, ja Sanille pari normihihnaa kans. Huppps.

25.9. nyt on käyty mätsäreissä, haettiin PUN-.

Paimen ja hänen lampaansa.

Oivoi

8 pitkää ja piinaavaa päivää vielä, niin näen kultamussukat, 3 viikon jälkeen. Ihan liian pitkä aika olla erossa omista koiravaaveista. Nyt ihan oikeesti oli miten vaikeeta tahansa, niin minä vien pennut mukanani tänne kämpille. En oikeesti halua olla erossa nassikoista viikkokausia, nähdä niitä yhden vaivaisen viikonlopun ajan ja olla taas erossa viikkokausia. Ei toimi niin ei toimi. Jyrsikööt ja tehkööt tarpeensa sisälle, kyllä mä keinot keksin kuinka me pärjäillään.

Muori siis vastustaa hieman ajatusta, että ottaisin Cicaron ja Caramelin jo tänne kämpille, kun ne on vajaa 4kk ikäisiä nyt. Joo, mutta mä haluan taata, että ne tottuu myös tähän cityelämään ja näkee toisia koiria ja aloittelee tokon alkeita treeniporukassamme jii än ee, vaikka ymmärrän kyllä muorinkin mielipiteen. Vuokrakämppää ei pentujen paljoa passais tuhota, joten turhaan muori ei toisaalta huolehdi... Häkki ei tule kysymykseen, ellen löydä alle satasella todella isoa häkkiä. Enkä silti voisi survoa 2 pentua häkkiin jopa 8 tunniksi, Näen viisaimpana rajata kämpän niin, että pennelit pääsevät vain tiettyihin huoneisiin oleilemaan koulun ajaksi.

Aikaa tulee kulumaan vähintäänkin triplasti enemmän, mitä Sani, aikuinen ja sopeutuvainen koiramuori vaatii, mutta haluan silti olla pentujen kanssa tekemisissä joka päivä, enkä vasta sitten, kun ne on kasvanu aikuisiksi. Sitähän varten nuo nassikat tähän maailmaan teetätettiin, että mä saan niistä harrastusseuraa ja asumiskumppaneita, ja vuoden päästä sisko myös, ja Sania tietysti haluan myös pitää täällä treenimahdollisuuksien keskellä ja mun vieressä yönsä torkkumassa, mutta nyt on pentujen vuoro tutustua tähän kämppään. Toivoo vaan, että Yrjömel (suom. Caramel) matkustaisi 200km (2½h) hyvin autossa. Pitänee pysähtyä välillä, lähteä tarpeeksi ajoissa sunnuntaina, ettei kerkee tulla pimeä. Mutta nyt oikeesti pennut tänne ja piste, minunhan koiria ne on.

Palloiltiin tänään!

Tokotreenit porukassa

Samalla porukalla mentiin kuin viimeksikin. Harmittavan moni joutui jättämään väliin taas, mutta ehkä vielä joskus siellä on reilummin koirakkoja messissä! Elikkä oltiin taas tokoilemassa eilen Sanin kans porukalla. Harjoiteltiin taas heti ensialkuun paikkamakuuta, kun jokainen oli ensin hetken kuulostellut koiransa mielentilaa sen päivän osalta. Sani tuntui ehkä hieman laiskemmalta kuin viime treeneissä, mutta ei vielä pahalta. Paikkamakuu sujuili hyvin siihen saakka, kunnes toinen koira nousi ja lähti liikkeelle. Sillon Sani herpaantui, mutta menkööt nyt villasella kun on niin uusi tilanne vielä Sanille tuo paikkamakuu.

Treenejä häiritsi hieman autojen, lenkkeilijöiden ja mopojen pörräys ympärillä, mutta ihan hyvä vaan tottua koirankin häiriöön. Ei se ainakaan ihmisten luokse singonnut, vaikka niitä ihan vieressä välillä reippailikin. Sani seurasi jeesisti ja oli tämänkin treenikerran aikana irti melkein koko ajan. Lopusta, kun neiti alkoi tympääntyä hommaan, otin sen kiinni, kun ei meinannut muuten kuunnella. Kaukokäskyjä otettiin myös tällä kerralla. Sanille opetin kaukot jo pentuna, ja se oppi ne hirmuisen hyvin. Jostain syystä ne olivat unohduksissa nyt viime aikoina, joten palauttelin ne neidille mieleen nyt. Ensin se hiipi luokse, mutta tajusi pian että pitää pysyä poissa. Istu-maahan-istu-maahan sarjoja ja neiti halusi ihan välttämättä esittää kierimistäkin kaukona... hieman ilman ohjausta kylläkin, mutta ei se haittaa, saipahan taas nauraa koiralleen.

