Ajatuksia

Niinhän ne ihmiset sanoo, että tartu tilaisuuteen, kun sinulle sellainen suodaan. No minäpä teen sen nyt. Mitä enemmän koiria tai eläimiä taloon tulee, sitä paremmin ne on perusteltava maailmalle. Tässä siis, koska en jaksa jokaiselle erikseen vastata. Tilannehan on tämä meidän perheessämme, että muori asuu omakotitalossa maalla, ja tahtoo itselleen koiran aina taloon seurakseen. Ja minä asun itse Kajaanissa, ja haluan myöskin ehdottomasti koiran taloon. Sisko muuttaa ensi syksynä kotoa, joten hänkin haluaa itselleen koiran kaveriksi elämääns. Sjep, meillä on nyt 3 koiraa, jokaiselle ikään kuin yksi. Tilannehan oli se, että Sanilla teetätettiin pennut, joista nuo 2 jäi kotia. Nyt olisi lauman jatkoksi tulossa Cicaron ja Caramelin puolisisko, Xmas Aurora.

Ajatus oli, että kun sisko muuttaa syksyllä kotoa, hän saa toisen pennuista mukaansa, minne sitten ikinä lähteekään. Mutta nyt kun nassikat on 7kk ikäisiä, niin huomaankin että nehän ovat kasvaneet kiinni toisiinsa. Ne viettävät arjen toistensa seurassa, me harrastetaan tokoa tiistaisin ongelmitta kummankin kanssa samaan aikaan, mä lenkkeilen kahden koiran kanssa ongelmitta ja mä elän mun elämääni kahden koiran kanssa, ongelmitta. Nassikat pitävät toisilleen seuraa, kun olen 7h koulussa päivisin. Mikä noita enää toisistaan raaskii erottaa, kun elämää sujuu paljon helpommin ja mukavemmin, kun pennut saavat nauttia toistensa seurasta.

Sattuipa vahinko kaverilleni ja hänen koirilleen, ja syntyi 20.12.2011 9 pientä, suloista shelttimixiä. Mä olen hurahtanut shelttiin rotuna, mutta kannatan sekarotuisia koiria monesta syystä, joten siellä minua odottaisi täydellinen koiranappula, tilaisuus joka tuskin tulee toistumaan lähielämässäni. Aluksi sanoin tälle kaverilleni haaveillen, kuinka ottaisin varmasti yhden neidin pentueesta, jos minulla vain olisi siihen mahdollisuus. Siinä sitten iltamissa aloin itsekseni kehittämään päässäni ajatusta, että laumaani saattaisikin mahtua vielä yksi otus.

Mietin vielä koko seuraavan päivän kuumeisesti koulussa, ja mietin vielä monet päivät kirjoitellen paperille saakka ylös mahdollisia kuluja ja tulevia tilanteita sekä elämääni yleisesti, ja kaikkea muuta mahdollista, kysellen kavereiltakin mielipidettä asiaan, ja mitä ikinä mieleeni juolahtikaan. Puntaroin, että onko tämä idea edes kehittämisen arvoinen. Koetin etsiä ongelmia tai heikkoja kohtia, jotka tämä karvainen hankinta voisi nostaa esille. Tulin siihen tulokseen siskoni kanssa, että hankitaan siitä vielä yksi yhteinen shelttimix lauman jatkoksi ja harrastekaveriksi. Toisinaan olin aivan innoissani nassikan ottamisesta, ja toisinaan taas ajattelin, että mitä hittoa olen tekemässä. Päädyttiin lopulta ottamaan nassikka.

Ajankohta ei ehkä ole kaikkein parhain pennun ottamiseen, muttei kyllä huonoinkaan. Ikävä kyllä nämä vahingot eivät paljoa kysele, että onko nyt hyvä aika tulla maailmaan vaiko vasta ensi vuonna. Caramel ja Cicaro ovat pennun saapuessa 9kk ikäisiä. Niillä on jo nyt peruskoulutus vankalla pohjalla, ja niiden kanssa edistytään kaikessa koko ajan. Vielä ne eivät ole valmiita koiria, mutta voiton puolella ollaan jo reilusti. Niiden kanssa tietysti työskennellään edelleen jatkuvasti, mutta ne eivät enää vaadi niin paljoa huomiotani kuin ihan alkutaipaleella.

Tällä hetkellä tokoilemme ja pennut ovat kasvamassa aikuisiksi koiriksi. Kun pentu saapuu helmikuun lopulla, siskoni on juuri päässyt lukiosta. Hänellä on vain aikaa... ja kasa kirjoja luettavana yo-kirjoituksiin. Hän muuttanee luokseni Kajaaniin oleilemaan Cicaron, Caramelin ja Auroran seuraksi päivisin lukemaan kirjoituksiin, kun itse olen päivällä koulussa. Pentu ei siis joudu olemaan heti yksin pitkiä päiviä, vaikka tietysti sitä aletaan jo pienenä totuttaa yksinoloon pienissä määrin. Sisko jeesaa maaliskuun ajan ja huhtikuun ajan se reilaa maailmalla, jolloin mulla on huhtikuun ajan 3 koiraa kämpillä, joista yksi on pieni pentu. Toukokuu on vielä auki, että viettääkö siskoni enemmän aikaa kotona Savossa vai mun kämpillä Kainuussa.

Kevätkuukaudet saattavat viedä aikaani normaalia enemmän, ja niin ne varmasti vievätkin, mutta olen pärjännyt noiden kahdenkin kanssa kaikin puolin niin hyvin, että tiedän pärjääväni. Etenkin kun on tuo sisko vielä jeesaamassa.

 Eli siis mulla ja siskollani on 3 harrastuskoiraa jaettavana keskenämme, vaihdellen koiria toisinaan, ettei kummallakaan ole ns. omaa koiraa. Toiselle on välillä 2 koiraa, toisella 1. Ja joskus otan tietenkin Sanin mukaan Kajaaniin, vaikkapa jonkun pennun kanssa samaan aikaan. Et jos tilanne olisi se, että siskoni ei olisi koiraihminen ja mulla ois jo C&C koko ajan itelläni, niin eipä olisi pennun ottaminen oikein mahdollista.

Kesällä taas helpottuu kevään jälkeen, kun koirat saavat olla täällä kotona maalla, et nää pari kevätkuukautta on aika tiivistä sosiaalisesti eristäytymistä mun osalta, mut muahan se ei haittaa, koska koirat menee aina kaiken edelle ja niiden kanssa minä halajan elää ja harrastaa, mulle kun ne ei oo vaan kämpäntäytettä. Niin ja kaverit ovat onneksi innokkaita koiraihmisiä hekin, että lenkillä ja tokossa tulee käytyä heidän kanssaan, koirailun merkeissä siis.

En unohda muuta laumaa, vaikka pentu tuleekin taloon. Sanista ei ole harrastuskoiraksi, mikä on todettu jo monessa suhteessa. Vaikka Sani onkin nyt enemmän äidin koira, niin aion silti harrastaa sen kanssa kotona leikkimielisesti agilityä ja tokoa ja jälkeäkin aloitamme harrastamaan. Cicaron ja Caramelin kanssa jatketaan talven yli tokoa joka tiistai hallissa, ja keväästä aina kesään saakka, kunnes vuoden iässä aletaan tutustumaan agilityyn, tarkoituksena suunnata kurssille jossakin vaiheessa. Pennun kanssa aletaan tietenkin ihan alusta ja edetään perusasioista alkeistokoiluun porukassa, pienestä pitäen.

Toivon, etten saa mitään hamstraajapalautetta tästä hankinnastani, sillä vaikka jotkut ihmiset eivät pärjää edes yhden koiran kanssa ja kaverit, koulu ja bileet vievät kaiken ajan, eikä koiralle jää aikaa tai kiinnostusta, niin eihän se sitä meinaa etteikö joku pärjäisikin useamman koiran kanssa. Se on aika helppo tulla märisemään toisten elämästä ja hankinnoista, jos ei itse pärjää yhdenkään koiran kanssa ja toinen pärjää isomman lauman kanssa. Minä kykenen jakamaan siskoni kanssa ajan 3 otuksen kesken aivan loistavasti, ja se että itse tiedän voimavarani, riittää.