Otettiin vielä lopuksi mätsäritreeniä, lavastettiin ikään kuin mätsäritilanne kehässä. Sani oli aika fiini, "tuomari" oli tuttu treeniporukkalainen, niin eipä se neiti innostunut tuomarista niin kuin yleensä. Voi kun uudenkin tuomarin kanssa malttas olla noin rauhassa. Eeeipä kai kummosempia tuosta treenikerrasta, ihan hyvät fiilikset jäi.

Viretason nostelua.

Luoksetulo

Seuraaminen

Kamerani takana olleelle treenikaverille kiitos kuvista!

Superpostaus

Ensmäesenä het kättelyssä, mikä ihmeen otsikko tuo nyt on olevinaan. Wohoo näin pennut. 2 viikkoa erossa nappuloista on i h a n liikaa. Voi luojake, miten voi karvamytyt kasvaa vauhdilla. Ne oli ennen onttoluisia linnunpoikasia, joiden painosta 98% oli karvaa. Nyt ne on tommosia mötkylöitä, painoa antiikkivaa'an mukaan n. 7-8kg kummallakin. Niistä on lisäksi tullut koipeliineja. Sellaisia broilerinmötkylöitä, joita myydään esimerkiksi K-kaupassa. Tai Rismassa. Ainoa ero on, että nuo eivät ole marinaadissa. Paitsi tämän päiväisen metsälenkin jälkeen.

Käytiin siis tänään metsässä. Vau, voitteko ikinä uskoa tätä. No joo tulin viikonlopuksi tosiaan kotia tänne Tervon kylille luonnonhelmaan. Sani ja pennelit näkivät toisensa pitkästä aikaa, ja heti alkoi mahdoton pentujen retuuttaminen, ja naperot menivät selälleen jo kun näkivätkin Sanin sinkoavan kohti. No, pienen kurinpalautuksen jälkeen turriloiset vein tosiaan sinne metsään. Naperot uivat heti sellasessa inhassa parin metrin kokosessa sammalvesimontussa, se näyttää suonsilmältä ja mä aina ihan hysteerisenä oon jo köyttä ettimässä ku pelottaa, että se imaisee koirat mennessään ja syöksyisin tietysti itse perään empimättä hetkeäkään oivoi olempas itsetuhoinen.

Njoo koirat riekkuivat pitkin metsiä ja järviä ja pennut hyppelivät ihan innoissaan risun ylite, ihme agiliitokoiria, hypyt tulee vasta vuoden iässä, aijai naperot. Itsenäisiä otuksia ainakin ovat, kun Sanista olivat erossa pari viikkoa. Kiertelevät omia lenkkejä ojanpientareen toisella puoella jii än ee, mitä ne eivät ennen ole tehneet.

Mitähä mun vielä piti infota. Ai, tekee mieli rutistaa naperoita, ne on niin öpöjä. Aivan, ja Caramel on melekone rinsessa. Harjaaminen on ihan hirveetä, pitää kierrellä pitkin seiniä kun harjataan. No se menee ohite tuo tuommonen. Pesu on kans jotakin niin vastenmielistä että hyi hirvitys. Kiksu ottaa kaiken paljon rennommin, Cara on todella herkkä koira kaikessa, mutta en näe sitä ollenkaan pahana asiana, ja luonteet kerkeävät vielä kehittyä vaikka minne suuntaan. Korvat eivät oo vieläkään nousseet kummallakaan, mutta vielä ne kerkee nousta.