Pentueen nartut, Aurora ylimpänä. © Kasvattaja

Xmas Aurora

Jäääätäväää

Käytiin tänään rannassa lenkillä koirien kans, siskoki oli lenkil messis. Rymyttiin pitkin metsiä ja rantaa ja päätettiin piipahtaa jäällekkin, kun rannassa jää oli niin paksua. Sinänsä hauskaa, että lunta ei oikein paikoin ole näkyvissä ja kovin on säät ollu sohjon puolella, mutta tyypit silti hyppelee pitkin jäätä.

Hieman varoen siis kipitettiin pienen laumamme kanssa keskelle niemenpoukamaa, jossa venepaikkamme sijaitsee, ja siitä vielä kapean niemen yli loppuun järven ylitse. Nassikat liukastelivat ja rallittivat jäätä myöten ja tuli ihan mukavan mittanen, vauhdikas lenkki heitettyä. Eikä tainnut kenelläkään luita murtua vaikka kuperkeikkaa heiteltiin pitkin jäätä. Niin, koirat heittivät, emme me.

Aurinko laski hirmu nätisti, mutta kamera ei tarttunut matkaan... rrrr! Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Muhaha... Ihanku nuita fotoja jo ei tarpeeks ois mutku. Nii. Pitäs ottaa ja lähtä luistelemaan kun oli niin tasainen jää tuossa järvellä. Tosin sillon ei hurtat saa olla mukana tai tulee katkenneita varpaita. Iu.

Joululahjaksi saatuja mantteleita testailtiin, tässä hieman kuvasatoa siitä.

It's christmas time

Pennejen ensimmäinen joulu, ja Sanin kolmas joulu. Turrikat saivat maistella kinkkua ja pennut kävivät avaamassa itsenäisesti omat lahjansa, Sanin lahjan jättivät äidilleen. Haistoivat possunkorvat ja hetken kun olivat vahtimatta lahjojen kanssa niin johan ne kerkes nassuttelemaan. Nno, manttelit laitoin neideille joululahjapussukkaan ja herkkupurnukka sieltä tuli kans. Mukavasti sujui nassikoitten ensimmäinen joulu, Sanilla joulut menee jo ihan rutiinilla. Ei käyty ajamassa reellä tänä jouluna, oli niin sohjoinen joulu. Yleensä siis nakattu Sani reen kyytiin, joten tänä jouluna ois päässy 3 otusta rekeilemään.

Pentutapaamista on tässä mietiskelty järjestää Betty's pentujen, Lovely's pentujen ja Xmas-pentujen kesken. Pennelit ovat kaikki toisilleen sukua saman isän kautta, on sisaruksia ja puolisisaruksia. Ensi kesänä olisi harkinnassa järjestää tällainen pentutapaaminen, josta informoin pentujen nykyisiä omistajia tässä kevään aikana tarkemmin, katsellaan sellainen ajankohta joka sopisi mahdollisimman monelle, ja kartasta just ruksailin pentujen nykyiset olinpaikat, jotta tapaaminen saataisi keskitettyä mahd. keskelle kaikkia osakkaita. Tästä lisää myöhemmin!

Nyt on alustavasti mietitty, että tapaaminen sijoittuisi Korpilahdelle, eli Jyväskylän ja Jämsän väliin. Siinä ois Betty's pentujen puolisisaruksien kasvattajan mökki, jossa olisi koirilla turvallista tilaa liikkua vapaana, kaukana tiestä. Rockyn jälkeläisiä on yhteensä 23, ja siihen vielä päälle itse Roksu ja Sani, niin koiria tapaamiseen voisi tulla n. 25 kpl. Tuskin kaikki pääsevät, mutta toivottavasti ainakin suurin osa tulee, olisi hienoa nähdä Betty's, Lovely's ja Xmas pennut yhdessä vanhempineen! Pami eli meidän pentujemme puolisisarusten äiskä tosin ei tule mukaan näillä näkymin. Pitää tätä vähän kehitellä ja teen pian Facebookiin yhteisön tähän tapaamiseen liittyen.

Tuossa on linkki Facebookissa tuohon tapahtumaan http://www.facebook.com/events/315062621858592/ en nyt mene vannomaan että tuo näkyy niille, jotka eivät ole Facebookissa, mutta ainahan tuonne Faceen voi liittyä.

Mietteet

Kummaisaa, suuria suunnitelmia ensi vuoden puolelle, nyt vaan pitää miettiä että mikä on järkevää ja mikä ei... Helmikuussa pitäisi tietää. Ja ehei, Sania en ole pennuttamassa. Kertoilen myöhemmin tästä mystisestä suunnitelmasta, jos se varmistuu. Oon vaan niin innoissani ja liekeissä että tekisi mieli kertoa koko maailmalle, mutten voi vielä hehkuttaa, ennen kuin olen aivan varma asioista.

Ja Cicsun valjaat saapu tnn postissa, tuommoset Hurtan pinkit Y-valjaat tuli osteltua otukselle. Ja punnittiin tuossa koirat, elikkä Sani on 19kg, Caramel 11kg ja Cicaro 8kg.

Meijän nassikoille syntynyt puolisisaruksia 20.12.2011! 5 urosta ja 4 narttua, Xmas-pennut siis koteja vailla. Pennuissa on 50% shelttiä, 25% suomenlapinkoiraa, 12,5% saksanpaimenkoiraa ja 12,5% huskyä.

Tokotreenit

Jaksoinhan raahautua tokoilemaan, mentiin luokkalaisen kans hallille vasta melkein puol ysiltä, ni ei ollu nii armotonta tunku, ne ku ei nuo pennut vielä kestä ihan hirveetä häiriötä, mut jos vertaa alkukertoihin niin eipä ne ala muille inisemään ellei ne joudu olemaan pidempää aikaa ilman tekemistä. Puolisen tuntia treenasin turrikoitten kans, meni hei ihan jees! Ja sain jopa reilusti kuvia, jotka tosin vielä odottaa käsittelyä. Treenattiin tällä kertaa seuraamista tiiviimmäksi ja nopeammaksi siinä mielessä että tein jyrkkiä äkkikäännöksiä oikealle ja vasemmalle, puolelta toiselle ja intervalliharjoituksia kokeilin myös, eli vaadin otuksia seuraamaan eri temmossa. Caramel tajusi tämän ihan ykköskerralla, Cicaro meinaa vielä etuilla ja häslätä.

Lisäks harjottelin paikallaanoloa, joka sujui ihan mukavasti sekin. Kontakti oli tässä kateissa, muualla riekkuvat koirat kiinnosti enemmän. Ja tietysti sarjana istumista sivulle - maahanmenoa sivulle - istumista sivulle ja tämä sujuu jälleen Caran kans hyvin, mut Cicsu ei malta millään odottaa sivulla. Maltillisuutta pitäisi tuon hamsterin kans treenata, muuten ok. Luulen edelleen että tuo Cicsu näyttää kyntensä agilityssä, eikä tokossa. Tosin agissakin vaaditaan malttia, mut ei ehkä ihan niin paljon ku tokossa, mikä vaatii hermoja ja itsekuria. Mitähän muuta me treenattiin tänään. Niinno luoksetuloa... seisomista... siinä kait ne. Nakit kelpas nassikoille ja treenit oli kyllä onnistuneet, nyt sitten joululomalle treeneistä!

Vielä melkoinen satsi kuvia tokosta tässä näin, olkaapa hyvät.

Kaitsu ja vauhdikas seuraaminen

Koiranvaihtoviikot

Kartsu seuraaaa

Pyydän sivulle.

Trollface, koirat vaa riehuu!

Ai mikä nappisilmä.

7kk!

7kk!

Kaitsu söppäilee.

Luoksetuloa.

Melko puhdasta tokoilua...  koirat hais hiekalta vielä kauan
tokoilun jälkeenkin.

Chessy vaihtaa omistajaa

Betty's Chestnut eli Kira vaihtoi kotia omistajansa muuttuneen elämäntilanteen ja siitä seuranneen ajanpuutteen vuoksi. Kira muutti Helsingistä Kuopioon. Chestnut pääsi maalle mukavan perheen koiraksi.

Kaikki tuhotaan ja kaikki kielletään

Pennelit alkaneet tuhoamaan mun omaisuutta. Näköjään se ikä tuloillaan, kun kaikki joutuu hampaiden väliin. Eikä tämä ole eroahdistusta, koska ei nassikat tuhoa mitään mun ollessa poissa, vaan kun nukun. Pitääpä alkaa nostamaan kaikki irtotavara kauas pois noiden hampaista, koska en voi nukkuessa kontrolloida sitä, mitä nuo tuhoaa. Lenkkeillään tunti taikka kaksi joka päivä reilussa temmossa, riekutaan pihalla ja tokotellaan iltasella, joten ei voi ainakaan olla siitä kiinni etteikö nuilla riittäs aktivointia päivässä.

Valkeuden sankarit

Matkattiin siis taas junalla pentujen kans Kajaaniin. Junassa lapset matkusti taas tosi järkevästi ja rauhassa. Oli aika huvittava ja outokin tilanne, ku siinä sitte lemmikkivaunun läpi kulki joku koirafobiainen matkustaja, ja se siitä ovelta kurkkas varovasti ja huomas mun koirat, niin hää sano mulle et pelkää koiria, et voisinko mä pitää niitä kaukana. No tietysti pidin, mut pennut ihmetteli ku ihminen silleen pakoilee niitä pitkin seiniä ja hiipii ohite, joten pennet nykäs hiukan tätä pelokasta matkustajaa kohtaan, ja se läks vikkelään veks siitä. Koetin selittää ensin siinä että nää on pentuja, ei nää mtn kellekkää tee, mut eihä pelkoo niin vaan hallita... En silti voi käsittää ite, mite koiria voi pelätä, etenkää tollasia nassikoita!

Pennelit on ollu taas niiin nätisti Kajaanissa messissä. On lenkkeilty pitkiä lenkkejä koirapuiston ja Lohtajan seuduilla, tavattu toisia koiria ja tokotettu kotona iltaisin. Pennut on nyt hoksannut sivu-käskyn, viimeinkin. Seisominenkin sujuu jo hieman paremmin, mutta Caramelille se on vaikeampaa. oon tehny ny tällasta sarjaa uutena pennuille kun tajusivat sivu-käskyn: seuraa-sivu-maahan-sivu, ja oon palkinnu ihan hurjasti niitä ku tuo onnistuu niiin hyvin, ja pennut on ihan kikseis tuosta sarjasta nyt ku siitä saa hirmuset kiitokset! On nuita aika helppo motivoida kyllä.

Tänään tarvottiin metsälenkki, ei tehty ku tunnin lenkki ku eilen lenkkeiltiin kahen tunnin lenkki koirapuistossa. Kämpille palattua koirien mahan alla ja tassuissa roikkui armottomat lumipaakut, piti pitkän aikaa suihkussa niitä sulatella ettei ois tullu vesivahinkoa kämppään.... köh.

Cicsulle etin koko ajan uusia valjaita, entiset alkaa puristamaan inhasti! Parista kyselinkin jo. En taho niitä L-mallisia, koska niistä koira pääsee niin helposti irti, ainakin oman kokemukseni mukaan. Vaikka eihä nuo kisko tai rieku silleen että ne niistä yrittäskää pois, mut hui en silti uskaltas lenkkeillä tos isol tiel ilman kunnon valjaita.

Mätsärit ois 7.1 Kajaanissa, pitää sinne kyllä ehdottomasti mennä pentujen kans, jos vaikka saisin kaverin varahandlaajaksi toiselle koiralle, jos tarve vaatii. Ja koiranaulakko on mätseis aina iso apu! Mut, ensin on pentujen ensimmäinen Joulu ja kaikki muu.

Otin tossa kotona vkl joulukuvia koirista, tässäpä muutama. + Kaiksun lumipaakkuhousut!
PS. Aion vaihtaa ulkoasun värin varmaankin ruskeanharmaaksi tässä lähiaikoina, vähän tavallisemmaksi kuin tämä vauvanpinkki, ei oikein enää sovi nykytilanteeseen. PPS. Tungin sittenkin ensin jotakin jouluista taustaa.

Käytiin vielä tokossakin tuossa iltamissa, mukavastihan nuo pennelit jaksoivat tokottaa vaikka just oltiin lenkkeilty. Unohin siis ton tokon ihan täysin ja käytin koirat lenkillä, mut eituo näyttäny haittaavan :D

Tuut tuuut

Jeah, junailtiin Fädiksen kans Kuopioon, alkumatka taas piippausta mut loppumatkan otus nukku penkillä, konnariaki moikkas mukavan hillitysti. Vaunussa oli 4 sekarotuista turrikkaa Sani mukaan lukien, ja loppumatkasta pari jänöäkin liittyi vaunuseurueeseen, koirat niitä ihmetteli aikansa. Nyt ollaan yötä Kuopiossa wss Kodan ja omistajansa luona. Käytiin äsken koirapuistossa, siel oli 6 koiraa ja leikit saatiin pystyyn. Lapparipentu varasteli Sanin huivia alituiseen. Huomenna matka jatkuu kohti Tervoa.

Kainuulaisittain

Sanskun kans matkattiin junalla Kainuuseen, ja hyvin turre matkas junassa. Vinkuilihan se alkuun omaan sulokkaaseen tapaansa silmät pullistuneena, korvat luimussa, tuskastunut ilme hiirulaisen pärstässään, mutta rauhoittui torkkumaan pitkin pituuttaan keskelle junan käytävää ajallaan, jotta matkustavien ihmisten elämä olisi taas hieman vaikeampaa! Näin se VR toimii lemmikkivaunussa jooo. Matka sujui rattoisasti Jan Fennelin teosta "Kuuntelen koiraani" lukemalla, on muuten hyvä kirja, ostakaa ihmeessä jos näätte jossaki, avarsi tällaisen koko elämänsä koirien kanssa viettäneen ihmisenkin maailmaa (huh ku kuulostan ikälopulta), ja oon aina sanonu ja ollu sitä mieltä et kirjat on turhia, niistä mitää uutta koskaan opi. (Paitsi skolekirjat okei). Mut tuo kyllä oli kannattava ostos, opettaa ihmisen koiransa johtajaksi laumanmukaisella käytöksellä, ilman pakottamista ja alistamista, ja lähes kaikki ongelmat häviävät jo sillä.

Tänään kävästiin parin tunnin lenkki koirapuiston suunnilla ja tossa ihmisten keskuudessa, hassua miten otus ei reagoi ihmisiin tai toisiin koiriin millään tavalla, kun pennut reagoi vielä toisinaan herkästi kaikkeen. Sansku kipitti hihna löyhänä vierellä ja ohitti kaikki kulkijat mallikkaasti. Melekone cityrakki! Koirapuistossaki kävästiin vaikka Sanilla onkin juoksut, mutta hakeuduin tietysti vain sille puolelle, missä EI ole uroksia. Toiselle puolelle kuitenkin tuli vähän ajan päästä seropiuros, joka oli kovasti kiinnostunu Sanista ja Sani siitä. Turre tarjos ihteesä urokselle aidankin lävite, ei näköjään turre saanu riittäviä traumoja kuudesta pennunriiviöstä aiemmin. Njoo en viittiny sitä urosta kiusata enempää vaa lähettii koirapuistosta, tosin sulhoehdokas seurasi meitä koirapuiston puolella niin kauan kunnes aita loppui, inahti ja tajusi ettei löytänyt elämänsä naista sillä erää. Raukka.

Kotimatkalla Sani nappasi päästäisen kiinni ja ois halunnu lähtee supikoiran jäljille, mutten ollut itse jostain syystä aivan yhtä innokas lähtemään keskelle umpimetsää tarpomaan pahaisen otuksen jäljille, toisin kuin Sani oli. Sjeps, nyt otus nukkuu sikeästi, huomenna taas lenkkeillään ahkerasti.