Tehosterokotus ois vajaan parin viikon päästä, kun napsut täyttävät 4kk. Hmh, sitten vois alkaa ettimään mätsejä nuille, ja Sanille onkin jo yhdet tiedossa, jonne oltas menossa syyskuun loppupuolella. Oke viel pari fotoa tähän, koetan rajoittaa oikeasti pariin, mutta niitä tulee taas joku 10.... No, saattepahan nähä kuvia, muahaha.

10.9. Jea, käytiin koirien kans mökillä, taas. Mukana oli myös Koda-wss.

Sani kiittää kauniista ruususta Corneten omistajia!

14 vkoa

14 vkoa

Treeniä porukassa

Päästiin treenaamaan tokoa porukalla Sanin kans täällä Kajaanissa. 3 koirakon voimin käytiin joku hieman alle puolituntinen treenaamassa, kun saatiin netissä porukkaa kasattua treenaamaan. Sani perseili heti aluksi vetämällä ja kiskomalla toisten koirakoiden luokse, (ei tää ny mikää citykoira oo hei!) mutta hetken päästä malttoi kuunnella hihnan viisaampaa päätä ja hyväksyi kohtalonsa, että treenikavereiden luokse ei nyt rynnitä. 

Otettiin siinä ensin ihan yksilöittäin itsenäistä treeniä, seuraamista ja perusasentoa ja paikoillaan odottamista, kuka mitäkin. Sani otti yllättävän hyvin kontaktia ja oli ennätysreipas seuraamisessa, ihmeellinen otus oikeesti, ei se koskaan ennen oo kontaktia sil viisiin pitänyt yllä, eikä etenkään seuratessa noin pitkään. Paikkamakuuta otettiin sitten ryhmässä, Sani ensimmäistä kertaa elämässään. Neiti malttoi odottaa keskellä muita koiria makuullaan puoli minuuttia, jolloin päätin sen jo palkita hienosta suorituksesta, kävin siis palkkaamassa sen, ja pyysin sitä taas odottamaan. Sitten otettiin 2 minuutin odottaminen paikoillaan, ja sekin sujui. Luoksetulossa se otti kunnon lähdöt ja tuli armotonta kyytiä luokse, ei vaan kävellyt laiskasti, niin kuin se ennen on tehnyt. 

Koiruus oli irti suurimman osan ajasta, ja kiinnostui ihme kyllä minusta eikä toisista koirista, pari kertaa meinasi herpaantua, mutta sain sen takaisin kontaktiin. 20 minuuttia koira malttoi keskittyä, ja sitten alkoi tympääntymään ja laiskottelemaan, eikä ottanut kontaktia taikka kuunnellut, joten lopeteltiin siihen. Nytpähän tietää, kauanko tuo jaksaa treenata, niin osaa ens kerralla lopetella jo hieman aiemmin, kun vielä sujuu hyvin. Ja hei, kaksi päivää, niin nähdään Sanin kans PENNUT. Awtuih 2 viikkoa erossa pupeista, kauhee ikävä on jo, ne on varmaan kasvanu ihan jääärjettömästi.

Luoksetulo.

Muutto

Onhan tuosta jo joku viikko kohta vierähtänyt, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Syynä se, että muutin Kajaaniin opintojen pariin Sanin kans, eikä nettiä vielä ollut, paitsi nyt kun vuokraisäntä antoi langattoman käyttööni, reilua! Sanin kans ajeltiin tänne Kainuuseen, neiti otti muuton oikein hienosti ja ollaan lenkkeilty paljon ja käyty koirapuistossa, mikä sijaitsee tossa parin kilsan päässä. Sani on saanut hermolomaa pennuista ja samalla erityishuomiota minulta. Hyvin meil on menny, pennut nään viikon päästä, mahtaa ne olla muuttunu kahessa viikossa, hui kauhia... en oo niiden synnyttyä ollu niistä erossa ku korkeintaan viikon.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, ja kun tulin kotia, ni neiti vinkui varmaan vartin ajan ja kiehnäsi ja käpertyi syliin, ihme ikäväkohtaukset silläki, omituinen neiti. Oon sille laittanu aktivointileluja tänne, niin saa niitä katella ku oon koulussa. No ei tässä ny kummempia, pitänee rustailla taas lisää kunhan on jotakin kerrottavaa. Oke tää oli nyt ihan töks, en jaksa aatella, pää liia täynnä kaikkea uutta.