Tavoitteet ensi vuodelle

Selventäen omia ajatuksiani, rustailen tähän vähän mietteitä ensi vuotta ajatellen... Tavoitteena olisi treenata ainakin tokojuttuja pentujen kans reilusti, niin että ALO-luokan liikkeet olisi mukavasti handlassa. Agia voisi siinä keväällä-kesällä alkaa harjoittelemaan, niin että hypyt kuitenkin jää vielä puomitasolle, mutta että kaikki esteet olisi kutakuinkin tuttuja ja yleisesti ohjaaminen voisi sujuilla jo kivasti. Ainaski agin alkeiskurssille suunnataan, opetellaan ekalla kurssilla suorittamaan jokainen este oikeaoppisesti, ja myöhemmin jatkokurssilla ratojen harjoittelua. Aikanaan sitte mölleihin, jos sinne saakka joskus päästään.

Tietysti aiomme myös kierrellä kesän aikana reeeilusti mätsäreissä. Kesän vietän osittain Tervossa, joten siellä korvessa mahikset sosiaalistaa nassikoita ovat hyvin hyvin rajalliset, elikkä talven yli aina kesän alkuun saakka pyrin pitämään pentuja Kajaanissa mukanani mahd. paljon.

Sanin kanssa taas pyritään pysymään timminä, kokeillaan jälkeä ja tokoillaan aina kun Sansku on mun mukana Kajaanissa. Ja hyppy ja ruutu ois kans aika mukavia opetettavia, niitä en tosin ole koskaan itse opettanut turrikoille, mut ei kait oo kovi vaikeeta. Agia voisi mielenvirkeydeksi harrastaa, vaikka Sani onkin aivan liian hidas siihen lajiin. Lonkka- ja kyynerkuvissa käydään kans pentujen kans joskus ensi vuoden lopusta viiva vuoden 2013 alusta.

Siinä kait sitä onkin sitten tavoitetta, jännä kattoo mitä toteutui, kun taas vaihtuu vuosi suuremmaksi.

Hei me matkataan

Huhu, kuulin sitten että koneeni saattaa olla huollossa vielä parikin viikkoa, että ei onneksi ärsytä tai mitään. Jep, ja kamera ei tunnista muistikorttia, että nyt hajoaa kaikki tekniikka. Onneks kamru menee huoltoon, jos vika on rungossa eikä kortissa... testailen kotona, kortin alustin jne mut eipä pelannut, joten testaan toisella kortilla. Kuvia jonossa joku 600kpl odottamassa käsittelyä jne, mätsäreistä lähtien, että kiirettä pitää.

Noh, tokotreeneissä on käyty pennejen kans ja vielä niitä hieman halli ja sen kaikuvuus hermostuttaa mut oon silti saanu reenailtua niitte kans siellä aika mukavasti. Muutenkin on sujunut hyvin, lenkkeilty pitkiä lenkkejä ja käyty koirapuistossa, ja eilen matkattiin junalla Kuopioon Kajaanista. Pennelit nukku pitkällään ja söivät puruluita, ihan rauhassa ottivat onneksi matkan. Eivätkä välittäneet vaikka ohi kulki siivoojaa ja konnaria, olivat niin aikuisia että.

Kaverilla olin nyt sitte Kuopiossa yötä pentujen kans, ja taas ne ei osaa sisäsiisteyttä vieraassa paikassa. Mun kämpillä ainoastaan osaavat, ilkee homma mut jaa-a. Koda walesinspringerspanielin kanssa ovat sitte riehuneet täällä, Cicaro on ihan in lööv Kodaan! Läimii Kodaa tassulla ja seuraa ja pussailee, ähähä. Koirapuistossa tosiaa kävästii eilen iltasella, ja siel oli hirveesti lössiä. Ensin nappulat pelkäs ku toiset koirat tuli niin reippaasti luokse ja nuuhkimaan, Caramel tapansa mukaan alkoi kiljumaan paniikissa, mut en siitä välittänyt, niin hetken päästä ne oli OK. Draamaprinsessa tuo Cara, Cicsu otti vähän paremmin.

Huomenna ois mätsärit tääl Kuopios mut ei viiti aikataulua entisestään kiristää, joten ei mennä sinne. Mätsejä tulee ja menee, etenkin Kuopiossa. Kohta varmaan koirien kans kävästään lenkillä, ehkä jopa koirapuistossa, ja sitten Tervoa kohti ja pennelit pääsee taas äiskänsä kuritukseen. Ja sunnuntaina Sanin kans junalla takaisin Kajaaniin, saa seki vähä erityishuomiota välillä.

Tuholista

Pitäs vissiin ihan muiston vuoks kirjata ylös, mitä termiitit ovat saaneet aikaan...

• ainakin 4 paria kenkiä
• valokuva-albumi
• kännykkä
• televisio
• pehmoleluja
• lukemattomasti kyniä
• rei'itin
• tekokasvi
• CD-levykoteloita
• DVD-kuoret
• kansioita
• vihkoja
• lapaskori
• herätyskello
• lämpöpatterin säätörengas
• lukuisia matonkulmia
• kissanhiekkalapioita
• PS1-ohjain
• kynäpurkki

...

Mätsäreitä, tokoa ja uusia temppuja

Nöneee, tekipä HP:n uskollinen tietäväinen koneeni sen jälleen kerran taas, että tusahti kesken syksyn. Heeell yeaah kiitän ja kumarran ja taputan kovasti kanteen. Eli tietsikka räjähti käsiin again. Nyt hankin sen kovalevyn jo oikeesti, hävis taas kaikenlaista... tikuille tosin pelastin jo kuukausia sitten Sanin tärkeät pennutusaikakuvat, että ne on kaikki ONNEKSI tallessa, ja siskolla kans täs koneellaan kaikenlaista tallessa. Njoo kaikkee muuta silti hävis, mut elämä on.

Pentujen kans tultiin vkl kotiin, viime tiistaina treenattiin taas tokoa ja kovasti ottivat häiriötä mutta toisaalta keskittyivät aina aikansa ihan hirmuisen hyvin. Halli on aina täynnä koiria, lapset juoksee tömistellen ihan vierestä kuin härnätäkseen pentujemme keskittymiskykyä ja osa koirista riehuu ja rallittaa innokkaana omistajiensa kanssa, joten onhan tuolla aina melekonen vilske ja meno. Oon aatellu että menisin sinne joskus ysin jälkeen mielummin, ettei ois halli ihan tupaten täynnä koirakkoja. Ipanat tarvii vielä niin paljon tilaa, kun häiriötä ottavat herkästi.

Etsimistemppua alettiin harjoittelemaan tossa viime viikolla, ja ipanat sisäistivät idean hitaasti mutta varmasti. Nyt nassikat tylsistyttyään alkavat nuuskimaan tuttuja herkkujen piilopaikkoja herkkujen toivossa, hähää, ne muistaa. Kaikenlaista muuta pientä temppuilua on melkein joka ilta harrastettu.

Sisäsiisteys kämpillä OK, kotona aivan totally hukassa. On se jännä. Hetken tottuu siihen ettei tarvi olla siivoamassa jätöksiä niin eikun tuut kotia ja ipanat unohtaa sisäsiisteyden. Syitä voi olla monia, joko entiset hajut matoissa ja lattioilla, tai muuttunut elämänrytmi ja se ettei nää malta kotona käydä puskassa niin hyvin kuin tuolla Kajaanissa malttavat.

Hmhm ihan hirveetä pitää tällanen pakkotauko bloggaamisesta kun niin paljon tapahtuu kaikkea...! Muttamutta, tänään oltiin siis ensimmäistä kertaa mätsäreissä ipanoitten kans. Sani joutui taas pettymään kun ei päässyt mukaan, vaikka ei se ois kuitenkaan määränpäästä ilahtunut :| Ai, toi koira muuten kaks viikkoa sitte ku lähin kotoa Kajaaniin pennut takapenkillä, oli istunu kaks tuntia ulkona mua oottamassa, eikä suostunu tulemaan sisälle.. Voi toista, aatteli et mä hylkäsin sen. On se jotenkin niin mun koira, jää tolleen kaipaamaan ja silleen. :< Tuli heti kauhee ikävä Sanskua ku muori kerto tuon. Njaa mutta jatkellen mätsäreistä, eli siis odotukset eivät olleet korkealla, ihan lähettiin testimielessä liikkeelle. Tavoite oli, että ipanat eivät ainakaan mitään pelkäisi tai vetäisi hermoromahduskohtausta ketään tai mitään kohtaan.

Kyllä nuo aina yllättääkin, näköjään sosiaalistamisesta jo jotakin hyötyä ollut kun ipanat olivat niin järkevästi mätsäreitten ajan. Vieraat koirat ja ihmiset ei pelottanu ku ihan vähäsen hetkittäin Caramelia, mutta parilla iloisella sanalla sain sen epävarmuuden pois. Hieman saatiin luvan kanssa nuuhkaista paria vierasta koiraa ja hännät heilui. Lähtö vähän venähti ja stressasin ite että myöhästytään ekoista mätsäreistä, mut hyvin kerettiin osallistumaan ja pyysin että saan esittää kummakki koirat ite et silleen sijottavat meijät "lähtöjärjestykseen". Ei päästy pikkupentuluokkaan, koska koirat on seropeja... Toi oli vähän yllätys, mut toisaalt ihan viisas järjestely, koska oli kuitenkin erikseen luokka jo sekopeille niin niin, asia ois ollu erikseen jos ei ois ollu luokkaa sekopeille.

Odoteltiin just mukava aika siinä ennen kehän alkua, sekopien luokka oli jälleen ihan viimeisenä... Sanin kans ois tuo ärsyttäny, mut pennut kerkes just kivasti totutella hälinään ja menoon. Odoteltiin siinä ja nassikat muutamat kerrat jotakin koiraa haukahteli, mut kontaktin ottamisella meni ohi hienosti haukkumiset. Pihalla käytiin aika tiheeseen etteivät vaan sisälle halliin tekisi, eivätkä tehneetkään, hienot neidit. Monirotuisia oli vain 4kpl, mitä sinänsä harmittelin, kun sijoituttiin väkisin, eikä saanut todellista tuntua siitä, miten meillä oikeastaan meni. Cicaro esiintyi ensin numerolla 3, ja sai sinisen nauhan. Caramel esiintyi numerolla 4 saaden myös sinisen nauhan. Meil on sinisen nauhan kirous, vain yksi punainen saatu ja 11 mätsit takana koirien kans yhteensä!? luusereita ollaan joo. Vastassa oli aikuisia seropeja pari kappaletta siis. Sinisessä kehässä en voinut ite kumpaakin esittää samaan aikaan, joten kaveri esitti Cicaron. Cicaro oli SIN1 ja Caramel SIN2.

Ihan himputin hienoja neitejä oli kehässä! Pelkäsin että Caramel epävarmana herkkiksenä vetelee siellä kyyryssä ja pelokkaana ja Cicaro häslää ja pomppii tuomarin naamalle jne, mut kummatkin seurasivat oikein mallikkaasti kontaktia ottaen ilman pomppimista. Ookoo, mätseis ei kontakti ole niinkään oleellinen mutta itse tykkään siitä että meno on ns. tiivistä ja koira hallinnassa jne kun se on kontaktin alaisena. Ja kuulema monet tuomarit tykkee kontaktista. Seisominen oli hieman heiluvaista, sitä on kovasti tässä harjoiteltukin, mutta neidit on niiin liikkuvaista sorttia että. Kyllä ne malttoivat ihan muksasti seisoskella mutta eivät kuitenkaan ihan niin hyvin kuin olisivat voineet. Tuomarin antoivat tutkia hännät heiluen, hampit sai kans kattoa vastustelematta. Tässäkin pelkäsin että stressiperse Purjomel pelkää tmv mutta osoittautui aiheettomaksi pelot, ja Cicaron suunnalla pelkäsin sitä että se hyppii naamalle ja on yliriehakas, mut eei ku se otti tosi viileesti tuomarin.

Joo, ylpeä saan olla neideistä, oli tosi onnistunut päivä. Tavoitteet ylittyi reilusti ja innolla odotellaan, jos parin viikon päästä käytäs toiset mätsit. Pakko vielä kyllä sanoa, että kyllä se vähä jossaki syrämmenpohjalla ärsyttää että tuomari ei tavallaan ottanut huomioon sitä että 5kk ikäiset pentumme esiintyivät niinkin mallikkaasti aikuisia koiria vastaan, vaan sinistä nauhaa laitteli tulemaan... Jep, en pidä siitä että aina syytellään tuomaria kaikesta, mutta ei saatu tälläkään kertaa itsenäistä rinkiä vedellä, ja toinen koirakko sai. Emt miks noin käy meille monis mätseis, onko iha joku järkisyy tuomarilla et haluaa tarkastella tiettyä koirakkoa viel uudelleen ja toista ei tai... emt. BIS-kehään ei SIN1 mennyt tällä kertaa, koska järjestely oli muuttunut siks et esitin ite kaks koiraa.

Mut joo, en vinetä tai mtn mut hieman kummasteltiin tätä vaan siinä, et oli meijän ipanoille kuitenkin aika kovat vastukset sinänsä ottaen iän jo huomioon. Muutesi tuntu vähän ihmeellisesti valikoivan päinvastoin tuo tuomari nuita sijoittujia jne, esmes Cicaro hötkyi sinisten kehässä seisoessa ja kävi jopa selälleen makaamaan, ja Caramel oli ihan viileenä seisoen siinä mukavasti, ja silti Cicsu sai ykköspaikan. Kaipa se tuomari vaan tykästy tohon hamsteriin sitte, emt, mätseis on niin paljon kaikki kiinni tuomarin mielestä et arpapeliä melkein. Mutta, meni niin paljon paremmin päivä kuin oltiin odotettuki et en valita, vaikka arvioinkin tuomarin käytäntöä.

Sjeps, palkinnoksi tuli pari kumista lelua, Royal Caninin joku-lie-liina jossa taskut (joku näyttelypöytätason liina??), herkkuja ja pari lahjakorttia Mustiin ja Mirriin, jotka käytiin heti törsäämässä röhkivään possuleluun, pienempään vinkuleluun, possunkorviin, henkitorviin, herkkuluihin jne. Kylläpä oli nassikat väsyneitä. Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä pentujen kans tuhlaamassa lahjakortit, ipanat sai kovasti kehuja söpöydellään putiikissa ja saivat ihmetellä ja nuuhkutella kaikenmaailman herkkuja.

Pitää vielä sekin muistaa mainita että Caramel onnahteli muutaman päivän tuossa ennen mätsäreitä, mutta ei onnu enää. Ai, ja ipanat täytti 6kk tuossa marraskuun alkupuoliskolla, on ne jo vanhoja oijoi.

Mätsäripalkintoja, myös taustan pyyhe

M&M:stä vinkuleluja lahjakorteilla

Elelyä Kainuussa

Nonee, viikonloppukin hujahti koirapuistoillessa ja lenkkeilessä taajamaseudulla. Pennelit eivät enää välitä oikeastaan ollenkaan kolinoista, joita kuuluu kämpillä ollessa naapurista tai ulkoa. Vain kerran ovat taineet mennä ovelle inahtamaan jollekin äänelle ja siinä se. Alussa ne sinkos jokaselle rasahdukselle haukkumaan...

Lenkit sujuilee taajamaseudulla paremmin, kaikenmaailman kulkijat ohitetaan kiinnostuneena hännät heiluen ja luoksekin yritetään päästä, tosin ei armottomalla vetämisellä sentään. Koirat ohitetaan paremmin, niitä katsotaan kyllä korvat pystyssä kaukaa eikä haukuta tmv, ja ohituksessa eivät edes yritä luokse. Ihan kiva että pidättäytyvät toisista koirista tuolla tavalla lenkillä, kun lenkillä ei ole lupaa mihinkään singota tai mennä luvatta tutustumaan. Ainoastaan, jos lapset leikkivät ja kiljuvat jossakin puskassa tai jossakin kaukana häärää ihminen jotakin jännää, on pentujen ihan pakko saada ilmoittaa niistä minulle. Ne lähinnä haukkuvat tällaisille kulkijoille, ja silloin kiinnitän niiden huomion samantien itseeni ja jatketaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sjeps, koirapuistossakin käytiin ja siellä sujuili hienosti. Edelleen Caramel turvautuu minuun jos sitä pelottaa tai se on epävarma, mutta en silloin kiinnitä siihen itse mitään huomiota. Yleisestä käytöksestä vielä että vieraat otetaan vastaan aika riehakkaasti hyppien, mutta jäänee tuokin tapa pois kunhan saavat malttia joskus, neuvon niitä ja vieraita toki aina, kuinka tulisi toimia, en siis odota että laumanmukainen käytös itsestään häviäisi.

Tänään löydettiin jälleen uusi lenkkipolku, joka kiertää mäntyisen metsän siimeksessä, aivan mahtava lenkkipaikka keskellä ei-mitään, missä voi koiratkin olla huoleta irti. Ja niin nättiä seutuakin vielä kaikenlisäks. Harmi vaan, että talvella siellä ei voi rämpiä... ellen keksi lumiauraa, jota koirat voivat vetää perässään. Joku tekisi siinä vaiheessa minusta jo ilmoituksen hoho.

Njoo vettä ripeksi hieman ja pennut melskasivat lätäkössä ja mudassa itsensä pesukuntoon, ja nukkuivat lenkin jälkeen muutaman tunnin. Herättyään Caramel ontui selkeästi oikeaa takastaan ja koetin sitä hieroa ja tunnustella että missä mättää, mutta eipä siitä selvyytä saanut. Hieman se jo paremmin kipittää nyt, että jospa se koipi vain niukahti tai jumittui isot takajalan lihakset, kun ensin lenkkeiltiin niin kylmässä ja lätäkössä riehuivat vieläpä ja sen jälkeen turre oli liikkumatta usean tunnin ajan. Kattellaan huomenna, onko yhtään parempana.

Torkkutauko (:

Sekopit koirapuistossa

Toka kerta koirapuistossa.

Mom, these voices makes me mad

Ai miltäkö meidän lenkit kuulostaa? "REEEUNAAAN, VETO SEIS... MENEMENE, TUUS NY, HIEENO!"

Cicaro tuppaa syöksyilemään keskelle tietä, Caramel vetää ja Cicaro ei tykkää kun autot ja isot rekat kiitää ohi pitäen kovaa ääntä. No, ainakin turret ny alkaa hahmottaa noiden kahden em. käskyjen merkityksen. Onhan nuo hihnas ollu nassikasta saakka, ja Sani kulkee vetämättä hihnas et tässähä sitä taas koulutellaan arjen keskellä nuista koiria. Oli vaa nii hauska ku sai koko aja jotaki käskyjä jaella ipanoille tos aamulenkillä. Meinasin koulustaki myöhästyä ku keskityin niin neuvomaan otuksia. Nyt nassikat rallittaa sohvan ympäri ja jahtaa toisiaan, on nuo melkosia menijöitä kyllä!

Pentujen tokotreenit

Nönee, ekat tokotreenit onnellisesti ohitte. Hieman pentuja jänskätti ja halli oli tupaten täynnä koiria, mutta pienen alkuhämmennyksen jälkeen sain pennut makkaranpalojen avulla keskittymään minuun ja unohtamaan muille koirille rähjäämisen. Pidin pentuja huoletta irti, nämä kun eivät ainakaan muiden koirien tai ihmisten luokse ole rynnimässä.

Laitoin toisen ipanan kiinni siksi aikaa, kun treenasin toisen kanssa muutaman minuutin. Seuraaminen, paikallaanolo, istuminen ja maahanmeno sujuivat tosi hyvin. Sivulletuloa pitää harjoitella ja paljon, sitä kun ei kumpikaan oikein osaa, vaikka se tuntui ihan pikkuisena sujuvan edes jotenkuten. Kun hallista ysin aikoihin olivat poistuneet kaikki muut koirakot, paitsi treenikaveri koiransa kans, päästettiin koirat irti ja saivat riehua keskenään. Caramel meinasi alussa pelätä kohtijuoksevaa pikkukoiraa, mutta lopulta osasivat leikkiä yhdessä ihan rennosti ja vauhtia piisasi. Cicaro yritti haastaa Lucasta leikkimään jo heti sen tavattuaan, Caramel heilutteli ujosti häntää ja nuuhki mutta oli kuitenkin aika varovainen.

Aivan juu ja tänään käytiin koirapuistossa 12 aikoihin, siellä pennut tapasivat riehakkaan bokserinuorukaisen, joka ei oikein soveltunut pentujen kanssa yhteen liian rajun leikkityylinsä vuoksi, mutta pian sinne saapui rauhallinen seropipoika, joka ei ollut pentuja kohtaan tungettelevainen, ja pennut uskalsivat jo hieman ottaa kontaktia vieraan koiran kanssa. Käytiin kans yhes kaupunginosas käppäilemäs, jossa ipanat rähjäs taas harmikseni kävelijöille. Kuitenkin vähän ajan päästä rentouduttuaan ne eivät välittäneet ihmisistä, vaan ohittivat ne hännät heiluen. Pyöräilijät on OK, mutta kävelijöitähän ne eivät tuolla korvessa kotona tavanneet koskaan, joten ihmekkös että niille nyt pitää rähjätä. Caramel menee ihan hysteeriseksi toisinaan kun se näkee jossakin liikettä, ja ipanat yllyttävät toisiaan haukkumaan.

No, hyvä että nyt sain pennelit kämpille mukaan, niin saavat kunnon sosiaalistusryöpyn, ja jos kaikki sujuu hyvin, niin pidän niitä täällä enemmänkin. Halajan nuista sosiaalisia otuksia, ja siedätyshoitoa ne ainakin tänään saivat aamusta iltaan, ja pieniä parannuksia käytöksessä oli huomattavissa jo yhdessä päivässä. Kyllä tämä tästä.

Kuinkas sitten kävikään

No ihan hyvin kävi. Saimpas olla Cicarosta ylpiä eilen yöllä kun olin aikeissa ruveta ite nukkumaan, ja Cicaro istu sängynlaidalla ja vinkui. Päästin sen ulos ja se teki samantien pissit ja juos vielä mehtään isommille asioille. Hemmetti että hieno tyttö! Se ois iha hyvi voinu vaa tehä eteiseen mut ei ku se pyytää vinkumalla iha ite ulos eikä viivyttele siellä edes asiaansa kauempaa. Oijoi, hyvähyvä.

Aamusella kun ennen kouluunlähtöä päästin turrikat pihalle, niin kumpikin hoiti asiansa taas hienosti, eikä yöllä ollu tullu kummaltakaan sisälle. Jees, rauhallisin mielin jätin pennut odottamaan kun kävin 4 tuntia koulussa. Olivatpa taas olleet sisäsiististi koulupäivän ajan, hienoa neidit! Ne ei näköjään osaa lieassa vielä kulkea tuonne metsänreunaan, pyörivät vaan tuossa auton vierellä. Cicaro ihmettelee liean rullaavaa ääntä jos se liikkuu johonkin suuntaan, joten totuttelua edessä että tajuavat lieassa toimittaa tarpeensa. Toistaiseksi siis hoidellaan asiat irti. Jees, ei täs muuta, tänään kasilta tokotreenit ja kohta kävästään lenkillä ja kaupallakin siinä myöhemmin.

Treeniä aiemmin kotona.

Karvamytyt kiepillä takapenkillä

Koittihan se tämäkin päivä joskus. Väittelin ipanat mukaani Kajaaniin, rähäh. Hieman arvelutti kyllä, miten Purjomel alias Caramel jakselee 2½ tunnin mittaisen ajomatkan purjoamatta takapenkillä. Tietysti, kun olin valmistautunut pakkaamalla auton niin, että takapenkille en tavaraa tunkenut, jotta ne eivät olisi sitten aivan koiran oksennuksessa ja jättämällä päiväruuat koirilta pois ja asettelemalla viltin mahd. suojaavasti takapenkille jne, niin kukapa se EI  purjonnut yhtäkään kertaa koko pitkän ajomatkan aikana, tädää. Cicaro ja Caramel matkasivat nukkuen ja välillä istuskellen koko matkan Kajaaniin siinä iltasella kun lähdettiin ajelemaan, ei moittimista neideissä. Kun matkaa oli jäljellä 20km, nousi Caramel ylös, nojasi korvat luimussa selkänojaan ja oli aivan paikoillaan, ajattelin, että ei ihan selvitä matkasta ilman purjoiluja, mutta puhelin siinä Caralle vähän aikaa ja kehuin sitä, niin se rupesikin takaisin nukkumaan ja pennelit heräsivät seuraavan kerran vasta perillä.

Oli se ihmetys kun saavuttiin kämpille, joka nurkka nuuhkittiin kuin ois uuteen kotiin saavuttu. Tai tavallaan se niin kävikin, tosin omistaja ei vaihtunut. Tai okei, nyt pennelit ovatkin vain ja ainoastaan minun holhottavanani. Laitoin pennut samantien pihalle ja saivat siellä olla narun jatkeena aikansa, ja otin ne sitten sisälle niin eikös sisäsiisteys horjunut heti uudessa kodissa ja ilmestyi tavaraa matolle ja keittiöön. Yön nukkuivat levottomasti, joka äänelle ja kolinalle piti haukkua ja rynnistää ulko-ovelle, mutta kieltelin niitä pitkin yötä ja aamullakin vielä, niin kaipa nuo tuosta rauhoittuu ja sopeutuu. Yön olivat täysin sisäsiististi!

Tänään rajasin ipanat koulun ajaksi isohkoon eteistilaan, jossa on lattialaatoitus, joka kestää pissatkin. 6 tunnin koulupäivä oli, ja ipanat olivat maistelleet uuden uutukaista lapastelinettäni, jonka juuri hankin kämpille, ja hetken verta itkettyäni ja sisäistä raivoa hillittyäni siivosin eteisen (eivät olleet sisäsiististi koulun aikana, mutta osasivat tehdä onneksi kaiken lehdelle..) ja pennelit kieppuivat ja riekkuivat aikansa, ja sitten piipahdettiin koirapuistoon, nuo otukset ekaa kertaa minulle jo tutussa koirapuistossa. Alkuun piti nostella kaikki villat pystyyn ja haukkua ja hermota, mutta parin rauhallisen kääpiökoiran seurassa uskalsivat jo häntää heilutella ja leikkivätkin, tosin eivät vieraiden koirien kanssa. Ohi menevät kävelijät ja osa pyöräilijöistäkin piti haukkua, mutta vähän ajan päästä ne eivät enää niin pahasti kiinnostaneet. Sittempäs tuli viereiseen aitaan musta snautserintapainen, ja sille Caramel muris ja haukku karvat pystyssä ihan hurjana, ja sain sitä rauhoitella pitkän aikaa ennen kuin hieman rauhoittui.

Hieman kurjaa tuo että vieraat koirat neitejä pelottavat, mutta rutiinilla tuokin menee ohitse. Toivon mukaan Caramel ei enää saa ketään vierasta koiraa niskaansa, tai menee totaalisesti sen osalta luottamus toisiin koiriin.  Kaverin koirahan siis tuli sen päälle joku viikko takaperin... Onneksi kuitenkin vieraiden ihmisten luokse ne menivät oma-aloitteisesti ja nätisti arastelematta. Alkuhämmennyksen jälkeen nuo nyt osaavat jo olla paremmin, eivät joka kolinalle hauku. Yksinoloon ne tulevat tottumaan, samoin kuin toisiin koiriin ja ihmisiin. Eivät ne tuolla kotona näe kuin samoja tuttuja koirakavereita, joiden kanssa ne ottavat ihan rennosti, että nämä vieraat kontaktit on nyt tosi tärkeitä, ja niitä noille järjestän mahd. paljon. Huomenna on tokotreenit hallissa, katsellaan sitten että meneekö sielläkin ihan rähjäämiseksi vai pystyykö jo loppuajasta rauhoittumaan ja kuuntelemaan edes paria käskyä hetken aikaa. En aio vaatia hurjia, kunhan osaisivat olla rennosti ja rähisemättä.

Sansan kattelee kun pennut treenaa.

Kotirantsussa

Kotirannassa

Mökillä

Oltiin jälleen mökillä yhden yön verran, kun piti vaihdella mun Tojotaan talvitöppöset ja laitella mökille laminaatit. Laittelin yön ajaks pupeille sanomalehden oven eteen, mutta eivätpä ipanat olleet yöllä silti tehneet sisälle! Jännä että kotona ne sitten tekevätkin sisälle lähes joka yö, tosin vain pentuhuoneen sanomalehdille, eivät enää muualle, ellei satu vahinkoja. Johtunee siitä tuo sisäsiisteyden horjuminen kotona, että niillä on aina ollut pentuhuoneessa luvallinen sisävessa, eivätkä ne edes halua pidätellä, koska heille sisävessa on yhtä luvallinen kuin ulkovessa suuressa maailmassa. Pitäisi varmaan alkaa nakata pentuhuoneen ovi kiinni tässä pikkuhiljaa öiden ajaksi, jotta puppelit oikeesti alkaisivat odotellaa aamuun että pääsevät ulkovessailemaan. Eihän tää muuten etene, kun ne tekee sisälle, koska niitä varten on lehdet ja kaikki laitettu.

28.10. Cicarolta irronnut viimeinenkin kulmuri, jeee.

Matkapahoinvointi

Sjeps. Ensimmäinen koira meillä ikinä, joka kärsii matkapahoinvoinnista. Viksu, Rölli, Tessi, Sani... Kukaan näistä ei kärsi/kärsinyt pahoinvoinnista, mutta nyt Purjomel alias Caramel potee tätä. Toisinaan Cara ei oksentele autossa, etenkään jos se saa istua edessä jonkun sylissä. Tähän voi olla kaksi syytä. Joko Caramel pelkää matkustaa autossa, ja tuntee olonsa edessä ihmisen sylissä istuessaan turvalliseksi, joten se ei oksenna, kun ei pelkää. Tai, sitten sen tasapainoelin ei vielä ole kehittynyt tarpeeksi, jotta se voisi istua takapenkillä eteensä näkemättä oksentamatta. (Istuessaan edessä jonkun sylissä se näkee eteenpäin, joten paha olo ei tule niin helposti, vrt. ihmiseen linkun takaosassa tai etuosassa...) Juupa juu. Caramel kyllä tulee auton lähelle, ja joskus itsekin hyppää kyytiin, mutta kun sitä alkaa joskus nostamaan autoon, niin se lysähtää matalaksi ja laittaa korvat luimuun. Eli ei se autoilusta sitten niin tykkääkkään, vaikka välillä esittää niin reipasta omistajalleen, kun on niin miellyttämisenhaluinen otus. Cara on hyvin herkkä, joten pitänee opettaa se autoiluun aivan uudestaan tämän linkin avulla http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliPah.htm

Tänään oltiin kans lenkillä kaverin ja tämän kahden koiran kanssa, ja toinen kaverin koirista hyökkäsi ihan yllättäen Caramelin perään. Ei se purrut tai muutakaan, mutta jahtuutti pienen hetken ja tuli ns. päälle, tiedä sitten mikä siihenki iski, mutta tämän jälkeen hyökkäri oli kiinni hihnassa. Caramel säikähti tietysti kovasti, huusi kovaan ääneen ja meni matalaksi seinustan viereen, kunnes ite ehdin siihen ja neiti hyppäsi mun syliin turvaan, ja loppulenkin ajan se tuli koko ajan mun viereen ja syliin piiloon ja seuras mua kuin hai laivaa. Kyllä vähän itsekin säikähdin että nyt tuli ruumiita kun pienen ja hentoluisen otuksen päälle koiran kokoinen otus silleen hyökkäs, mut onneks selvittiin säikähdyksellä.

Uskaltautui se Cara onneksi kuitenkin loppulenkistä tämän hyökkärin lähelle menemään ja hieman ois halunnu nuuskiakin ja tehdä tuttavuutta, mutta en ite viittiny sitä siihen päästää vaan kutsuin neidin pois varalta, mutta kehuin kuitenkin kun uskalsi niin nätisti. Ei toista säikähdystä samalle päivälle kiitos, ei tee hyvää tolle herkkikselle ei. Jospa sille ei tullu kammoa vieraista koirista, tai alan olemaan tuskainen...

Hitto ku tekis niin nannaa ipanoille päästä treenaamaan muiden koirien seurassa ja koirapuistoilemaan jne. Tuo Caran matkapahoinvointi tosin hirvittää, koska edessähän olisi 180 kilsan eli 2½ tunnin ajomatka kämpille. Mutta pakko mun on nuo koirat saada joskus tässä ottaa matkaan kämpille Kajaaniin, tai niistä ei kasva kyllä koiria täällä korvessa. Niistä kun pitäisi tulla mulle harrastuskoiria eikä mitään pullamössö kotikoiria jotka ei osaa käyttäytyä. Huooooh hirvee valitus ja angstaus mutta kun tuntuu että aika kuluu ja tässä viel junnataan ja ootellaan jne. Talven ajan on kyllä semmoset treenit sitten päällä että joka tiistai käydään pallohallilla treeneissä ja koirapuistoillaan.

Pitäs tässä treenailla ipanoitten kans arkitokoa, ihan seuraamista ja seisomista ja luoksetuloa ja paikallaan oloa. Hienostihan nuo jo ikäisekseen nuo alkeet osaakin, mutta toisten koirien seurassa herpaantuvat herkästi. Eihän ton ikäsiltä vielä hurjasti voi vaatia, mutta njah, silti. Hyvät pohjat nyt, niin voidaan joskus jopa hallita tokon ALO-luokka. Se ois tavoite meillä. Ja se että nuo osais olla toisten koirien ja ihmisten seurassa OK:sti. Ja tottelis yleensä arjessa ja elämässä. Tää kirjottaminen selkeyttää omia ajatuksia ja rauhoittaa mieltä. Aika vaan kuluu niin nopeasti...

Niin ja Cicarolta irronnut toinen kulmuri pois, JES. Se toinen jo ihan hieman heiluu, että jospa se nyt siitä irtoaisi.

Korvat muuttuvat

Jiii, jos huomenna ei satele vettä, niin mennään käymään koirien kans luontopolulla, ja mukaan napataan kaveri ja tän koira. Vissiin ihan nättejä kuvia sais jos sää sallisi. Pennuilla hampaat vaihtunu ihan mukavasti, Caramelilla on jo koko etukalusto kulmureita myöten vaihtunut ja kulmurit irronnu hyvin. Cicarolla taas meinaa olla etuyläkulmurit aika sitkeässä, vaikka uutta pukkaa jo tulemaan. Oikea yläkulma heiluu kyllä, mutta vasen ei.

No, pitää seurailla miten tuo etenee nuitten hampejensa kans, ja jos alkaa uudet kulmat olemaan jo kasvaneet ja vanhat edelleen jököttää paikoillaan hievahtamatta, niin ellässä sitte poistattaa ne vanhat kulmurit. Liian aikaista vielä silti murehtia, jospa ne tuosta itsestään tippuu. Pienten ja pienikuonoisten koirien ongelma tuo että ei meinaa maitohampaat tippua, etenkään kulmurit, ja Cicsu on tommonen sirpukka puikkonokka, niin ei ihme jos meinaa kulmurit olla tiukassa.

Aivan joo ja melkein unohtui, että Cicarolla on nyt noussut korvat virallisesti pystyyn! Vasen on vielä hieman taittokorvana mutta kuitenkin niin kevyt, että nousee hyvin herkästi ylös kun neiti vähän nostaa katsettaan. Caralla edelleen korvat taittokorvina.

Möyh.

Nnnönii, vierähti taas pidennetty viikonloppu kotona aika sukkelaan. Hampaat vaihtuu ja karva kasvaa edelleen. Caramel oli saanut häntään ja kaulukseen lisää karvaa, näyttää iha jellonalta. En ottanut niitä vieläkään tänne, mut syysloman jälkeen joskus. Cicarolta irtos alakulmahammas kun riekku Caramelin kanssa, Caralla oli sitte kaulassaan Cicaron verta, hurjaa leikkiä eikös vain. Sanikin saanut taas lisää karvaa, mutta edelleen odottelen että tuo sen hiirulaishäntä paksuuntuu. Tiputti siitä karvat viimeisenä kun vaihtoi kesäturkin itelleen, niin kaipa ne tulee nyt jälestä ne karvat tohon häntään. Silmät ei enää rähmi, luultavasti tuulen ja viileyden takia ne rähmi pari päivää. Puhun kahesta silmästä vaikka vain vasemman puoleinen rähmi mutta joo.

Käytiin koirien kans rämpimässä metsässä ja mökilläkin taas pyörähdettiin tän vkln aikana. Ja koirat saivat olla reilusti pihalla pihatöiden aikana ja pennut innostuivat haravasta melkoisesti. Olihan se hieman vaikeaa haravoida kun kaks apulaista roikkuu haravassa kiinni kynsin hampain ja ärisee. Kyllähän ne sitten usko kun kielsi, mutta lystiä se oli siihen saakka. Caramel on jälleen ilmentänyt paimentavaa käytöstä, esmes se vaanii matalana hiipien Sania ja Cicaroa, ja haravaa se myös käsitteli paimenen ottein, enkä nyt meinaa sitä haravan raatelua tällä. Toivottavasti ei paimenna aikuisena kuitenkaan häiriöllisen paljon. Tällä hetkellä näyttäisi vielä hyvin viattomalta ja ongelmattomalta, ei jahtaa mitään tmv, vaanii vain ja osaa kyllä rauhoittua kun käskee. Aika jännä sinänsä tuo paimennusvietti, kun Roksu ei juurikaan paimenna, eikä Sanikaan pahemmin.

Olipas taas armotonta äiskänrääkkäystä kun Sanin kans saavuttiin kotiin. Sai Sani näyttää ihan kunnolla pennuille että kuka on johtaja, Caramel on herkästä luonteestaan huolimatta yllättävän sinnikäs ja ärhäkkä kaveri. Monta kertaa ihan kunnolla ärhenti äidilleen, mutta lopulta kuitenkin alistui reilusti Sanille, johtaja on edelleen Sani. Tiedä sitten muuttuuko nuo suhteet, mutta ainakin Cicaro ottaa vielä kaiken enemmänkin leikkinä eikä tunnu olevan tietoinen mistään johtajuustaistoista. Ehkä nuo eivät kuitenkaan toisiaan teurasta, vaikka pennelit alkavat koetellakin Sania. Caramel on kuitenkin Cicaron yläpuolella, se on ainakin selkeä homma tässä vaiheessa.

Oon muuten sitäkin mietiskellyt, että pitäisikö mun päivitellä tänne muiden pentujen kuulumisia. Voisin varmaankin jonkinlaisen koosteen tahi yhteenvedon ainakin joskus tehdä, mutta en kuitenkaan viitsi alkaa jokaista pentueen osakkaan liikettä tänne rekisteröimään, ettei omistajat kuvittele mua stalkkeriks tai joudu varomaan sanomisiaan mun blogin takia. Mut ihan yleisesti kaikki omistajat ovat olleet tyytyväisiä pentuihin, mitään ikävää ei ole onneksi kenellekään ipanalle sattunut ja ovat olleet sopeutuvaisia ja rohkeita yksilöitä. Jemma, elikkä Betty's Coral on jo käynyt korkkaamassa ensimmäiset mätsärinsä sijoittuen hienosti SIN3:ksi, onnea Jemmukalle hienosta tuloksesta! Sisäsiisteys on suurimmalla osalla ollut jo hyvin hallussa pitemmänkin aikaa, vaikka vahinkoja tietysti vielä sattuu varmasti joka pennulle. Kaikilla muilla ovat korvat nousseet, mutta meille jääneet ipanat pitävät vieläkin sitkeästi korviaan taittokorvana, kohta 5kk:n iässä. Luulen kuitenkin niiden nousevan, kovin ovat kevyet jo.

Vielä pari fotoa syksyisestä viikonlopusta koto-Savossa...

Jellonatyttö silmät harallaan.

Cicaro elementissään.

Neiti ahkerana auttamassa
pihatöissä.